Napolin tuomiokirkko on viralliselta nimeltään Cattedrale Metropolitana di Santa Maria Assunta, mutta se tunnetaan italialaiseen tapaan tuttavallisesti Duomona, tai sitten San Gennaron katedraalina. Kirkko on omistettu kaupungin suojeluspyhimykselle Pyhälle Januariukselle (ital. San Gennaro). Kirkko on rakennettu 1200- ja 1300-lukujen taitteessa, mutta siinä on edelleen nähtävissä samalla paikalla sijainneiden kahden varhaiskristillisen basilikan jäänteitä. Kyseessä on siis melkoinen historiallisten kerrostumien kokoelma.

Napoli on täynnä yllätyksiä. Hieman ränsistyneen näköinen kaupunki voi antaa itsestään luotaan työntävän ensivaikutelman, mutta tarkemmin tutkimaan uskaltautuvan matkailijan se palkitsee todellisilla helmillä. Kirkot ja museot ovat väärällään upeita taideaarteita, eivätkä nämä ihmeet rajoitu vain maan päällisiin osiin kaupunkia. Lisää hämmästeltävää löytyy nimittäin katujen alta. Kaupungin alle on kaivettu tunneleita jo reilun parintuhannen vuoden ajan. Myös Napolissa asuneet Bourbon-suvun hallitsijat osallistuivat kaivuutöihin 1800-luvulla. Tähän kaupungin maanalaiseen osaan on mahdollista tutustua opastetulla kierroksella.

Vuonna 1737 toimintansa aloittanut Napolin Teatro San Carlo on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut oopperatalo. Se ehti siis edelle nykyään selvästi tunnetumpia vastineitaan Milanossa ja Venetsiassa. Oopperatalo sijaitsee samassa kompleksissa kuninkaallisen palatsin kanssa. Näillä rakennuksille on yhteistä sijainnin lisäksi myös se, että molemmat ovat sisältä päin todella upeita.

Napolin Vomeron kaupunginosasta löytyvä Castel Sant’Elmon keskiaikainen linnoitus on hieno rakennuksena, mutta paikan ehdoton ykkösvetonaula on kuitenkin sen muureilta avautuva näkymä yli kaupungin. Vomeron sijainti korkealla mäellä vielä korostaa näkymiä. Huonojalkaisenkaan ei kannata mäkeä pelästyä, sillä Vomerosta löyty metroasema sekä kahden kiskoköysiradan eli funikulaarin pääteasema. Nämä kulkuneuvot saattavat Italian kesän paahtavassa helteessä tulla tarpeeseen myös parempijalkaisille.

Napoli osaa todella yllättää. Kaiken sen pienen pintaremontin kaipuussa olevan ränsistyneisyyden seasta löytyy uskomatonta kauneutta, yleensä sieltä mistä vähiten osaisi odottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Gesù Nuovon kirkko. Paikka ei toki tule yllätyksenä kenellekään matkaopaskirjaa lukeneelle, mutta ihan satunnaisesti ohi kulkeva turisti ei välttämättä ymmärrä kurkistaa tähän upeaan rakennukseen sisälle. Kirkon ulkokuori kun ei suuria lupaile.

Napoli on hämmentävä kaupunki. Sillä on varsin likainen maine, niin ihan kirjaimellisesti kuin myös kuvainnollisesti järjestäytyneen rikollisuuden tyyssijana. Rakennuskanta on kyllä hieman nukkavierua, joskin ainakin minun mielestäni tällainen rosoisuus on varsin viehättävää. Vastapainona rosoisuudelle toimivat monet sisältä aivan käsittämättömän upeat rakennukset. Tähän kategoriaan kuuluu myös kaupungin kuninkaallinen palatsi.

Edellinen osa: osa 4: Positano, seuraava osa: osa 6: Procida

Positanon jälkeen vuorossa oli viimeinen autoiluosuus Napolin lentokentälle, jonne suuntasimme palauttamaan auton. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja valitsimme kiertotien. Tarkoituksenamme oli ajaa loppu pätkä Amalfi Drivea Amalfiin asti ja sitten jatkaa vuoriston halki kohti pohjoista ja Napolia.

Positanon ohi päästyämme matkalla itään päin Amalfi Drive muuttui kapeammaksi. Ajaminen edellytti jo melkoista tarkkaavaisuutta, etenkin kun vastaan tuli bussia ja muuta isompaa autoa. Jossain Praianon ja Amalfin puolivälin tienoilla tie oli poikki ilman sen kummempaa selitystä. Kun kiertotietäkään ei ollut, palasimme sitten samaa reittiä takaisin Sorrenton nurkille, ja jatkoimme nopeinta reittiä kohti Napolia. Tässä kohtaa kun alkoi olla jo kiire. Päädyimme ajelemaan vähän matkaa moottoritietä pitkin. Tämä tarkoitti jälleen 2€ tietullin maksamista.