Kesälomareissumme viimeinen etappi oli Thaimaan pääkaupunki Bangkok. Olemme olleet Bangkokissa ennenkin. Tämä olikin ainoa ennalta tuttu kohde. Kaupunki valikoitui reissulle mukaan osittain sijaintinsa puolesta. Bangkok on kivasti alle tunnin lennon päässä edellisestä kohteestamme Siem Reapista ja toisaalta suoran lentoyhteyden päässä Helsingistä. Helppo kotimatka oli siis turvattu. Toisaalta Bangkok on myös erittäin kiva kaupunki, jonne palaa mielellään uudelleen.

Aiemmilla kerroilla olemme olleet Bangkokissa kevään kuumimpaan vuodenaikaan. Näin kesällä lämpötila oli muutamia asteita matalampi ja iltaisin tuli jonkin verran sadetta. Onneksi isompi sade oli kuuroluonteista ja loppui nopeasti. Pientä tihkusadetta saattoi kuitenkin esiintyä vielä myöhemminkin illalla. Sade yleensä alkoi samoihin aikoihin, joten osasimme hankkiutua sisätiloihin hyvissä ajoin. Yhtenä päivänä tosin saimme vähän vettä niskaamme.

Siem Reap oli kesälomamatkamme kolmas vierailukohde. Tämä Kambodžan suosituin turistikohde on ollut meillä haaveissa jo parin vuoden ajan, aina ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Tuolloin valitettavasti emme kohdetta saaneet sovitettua aikatauluun.

Siem Reap on pikkukaupunki, jossa liikenne on varsin rauhallista ja elämänmeno leppoisan oloista. Rakennuskanta on varsin kirjavaa, jalkakäytävät joko puuttuvat tai ovat vähän sinne päin ja katuvaloista vain pieni osa on päällä iltaisin. Vähän matkaa keskustakorttelien ulkopuolella lehmät laiduntavat jokirannassa ja pienemmät kotieläimet kulkevat vapaina tolppien nokkaan rakennettujen talojen alla. Ihmiset ovat ilmiselvästä köyhyydestään ja pitkistä työpäivistään huolimatta iloisia. Hymyilevälle turistille hymyillään aina takaisin, eikä kyseessä ole mikään tekohymy. Tässä kaikessa on jotain kovin sympaattista.

Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur oli kesälomamatkamme toinen etappi. Totuuden nimissä on myönnettävä kaupungin päätymisen kohteiden listalle olleen ihan puhtaasti kustannustekninen. Kohteidemme väliä lentävistä lentoyhtiöistä ehdottomasti järkevimmän hintainen vaihtoehto oli AirAsia, tuo halpalentoyhtiöiden kruunaamaton kuningas. He eivät lennä Singaporen ja Siem Reapin väliä suoraan eivätkä edes vaihdolla, joten pakollinen pysähdys heidän päämajakaupungissaan oli väkisin edessä.

Kuala Lumpurista olimme kuulleet kavereiltamme taas varsin vaihtelevia kommentteja. Yksi nimesi sen yhdeksi ehdottomista suosikeistaan. Toinen arveli meidät tuntien, että viihdymme siellä paremmin kuin Singaporessa, koska Kuala Lumpur tuntuu enemmän aasialaiselta kaupungilta. Kolmannen mielestä kaupunki oli vain yksinkertaisesti tylsä. Tämmöinen jakauma houkutteli sekin antamaan kaupungille tilaisuuden.

Kesälomamatkamme alkoi Singaporesta. Tämä kaupunkivaltio juhli pari viikkoa vierailumme jälkeen 50. itsenäisyyspäiväänsä. Singapore on varsinainen pehmeä lasku kaupunkilomailuun Aasiassa, sillä se on erittäin siisti, turvallinen ja hyvin järjestetty. Opasteet ovat joka paikassa huippuluokkaa ja liikennekin on varsin rauhallista. Tämän takaa autojen säännöstely. Auton hankintaan oikeuttavia lupia on tarjolla vain rajallinen määrä, ne ovat kalliita ja sellaisen saa vain viideksi vuodeksi kerrallaan.

