Napoli osaa todella yllättää. Kaiken sen pienen pintaremontin kaipuussa olevan ränsistyneisyyden seasta löytyy uskomatonta kauneutta, yleensä sieltä mistä vähiten osaisi odottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Gesù Nuovon kirkko. Paikka ei toki tule yllätyksenä kenellekään matkaopaskirjaa lukeneelle, mutta ihan satunnaisesti ohi kulkeva turisti ei välttämättä ymmärrä kurkistaa tähän upeaan rakennukseen sisälle. Kirkon ulkokuori kun ei suuria lupaile.
Gesù Nuovo löytyy saman nimiseltä aukiolta Napolin vanhastakaupungista. Aukion toisella laidalla kohoava suuri Klaara Assisilaisen luostarikirkko näyttää enemmän kirkolta. Gesù Nuovoa pitää osata katsoa vähän etäänpää, jotta sen kirkkomaiset piirteet tulevat esille. Eivätkä ne silloinkaan ole kovin selkeitä. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kurkistamaan sisälle, sillä Gesù Nuovo voittaa Klaara Assisilaisen kirkon mennen tullen sisäpuolelta nähtynä.
Gesù Nuovon kirkko on puristuneena kahden viereisen talon väliin. Jo tämä itsessään tekee kirkosta hankalasti havaittavan. Julkisivun pyramidikuviot ovat toki huomiotaherättäviä, mutta niistä ei ainakaan minulle ihan ensimmäiseksi tule kirkko mieleen. Ristejä ei ole julkisivussa selkeästi näkyvillä. Korkeintaan kirkosta aukiolle sopivasti tupsahtava hääseurue saattaa paikan paljastaa.
Kirkon huomaamattomaan ulkoasuun onkin lopulta ihan hyvä syy. Rakennusta ei nimittäin alun perin rakennettu kirkoksi laisinkaan. Salernon prinssi Roberto Sanseverino rakennutti paikalle palatsin 1400-luvun lopulla. Erinäisten poliittisten kärhämien seurauksena Sanseverinon suvun omaisuus takavarikoitiin ja palatsi päätyi lopulta jesuiittaveljestön huomaan. Reilut sata vuotta valmistumisensa jälkeen palatsi muutettiin kirkoksi. Ilmeisesti muutostyöt olivat mittavia, mutta silti alkuperäinen julkisivu sai jäädä.
Jesuiitoilla oli jo valmiiksi Gesù Nuovo -niminen kirkko Napolissa. Uudelle kirkolle haluttiin kuitenkin antaa tämä nimi, koska uusi kirkko oli tietenkin uudempi (nuovo tarkoittaa uutta). Vaan eipä hätää, vanhan kirkon nimi vaihdettiin Gesù Vecchioksi (vecchio tarkoittaa vanhaa) ja asiat olivat taas mallillaan. Jesuiitat itsekin joutuivat epäsuosioon ja heidät häädettiin Napolista vajaa parisataa vuotta myöhemmin. Kirkko siirtyi fransiskaanien hallintaan, kunnes jesuiitat palasivat 1800-luvulla takaisin. Ilo oli kuitenkin lyhyt, sillä seuraavan kerran jesuiitat karkotettiin Napolista vain vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Ei ole ollut helppoa kirkonmiehilläkään.
Gesù Nuovon sisäpuolelle astuttuaan kirkosta ei voi enää kuitenkaan erehtyä. Vaatimattoman ulkokuoren vuoksi kirkko näyttää sisältä jotenkin isommalta kuin mitä ulkoa päin olisi voinut arvata. Keskellä kattoa kohoavan pääkupolin lisäksi sivukappeleillakin on omat kupolinsa. Nämä kaikki on koristeltu upein maalauksin. Minulla on aina tapana sihtailla kameralla kirkkojen kattoja, koska sieltä löytyvät yleensä ne upeimmat koristeet. Näin on tilanne myös Gesù Nuovon tapauksessa.
Napolissa on useita upeita kirkkoja, mutta ainakin meihin Gesù Nuovo teki suurimman vaikutuksen. Tähän vaikutti varmasti karun ulkokuoren ja upean sisäpuolen välinen voimakas kontrasti. Oli hyvin lähellä, että emme olisi sivuuttaneet koko kirkkoa, vaikka olinkin kyllä lukenut matkaoppaasta rakennuksen olevan upea sisältä. Kesti hetken tajuta, että sieltä omituisen julkisivun takaa se upea kirkko löytyy. Paikka oli jäänyt huomaamata monelta muultakin, sillä heinäkuun lopulla siellä vieraillessamme kirkko oli liki autio. Aukiolla väkeä kuitenkin oli liikkeellä reilusti.
Joko sinä olet käynyt Napolissa?
Muut kirjoitukset aiheesta Napoli: