Kesäloman jälkimmäisellä puoliskolla karkasimme Suomen helteistä vähän viileämpiin tunnelmiin Lontooseen. Viilennykselle olikin jo vähän tarvetta, sillä kotona sisälämpötila oli kohonnut pikkuisen turhan tukaliin lukemiin. Kas, olin unohtanut kokonaan laittaa ilmanvaihdon viilennystoiminnon päälle. Kolmen viikon hellejakson jälkeen se olikin sitten jo myöhäistä.
Inarin kirkonkylästä löytyvä museo- ja luontokeskus Siida on Suomen saamelaisten kansallismuseo sekä Metsähallituksen hallinnoima Ylä-Lapin luontokeskus samassa paketissa. Museo on vuodesta 1999 asti ollut valtakunnallinen erikoismuseo ja vuoden 2020 uusi museolaki nimesi sen valtakunnalliseksi vastuumuseoksi.
Reissun viimeiseksi pariksi yöksi palasimme takaisin Nizzaan, vaikka emme oikeastaan sieltä missään vaiheessa poistuneetkaan. Silti kolmen päivän päiväretkiohjelman ja kaupungin itälaidalla majoittumisen jälkeen siirtymä takaisin keskustan puolelle tuntui isolta muutokselta. Paluun tunnelmaa oli mukana myös siksi, että majoituimme samaiseen hotelliin, jossa yövyimme ensimmäisellä Nizzan vierailullamme 23 vuotta aiemmin.
Seikkailimme Rivieralla Nizzan ja Mentonin välillä kulkevia maisemateitä pitkin. Ihan korkein tie jäi meiltä kokematta, mutta toiseksi korkeimmalla kulkevaa Moyenne Cornichea pitkin ajelimme useaan otteeseen. Korkeuksissa kulkevat maisemareitit ovat toki kivoja, koska niiden varrelta avautuvat huikeat maisemat merelle ja rannikon kyliin. Lähinnä rantaa kulkeva reitti Basse Corniche, virallisemmin Corniche Inférieure, vie kuitenkin sinne ylhäältä näkyvien kylien keskelle. Tämä tie ei ole paras valinta nopeaa etenemistä kaipaaville, vaan se sopii paremmin leppoisaan maisemien ihailuun keskittyville autoilijoille. Siksi se oli meidän suosikkimme.
Ensimmäisen matkaviikon lopulla oli edessä majapaikan vaihto ja liikkuvuuden lisääntyminen. Kirjauduimme ulos ensimmäisestä hotellista ja könysimme viereisen rautatieaseman yhteydessä toimivalle autonvuokraamolle. Nappasimme allemme pienen mutta pippurisen kärryn ja köröttelimme sillä Port Lympian sataman toisella puolella sijaitsevaan villaan. Tämän kauniin rakennuksen ullakkohuoneistossa majoittuisimme seuraavat kolme yötä.
Tiesimme jo entuudestaan kesäisen Nizzan olevan lämmön puolesta erinomaisesti meille sopiva matkakohde. Meren läheisyys ja herkullinen ruokatarjonta eivät nekään varsinaisesti haitanneet. Edellisestä vierailustakin oli ehtinyt vierähtää jo miltei seitsemän vuotta. Ranskan vallannut poikkeuksellinsen kova helleaalto tuli näiden päälle vielä positiivisena yllätyksenä. Lämpöä riitti lopulta oikein kunnolla ja tunnelma muistutti enemmän tropiikkia kuin eteläistä Ranskaa.
Missä kuuma, siellä me. Kun kesä ei ottanut Suomessa tullakseen ja Ranskan ylle parkkeerasi tulipunainen käristyskupoli, pakkasimme oitis kesäloman alettua laukkumme ja lennähdimme Nizzaan. Aluksi tarkoituksenamme oli siirtyä välillä muutamaksi päiväksi Marseillesiin, mutta lopulta pysyimmekin Nizzassa.
Pariisin liikennevälineistä monille turisteille tutuin lienee metro, joka palveleekin matkailijoita todella hyvin. Linjoja on 14 ja lähimmälle metroasemalle on harvoin kovin pitkä matka. Enemmän metrolla suhannut kuitenkin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä vaihtoihin ja niiden yhteydessä jatkuvan tuntuiseen kävelyyn pitkin tunneleita. Tässä vaiheessa kannattaa tutustua myös muihin kulkuvälineisiin. Jokin monista bussilinjoista saattaa yllättäen olla metroa nopeampi ja kätevämpi vaihtoehto.
Roomassa on valtavan suosittuja museoita, kuten vaikkapa Vatikaanin museo, mutta joukossa on myös vähemmän ruuhkaisia helmiä. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluu ehdottomasti tämä upeassa 1500-luvun palatsissa majaansa pitävä Doria Pamphiljin perheen yksityistä taidekokoelmaa esittelevä Doria Pahmphiljin Galleria. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla Via del Corson varrella lähellä Venetsian aukiota, mutta silti siellä oli kanssamme kiertelemässä vain kourallinen ihmisiä keskellä kesän kuuminta turistisesonkia.
Vuonna 1912 neljän vuoden rakennustöiden päätteksi valmistunut Kallion kirkko on komea sekoitus kansallisromanttista tyyliä ja jugendia. Uudenkaupungin harmaalla graniitilla päällystetty kirkko sijaitsee kukkulan huipulla ja siksi sen korkean tornin voikin nähdä monesta paikasta eri puolilta kaupunkia. Samasta syystä kirkon tornista avautuvat hienot maisemat, joita on päässyt ihailemaan kesästä 2024 alkaen.
