Pariisin liikennevälineistä monille turisteille tutuin lienee metro, joka palveleekin matkailijoita todella hyvin. Linjoja on 14 ja lähimmälle metroasemalle on harvoin kovin pitkä matka. Enemmän metrolla suhannut kuitenkin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä vaihtoihin ja niiden yhteydessä jatkuvan tuntuiseen kävelyyn pitkin tunneleita. Tässä vaiheessa kannattaa tutustua myös muihin kulkuvälineisiin. Jokin monista bussilinjoista saattaa yllättäen olla metroa nopeampi ja kätevämpi vaihtoehto.

”Ei Staten Islandille kannata mennä, ei siellä ole mitään”, sanoivat virginialaiset tuttavamme, kun kertoilimme suunnitelmistamme tulevalle pikaiselle New Yorkin vierailulle istuessamme iltaa yhden heistä kotona . Emme olleet Isoa Omenaa vielä nähneet ja matka oli muutoinkin meidän ensimmäinen vierailumme Amerikassa. Tuttavamme eivät tosin muutenkaan ymmärtäneet, miksi joku haluaisi New Yorkiin, eihän se ole mikään ihmeellinen paikka.

Staten Island on yksi New Yorkin kaupunginosista. Saari on melkoisen suuri ja koko alue on oikeastaan yhtä isoa nukkumalähiötä. Sinne Manhattanin eteläkärjestä liikennöivä lautta Staten Island Ferry on ilmainen ja se kulkee ympäri vuorokauden. Harvimmillaan vuoroväli on puoli tuntia, tiheimillään 20 minuuttia. Lautta on mainittu kaikissa turistioppaissa, koska vaikka Staten Island onkin kenties tylsä paikka turistin näkökulmasta, tarjoaa itse matka todella upeat näkymät. Yritin selittää tuttavilleni käyvämme vain katsomassa Manhattania vesiltä käsin, mutta he eivät tätä ymmärtäneet.

Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: ”Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla.” Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: ”Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina.” Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.

Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraitionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä – Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.

Hongkongin kenties hauskin kulkuväline on Kowloonin Tsim Sha Tsuin ja Hongkongin saaren Centralin väliä Victorian sataman poikki liikennöivä Star Ferry. Näissä käryttävissä vanhoissa lautoissa on jotain todella sympaattista. Paras paikka löytyy ikkunan läheltä. Siinä istuessaan pääsee ihailemaan upeita maisemia, joita on tarjolla oikeastaan joka suunnassa. Centralin pilvenpiirtäjät toki ovat mykistäviä, erityisesti pimeällä, mutta yhtä lailla mantereen suunnassa löytyy nähtävää. Myös muut Victorian satamassa seilaavat alukset ovat mielenkiintoista katsottavaa. Näistä syistä Star Ferry on paitsi kulkuväline myös yksi Hongkongin tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Vuonna 1888 perustettu Star Ferry on saanut sittemmin kilpailijoikseen niin metron kuin maantietunnelinkin, mutta silti päivittäinen matkustajamäärä on 70 000 lukemissa. Vuositasolla tämä tekee 26 miljoonaa matkustajaa. Ehkä suosiota selittää hinta. Matka yhteen suuntaan maksaa $2-$3,70 päivästä, kellonajasta ja kannesta riippuen. Euroiksi muutettuna hinta vaihtelee 0,22€ ja 0,41€ välillä.

Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan, pystyisikö tällainen herkkäuninen oikeasti nukkumaan kunnolla kaukolennolla businessluokan makuuasentoon kääntyvällä jakkaralla. Taannoisella Helsinki-Hongkong -lennolla tähän viimein tarjoutui tilaisuus. Koneena oli kivasti vielä Finnairin laivaston uusin kapistus Airbus 350, jonka Economy Comfortista kirjoittelin jo kesäisen Japanin matkan jälkeen.

Olen aiemmin kirjoittanut ensikokemuksestani Finnairin Economy Comfort -luokassa. Tuolloin pohdiskelin vähän kokemuksen hinta-laatusuhdetta ja epäilin tuskin sijoittavani rahojani moiseen uudestaan. Vaan niinpä siinä nyt sitten on käynyt, että pitkillä lennoilla Economy Comfortista on tullut meillä se normaali tapa matkustaa. Otamme yleensä tämän pienen matkamukavuuden parannuksen menolennolle, kotiinpaluuseen kelpaa huonompikin luokka.

Taannoisella Japanin matkallani pääsin ensimmäistä kertaa uuden Airbus 350 -koneen kyytiin. Olen lukenut paljon hyvää Economy Comfortista tässä koneessa (mm. Tämä matka -blogista). Siksi halusin kokeilla, onko konetyypeillä tässä kohtaa eroja.

Heti aluksi haluan todeta, että eroa on. Sain hyvän vertailukohdan, sillä kotiinpaluu tapahtui A330-koneella. Otin myös paluumatkalle poikkeuksellisesti Economy Comfortin, jotta pääsin hieman vertailemaan kokemusta. Edellisestä kaukolennosta tässä luokassa kun oli jo useampi kuukausi aikaa (ks. Kahdeksan päivää New Yorkissa).

Vapun jälkeisellä Islannin matkalla päädyin matkustamaan menolennon Icelandairin business-luokan vastineessa Saga Premiumissa. Kyseessä ei ollut mikään Hannu Hanhen ilmainen upgrade, vaan maksoin lisähinnan ihan itse. Korotukseen yllytti oikeastaan kokeilunhalu sekä se fakta, että matkustin poikkeuksellisesti yksin. Oma rauha lennolla hieman leveämmän istuimen muodossa oli siis tällä kertaa tervetullut.

Finnairon nyt reilut puoli vuotta kaupitellut pitkillä matkoilla Economy Comfort -luokkaa, jossa luvataan olevan enemmän mukavuutta tavalliseen economy-karjavankkuriin verrattuna. Ihan hirveästi ei tätä luokkaa ole muissa blogeissa kehuttu, mutta päätimme sitä kuitenkin kokeilla kesäloman menolennolla Helsinki-Singapore. Kyseessä oli kuitenkin selkeästi pisin lentomme tähän asti, yli 11 tuntia kestoltaan.

[Kuva lisätty 13.4.2016, otettu lennolta Miamiin maaliskuussa 2016. Tällöin Finnair tarjosi Economy Comfortia 15000 Finnair Plus -pisteellä. Puolet tästä määrästä oli juuri vanhentumassa, joten raaskin pisteistäni luopua. Konemalli oli erilainen ja jalkatilaa ehkä pikkuisen vähemmän, mutta silti varsin kelvollisesti peruseconomyyn verrattuna.]