Itsenäisyyden palatsi Saigonissa on yksi kaupungin tärkeimpiä historiallisia maamerkkejä. Jo tämän 60-luvulla rakennetun betonibunkkerin pihalle parkkeerattu panssarivaunu vihjaa, että sisältä löytyy viitteitä maan sotaisasta historiasta. Museoidussa rakennuksessa pääsee kurkistamaan korruptoituneen Etelä-Vietnamin johdon yleelliseen elämään sodan runtelemassa maassa. Lopulta tämän hallinnon tarina päättyi vuonna 1975 pohjoisen panssarivaunujen murtauduttua palatsin porttien läpi.

Samalla paikalla sijaitsi Ranskan siirtomaakaudella ylellinen Norodomin palatsi, joka toimi siirtomaahallinnon kuvernöörien residenssinä. Vuonna 1954 ranskalaisten valta viimein murtui ja palatsi siirtyi uutukaisen Etelä-Vietnamin tasavallan haltuun. USA:n tukema presidentti Ngô Đình Diệm asettui sinne asumaan ja antoi sille nimeksi Itsenäisyyden palatsi. Korruptoitunut autoritäärinen presidentti ei ollut edes oman armeijansa suosiossa, sillä helmikuussa 1962 Etelä-Vietnamin lentokoneet pommittivat palatsia osana vallankaappausyritystä. Rakennus kärsi pahoja vaurioita, mutta presidentti selvisi ilman isompia kolhuja.

Näin sai alkunsa nykyinen palatsi, joka valmistui edellisen paikalle vuonna 1966. Rakennuksen suunnitteli vietnamilaissyntyinen arkkitehti Ngô Viết Thụ, joka yhdisteli piirroksissaan modernismia ja itämaista symboliikkaa. Uuden Itsenäisyyden palatsin otti kämpäkseen uudeksi presidentiksi kohonnut kenraali Nguyễn Văn Thiệun. Hän piti majaansa palatsissa aina panssarivaunujen saapumiseen asti. Palatsin pihalla näkyvä tankki muuten ei ole se alkuperäinen portin läpi rysäyttänyt kärry, vaan pelkkä kopio.

Etelä-Vietnamin hallinnon luhistuttua Itsenäisyyden palatsi sai uudeksi nimekseen Jälleenyhdistymisen palatsi. Virallisesti tuo on palatsin nimenä, vaikka turistien suussa se yleensä kulkeekin aiemmalla nimellään. Tämä johtunee siitä, että juuri tuon Etelä-Vietnamin kauden asussaan tämä vuonna 1976 museona kaikelle kansalle avautunut rakennus esiintyy.

Itsenäisyyden palatsi on kaikin puolin överi sisätiloiltaan. Kiva siellä on varmasti hallitsijan ollut kokoustaa amerikkalaisten kumppaneidensa ja armeijan johdon kanssa kansan kärsiessä kurjissa oloissa sodan runtelemassa maassa. Valtio sai rahaa lähinnä amerikkalaisilta ja siitäkin iso osa mahtoi livahtaa hallinnon ylimmillä portailla istuneiden muutamien henkilöiden taskuihin. Kun Saigoninissa peruskansalaisen asunnossa ei ollut juoksevaa vettä ilmastoinnista puhumattakaan, oli presidentin palatsissa kaikki kuviteltavissa olevat mukavuudet. Palatsissa noudatettiin autoritäärisen johdon periaatteita katolla lähtövalmiudessa olevaa pakokopteria myöten. Lopulta kopterille tulikin sitten käyttöä.

Palatsin tiloja on mahdollista kierrellä hyvin vapaasti. Kierros alkaa ensimmäisestä kerroksesta, joka suomalaisittain on jo toinen kerros, siis yhden kerroksen verran katutason yläpuolella. Siellä on nähtävillä juhlavia vastaanotto- ja kokoustiloja. Hienot huonekalut ja kristallikruunut ovat alkuperäisiä. Aluksi näissä huoneissa kestittiin ulkomaisia vieraita ja lopulta sovittiin jaetun maan yhdistymisestä.

Etelä-Vietnamin armeijaa johdettiin palatsista käsin. Tästä kertovat vähän karummat kartoin koristellut huoneet. Tosin näissä huoneissa tehtiin vähän leppoisamman tason päätöksiä. Varsinainen komentokeskus löytyi kellarissa sijaitsevassa bunkkerissa, jossa oli karttojen lisäksi useamman huoneen verran erilaista tietoliikennetekniikkaa.

Kierros kulkee yläkertaan, joskin hieno keskusportaikko on suljettu vierailijoilta. Sitä saa kuitenkin ihailla sekä ala- että yläkerrasta käsin. Alakerran suuret neuvottelutilat saavat antaa tilaa ylälerrassa leppoisamman oloisille oleskelutiloille. Tyylissä ei näissäkään ole kuitenkaan säästelty.

Yläkerrasta löytyvät myös presidentin työhuone sekä hänen yksityiset majoitustilansa. Vaatekaapin koosta päätellen presidentillä on ollut edustusasuja vähintäänkin tarpeeksi. Myös varapresidentillä oli oma työhuoneensa, joka ei sekään ollut lainkaan pöllömmin sisustettu.

