Firenzen katedraali eli tuttavallisesti Duomo on yksi Italian suurimmista kirkoista. Sen kupoli on edelleen maailman suurin tiilistä rakennettu kupoli ja se piti ylipäänsä maailman suurimman kupolin titteliä hallussaan todella pitkään. Tämän ennätyksen rikkomiseen tarvittiin nykyaikaista rakennustekniikkaa. Duomo muodostaa samalla aukiolla sijaitsevien kastekappelin ja kellotornin kanssa tyypillisen kolmikon, jotka kuuluvat kaikki Unescon maailmanperintökohteisiin yhdessä muiden Firenzen historiallisen keskustan merkkirakennusten kanssa.

Nykyinen katedraali on järjestyksessään toinen samalle paikalle rakennettu Firenzen katedraali. 400-luvulla rakennettu aiempi katedraali oli jo ehtinyt käyttöikänsä päähän 1200-luvun lopulla, mistä syystä uudelle oli tilausta. Uuden katedraalin rakennustyöt aloitettiin aivan 1200-luvun lopussa. Projektin johtoon valittiin jo useampia merkkirakennuksia Firenzeen suunnitellut arkkitehti Arnolfo di Cambio. Hyvin käyntiin lähtenyt projekti tyssäsi kuitenkin reilun viiden vuoden kuluttua arkkitehdin yllättävän kuoleman jälkeen. Seurasi viisi vuosikymmentä kestänyt tauko, jonka jälkeen projektia johtamaan valittiin Giotto di Bondone. Hänen kädenjälkensä näkyy etenkin katedraalin erillisessä kellotornissa, jota nykyään kutsutaankin Giotton kellotorniksi.

Giotton kuolema vuonna 1337 ei onneksi hyydyttänyt projektia, vaan puikkoihin hyppäsi uusi arkkitehti. Sen sijaan vuonna 1348 Firenzessä puhjennut ruttoepidemia johti töiden katkeamiseen vuoden ajaksi. Rutto koetteli Firenzeä todella rajusti ja kaupunki ajautui sen myötä kaaokseen. Seuraavana vuonna taudista selvinneet rakennusmiehet kuitenkin käärivät jälleen hihansa ja jatkoivat kirkon kimpussa. Arkkitehdit projektin johdossa seurasivat toisiaan ja lopulta vuonna 1375 kirkko oli muutoin valmis, paitsi että vielä puuttui se himputin kupoli.

Arnolfo di Cambion suunnittelema kahdeksankulmainen kupoli oli levelmäpi ja korkeampi kuin yksikään siihen asti rakennetuista. Sen paino olisi valtava, eikä suunnitelmassa ollut mukana erillisiä tukikaaria tämän painon kannattelemiseen. Tällä ratkaisulla haluttiin tehdä selvä pesäero keskiaikaiseen goottilaiseen arkkitehtuurityyliin, jossa tukikaaret olisivat olleet selkeä valinta. Firenzessä katsottiin myös tukikaarien kuuluvan kilpailevien kaupunkivaltioiden kirkoissa käytettyihin ratkaisuihin ja ne olivat poissa laskuista myös siitä syystä.

Kupolin rakennustyötä johtamaan valittiin Filippo Brunelleschi, joka kehitti aivan omanlaisensa tukiviritykset katon tukemiseen tiilien latomisen ajaksi. Tiili oli luonteva materiaalivalinta, koska se oli kiveä kevyempää. Tukien kanssa oli myös oltava luova, sillä lattiatasolta lähtevä tukirakennelma olisi ollut suurempi kuin mihin Toscanassa saatavilla ollut puutavara olisi riittänyt. Näillä eväillä homma kuitenkin onnistui ja kirkko saatiin lopulta vihittyä käyttöönsä vuonna 1436. Kupoli oli melkoinen saavutus aikana kauan ennen lujuuslaskelmia. Brunelleschin oli luotettava pelkästään intuitioonsa sekä pienoismallien kautta saamaansa kokemukseen.

Katedraalin alkuperäistä Arnolfo di Cambion suunnittelemaa julkisivua ei koskaan toteutettu valmiiksi asti ja loputkin purettiin pois 1500-luvun lopulla, sillä alkuperäinen julkisivu oli liian yksinkertainen noin tärkeälle rakennukselle renenssanssiajan Firenzessä. Uuden julkisivun suunnittelusta järjestettiin kilpailu, joka päättyi fiaskoon. Kelvollista ehdotusta julkisivusta saatiin odotella 1800-luvun loppupuoliskolle saakka. Vuonna 1864 järjestetyn kilpailun voitti Emilio De Fabris, jonka laatiman suunnitelman toteuttaminen aloitettiin vuonna 1876. Lopputuloksena oli vuonna 1887 valmistunut katedraalin nykyinen uusgoottilainen julkisivu, joka onkin varsin näyttävä. Yhtenäinen julkisivu nivoo hienosti yhteen katedraalin, kastekappelin ja kellotornin.