Lensimme Singaporeen Finnairin suoralla, miltei 12 tuntia kestäneellä, lennolla. Pitkä lento on aina iso rasitus, joten kohtalaisen pitkistä torkahduksista huolimatta olimme perillä levon tarpeessa. Ajelimme taksilla hotellille ja otimme välittömästi parin tunnin päiväunet. Illan jo hämärtyessä kävelimme läheiseen Chinatowniin ihmettelemään ja etsimään syötävää. Onneksemme Lonely Planetin oppaasta valitsemamme Maxwell Road Hawker Center oli vielä auki. Kyseinen paikka oli nimittäin sulkemassa ovensa muutamaksi päiväksi perusteellisen siivouksen vuoksi.

Hawker centerit ovat Singaporenmatkaajan budjetin pelastajia. Tässä ylisiistissä kaupungissa ei saa kaupustella ruokaa kadunvarren kojuista, vaan katuruokaa tarjoillaan kojukeskuksissa (jossain tv-ohjelmassa käytetty suomennos englanninkieliselle nimelle hawker center). Kaupungin maittavin ruoka löytyy näistä ja hinta on aivan naurettavan edullinen.

Kowloonin eteläkärjestä löytyvä kävelykatu Tsim Sha Tsui Promenade lienee pakollinen kohde kaikille Hongkongissa vieraileville turisteille. Tai jos ei ole, niin ainakin pitäisi olla.

Vierailimme Hongkongissa viikon ajan huhtikuussa pari vuotta sitten. Keli oli varsin sumuinen ja harmaa melkein koko vierailumme ajan. Tsim Sha Tsui Promenadelta avautuva hieno näkymä Hongkongin saaren pilvenpiirtäjiä kohti näytti sumussa varsin unenomaiselta.

Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä vieraillessamme tutustuimme muiden kohteiden ohella maan 40 vuoden takaisesta kansanmurhasta muistuttaviin museoihin. Kuoleman kentistä kirjoitin jo aiemmin ja nyt on vuorossa jokunen sana ja kuvanen itse kaupungista löytyvästä Tuol Slengin kidutusmuseosta.

Tuol Sleng oli punakhmerien vallakumouksen alkaessa koulu. Se kuitenkin muutettiin vankilaksi ja kuulustelukeskukseksi. Siellä vallankumouksen vihollisina pidätettyjä ihmisiä pidettiin epäinhimillisissä oloissa pienen pienissä selleissä. Ihmisiä myös kidutettiin julmasti. Kidutuksesta hengissä selvinneet kuljetettiin lopulta kuoleman kentille teloitettaviksi.

Edellisellä viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta punakhmerien valtaannoususta Kambodžassa. Siksi taas kaivelin kuva-arkistojemme kätköjä ja palautin mieleen muutaman vuoden takaisen vierailumme Phnom Penhissä kansanmurhan muistomerkkejä tutkimassa.

Kaikkiaan kommunististen punakhmerien neljä vuotta (1975-1979) kestäneen vallassaolon aikana arvioidaan noin viidesosan Kambodžan kansasta kuolleen. Tässä puhutaan siis noin 1,7 miljoonasta ihmisestä. Osa teloitettiin ja osa kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Hallinnon tavoitteena oli luoda jonkinlainen hämmentävä ideaali maatalousyhteiskunta. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset siirrettiin maaseudulle. Kaikenlaiset huvitukset kiellettiin ja ihmisten tuli uhrata koko elämänsä työnteolle.

Tulevaa kesälomaa odotellessa on pakko jo vähän muistella aiempia käyntejä samoilla tienoilla. Tällä kertaa katsotaan aihetta vähän toisesta näkökulmasta.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok on nimittäin kaupunkimaisemaa mielellään lintuperspektiivistä tarkkaileville ihmisille mainio paikka. Itse vahvasti korkeanpaikankammoisena en kuulu tähän porukkaan, mutta onpa sitä silti tullut parissa tornissa käytyä.

Bangkokista löytyy muiden hassutusten lisäksi maailman korkein ulkoilmabaari, Sky Bar, joka sijaitsee State Tower -tornitalon 64. kerroksessa. Paikka aukeaa juuri sopivasti iltakuuden aikaan auringon ollessa laskusuunnassa. Vieraillessamme tuolla keväällä 2012 paikka oli vielä maltillisesti kansoitettu.