Reitti jatkuu vielä yhden kerroksen verran neljänteen kerrokseen. Sieltä löytyy leppoisaa oleskelua varten tilava pelihuone sekä ihan hyvän kokoinen elokuvateatteri. Täällä eliitti rentoutui päivän päätteeksi. En yhtään ihmettele, että tällaisen luksuksen näkeminen on saattanut kansalaisia vähän kismittää.

Palatsin elokuvateatteri lienee ollut koko kaupungin hienoin noina aikoina.

Yläkerran parvekkeelta avautuu hieno näkymä palatsin pihalle. Meidän maisemaa ihaillessamme taivaalta ropsahti oikein kunnon sadekuuro, joka muutti muutoinkin helteisen ilmanalan suorastaan saunamaiseksi.

Neljännen kerroksen tilojen joukosta löytyy vielä mm. kirjasto sekä presidentin vaimon vastaanottohuone. Näiden yläpuolelta löytyy vielä viides kerros, joka ei kuitenkaan ole koko rakennuksen laajuinen. Janoisen turistin iloksi ylimmässä kerroksessa on pieni tiski, jossa myydään juotavaa. Tarjolla on myös istumapaikkoja jalkojen lepuuttamiseksi. Kaiteen takaa voi kurkistaa katolla sijaitsevalle helikopterin laskeutumispaikalle. Tältä katolta viimeiset amerikkalaiset evakuoitiin Saigonista pohjoisen joukkojen vallatessa palatsin ja koko kaupungin.

Palatsin kellarikerros on rakennettu bunkkeriksi. Sieltä käsin johdettiin Etelä-Vietnamin armeijaa. Näihin huoneisiin ahdettu tekniikka toi ainakin minulle mieleen alkuaikojen James Bond -elokuvat. Samanlaista välineistöä löytyi hyvin varustautuneiden pahisten päämajoista. Kellarista johtavat portaat vielä alempana sijaitseviin tiloihin, joihin ei kuitenkaan vierailijoilla ole asiaa. Mitä näiden portaiden päästä löytyy, jää arvailujen varaan.

Sodan käydessä kuumana bunkkerin viestintälaitteiden kimpussa on ollut varmasti iso joukko sotilaita. Nykyisin kaikki hommat hoituisivat oletettavasti yhdellä läppärillä.

Bunkkerin komentokeskuksessa oli varmuudeksi myös makuutilat presidentille. Ylempien kerrosta ylellisyydestä ei maan alla ollut tietoakaan, mutta pieni epämukavuus ja tylsempi sisustus saattoivat olla parempi vaihtoehto kuin luodinreikä otsassa.

Ruoan ystävänä tykkään vierailla keittiöissä, eikä Itsenäisyyden palatsin keittiö ollut tässä mikään poikkeus. Erittäin tilava ja hyvin varusteltu keittiö oli aikansa mittapuulla parasta mitä rahalla sai. Kuulemma se oli välineiltään viiden tähden hotellin tasoa. Pikkuisen kevyemmälläkin varustuksella olisi varmaan pärjätty, mutta tokihan sen korruption pitää jossain näkyä. Keittiö sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa katutasossa.

Ensimmäisessä kerroksessa on esillä myös presidentin edustusauto. Upea vanha Mersu on varmasti kääntänyt päitä lipuessaan Saigonin kaduilla. Saksasta erikseen presidentille tilattu auto oli luodinkestävä erikoisversio. Panssaroidut ovet ja luodinkestävät ikkunat lienevätkin olleet tarpeen epäsuositun presidentin kulkupelissä. Siis ihan perus despoottimobiili.

Itsenäisyyden palatsi on avoinna päivittäin noin klo 8-16.30. Kannattaa huomata, ettei sisälle pääse enää viimeisen tunnin aikana. Tunti onkin selkeästi minimi aika, jossa tätä valtavaa kokonaisuutta kannattaa lähteä kiertämään. Pääsymaksu on 40 000 dongia (alle 2€), eli hinnan takia tähän kohteeseen tutustumista ei ainakaan kannata jättää väliin. Audio-opas maksaa saman verran ekstraa. Sen toimivuudesta meillä ei tosin ole omakohtaisia kokemuksia.

Kannattaa huomioida, että palatsin kaikissa tiloissa ei ole ilmastointia. Tästä syystä ylemmissä kerroksissa saattaa olla hieman hiostavaa kuumalla säällä. Siitä syystä nettilähteissä suositellaan vierailua aamupäivällä. Me olimme liikkeellä kuumana ja kosteana kesäaikana, mutta emme kokeneet palatsia erityisen hiostavaksi. Tosin olimme kyllä siinä vaiheessa ehtineet jo tottua kesäisen Vietnamin kuumaan tunnelmaan. Huonommin lämpöä kestävän kannattaa tämäkin seikka ottaa huomioon.

---

Itsenäisyyden palatsi tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen Vietnamin lähihistoriaan. Sitä voi oikeastaan lähestyä paristakin eri näkökulmasta. Yksi vaihtoehto on yksinkertaisesti ihailla aikansa tyylin mukaisesti sisustettuja hienoja saleja ja huoneita. Toisaalta rakennus tarjoaa myös näkökulman siihen jyrkkään jakolinjaan, joka vallitsi köyhän kansan ja korruptoituneen rikkaan eliitin välillä sota-aikana. Vierailu on varmasti hintansa arvoinen näkökulman valinnasta riippumatta.