Ulkoa päin Firenzen Duomo on todella upea. Sisälle päästäkseen on yleensä jonotettava jonkin aikaa, sillä kirkko on hyvin suosittu nähtävyys. Kesän helteillä kannattaa varata riittävästi juotavaa, sillä jonotus tapahtuu aukiolla paahtavan auringon alla. Jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen odottaa pienoinen yllätys, sillä katedraalin sisäpuoli on goottilaisen pelkistetty.

Tarkemmin katsoessa toki koristeita löytyy sieltä täältä, mutta pääosin yksiväriset seinät muodostavat todella jyrkän vastakohdan ulkopuolen krumeluureille. Kirkossa on joskus ollut enemmänkin koristeita, mutta suuri osa niistä on siirretty museoihin. Onneksi sentään lasimaalaukset ja kupolin suuri fresko ovat edelleen paikoillaan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on pääoven yläpuolelta löytyvä freskoin koristeltu 24 tunnin yksiviisarinen kello. Se valmistui vuonna 1443 ja on yksi harvoja edelleen toimivia tuon ajan kelloja.

Firenzen katedraalissa on kaikkiaan 44 lasimaalauksin koristeltua ikkunaa. 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat alkuperäiset ikkunat olivat aikansa suurin lasityöhanke Italiassa. Korkeammissa ikkunoissa on esillä vanhan ja uuden testamentin pyhimysten edesottamuksia, kun taas pyöreissä ikkunoissa olevat kuvat esittävät Jeesusta ja neitsyt Mariaa.

Kupolin alapinta oli alun perin tasaisen valkoinen, mutta Firenzen hallitsija Cosimo I päätti kupolin kaipaavan freskoa. Valtava 3600 neliömetrin kokoinen maalaus esittää viimeistä tuomiota ja sen sai tehtäväkseen Giorgio Vasari. Hän ehti työstää maalausta pari vuotta ennen kuolemaansa. Projektia jatkoi Federico Zuccari avustajiensa kanssa. Koko urakkaan kului seitsemän vuotta. Pääosin tuo teos jää ihmisiltä näkemättä, sillä se sijaitsee liian korkealla, jotta yksityiskohdista voisi saada selvää lattialla seisoen.

Kirkon alla on krypta, joka on osittain avoin yleisölle. Portaat alakertaan laskeutuvat läheltä pääsisäänkäyntiä. Kryptan tässä osassa on nähtävillä arkkitehti Brunelleschin hauta. Arkkitehdin hautaaminen katedraalin kryptaan ei ole aivan tavallinen ratkaisu ja tässä tapauksessa se kuvastaa hyvin Brunelleschin nauttimaa arvostusta.

Itse Firenzen katedraalissa voi vierailla ilmaiseksi. Jos kuitenkin haluaa kurkistaa myös kastekappeliin tai kiivetä katedraalin kupoliin ja kellotorniin, on ostettava pääsylippu. Samaan kohdepakettiin kuuluu myös aukion laidalla sijaitseva katedraalin rakentamisesta kertova museo, jossa on nähtävillä mm. joitain kirkosta pois siirrettyjä taideaarteita. Lippuja on tarjolla kolmea erilaista, joihin kuuluu eri määrä kohteita. Kukin lippu on voimassa kolme vuorokautta, joiden ajalle vierailut eri kohteissa on mahdollista ripotella. Tarjolla on myös opastettuja kierroksia. Tarkemmat tiedot kierroksista ja pääsylipuista löytyvät katedraalin virallisesta lippukaupasta täältä.

---

Firenzen Duomon ympärillä on katedraalin kokoon nähdin hyvin vähän tyhjää tilaa. Ilmeisesti aiemman pienemmän katedraalin tarpeisiin varattu aukio kävi tämän isomman kirkon kanssa liian pieneksi. Koko katedraalin mahduttaminen samaan valokuvaan on oikeastaan mahdotonta käyttämättä kalansilmälinssiä. Paras kuvakulma avautuukin ylhäältä päin, kuten vaikkapa joen vastarannalta Piazzale Michelangelolta.