Noin vartin kävelymatkan päässä Firenzen keskustasta sijaitseva Bobolin puutarha on mainio paikka paeta kaupungin hyörinää. Keskellä kuuminta sesonkiakin tästä valtavasta puutarhasta löytyy hiljaisia nurkkia. Puut ja pensaat eivät ehkä ole yhtä pieteetillä kynittyjä kuin menneinä vuosina, mutta nähtävää riittää silti. Sitä riittää oikeastaan hengästyttävän paljon. Kesähelteellä kaikkea ei välttämättä ehdi nähdä yhdellä kertaa, etenkään jos mukana ei ole litratolkulla juotavaa.

Kävimme kesällä 2024 Firenzessä kolmannen kerran. Tällä kerralla pääsimme vihdoin tutustumaan tarkemmin kaupungin kenties keskeisimmällä paikalla sijaitsevaan Palazzo Vecchioon. Tämä yli 700 vuotta sitten rakennettu linnoitusmainen palatsi toimii nykyisin Firenzen kaupungintalona, mikä on varsin lähellä sen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Siinä välissä se on ehtinyt toimia myös kaupungin mahtisuvun Medicien asumuksena.

Kun kävi selväksi, että kesälomamme kohdemaa tulisi olemaan Italia, päätimme oitis, että ainakaan Firenzeen emme tule tällä kerralla päätymään. Emme kuitenkaan ihan onnistuneet tässä välttelyssä, sillä päädyimme Firenzeen jopa kahteen kertaan. Yritimme kovasti miettiä vaihtoehtoisia reittejä, mutta emme hyvää sellaista kuitenkaan löytäneet. Puolentoista tunnin junayhteys Roomasta keskelle Toscanaa oli yksinkertaisesti liian houkutteleva.

Italia on mainio matkakohde taiteen ystävälle. Erityisesti renessanssitaiteesta kiinnostuneen matkaajan ykköskohde on Firenze, josta löytyvä Uffizin galleria pitää sisällään poikkeuksellisen hienon kokoelman tuon ajan taidetta. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Uffizi on ylipäänsä yksi Italian parhaista taidemuseoista. Pienenä varjopuolena se on myös Italian taidemuseoista se kaikista suosituin. Lipun ostaminen etukäteen netistä onkin ainoa järkevä lähestymistapa, sillä muutoin edessä voi olla pahimmillaan tuntikausia kestävä jonotus.

Firenzen läpi virtaavan Arno-joen ylittävä Ponte Vecchio (suom. Vanha silta) on ainoa kaupungissa jäljellä oleva keskiaikainen silta. Firenzen kaikki muut sillat tuhoutuivat toisen maailmansodan tuoksinassa. Sillalle kävellessään ei välttämättä heti edes huomaa olevansa sillalla, sillä keskellä kulkevan kävelyväylän molemmin puolin kohoaa rakennuksia. Nykyään tällainen rakennuksin koristeltu silta on omituisuus, mutta aikoinaan moinen rakennustapa oli yleinen käytäntö.

Firenzen katedraali eli tuttavallisesti Duomo on yksi Italian suurimmista kirkoista. Sen kupoli on edelleen maailman suurin tiilistä rakennettu kupoli ja se piti ylipäänsä maailman suurimman kupolin titteliä hallussaan todella pitkään. Tämän ennätyksen rikkomiseen tarvittiin nykyaikaista rakennustekniikkaa. Duomo muodostaa samalla aukiolla sijaitsevien kastekappelin ja kellotornin kanssa tyypillisen kolmikon, jotka kuuluvat kaikki Unescon maailmanperintökohteisiin yhdessä muiden Firenzen historiallisen keskustan merkkirakennusten kanssa.

Firenzen tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat Arno-joen pohjoispuolella, tai joen oikealla rannalla, kuten on tapana sanoa. Joskus lähelle nähdäkseen on kuitenkin syytä mennä vähän kauemmas. Joen vastarannalla kukkulan päällä sijaitseva aukio Piazzale Michelangelo ei itsessään ole kummoinen nähtävyys, mutta sinne kannattaa silti kiivetä kukkulalta avautuvien näkymien vuoksi. Aukion laidalla seisoessa koko Firenzen Unescon maailmanperintökohteenakin tunnettu keskusta levittäytyy silmien eteen todella upeasti.

Bolognan jälkeen seuraava kohde kesän Italian matkallamme oli renessanssihelmi Firenze, jonka Unescon maailmanperintökohteeksikin nostettu historiallinen keskusta oli hurmannut meidät reilun kymmenen vuoden takaisella Toscanan matkallamme. Jotkin kohteet jaksavat hurmata ensihuumankin jälkeen, mutta toiset taas osoittautuvat tarkemmin katsottuna pettymyksiksi. Valitettavasti Firenze putosi nyt tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Finnairin suora lento toi meidät alkuillasta Pisaan, josta Firenzeen on vielä noin tunnin junamatka. Raiteet löytyivät lentoaseman ulkopuolelta nopeasti, mutta junajärjestely vaati silti hieman selvittelyä. Näyttö kun kertoi junan Firenzeen lähtevän raiteelta, jota ei asemalta löytynyt. Raiteita kun oli vain kaksi. Lopulta ymmärsimme aikataulujen tarkoittavan Pisan päärautatieasemalta lähteviä junia. Lentokentän asemalta junat kulkivat vain päärautatieasemalle ja sieltä sitten muihin kohteisiin.

Emme olleet ainoat epätietoiset turistit ihmettelemässä samaa asiaa Pisan lentokentällä. Onneksi pääsimme kuitenkin lopulta matkaan. Perillä Firenzessä oli jo ilta pimentynyt. Nappasimme heti asemalta taksin, jolla hurautimme majapaikkaamme Hotel Balestriin Arno-joen rannalle. Taloksi asettautuamme kävimme vielä pikaisesti syömässä ja palasimme lepäämään.