Noin kymmenen kilometrin päässä Montalcinon kukkulakaupungista sijaitseva Sant’Antimon luostari kohoaa keskellä kauneinta toscanalaista maaseutua. Viereisen kukkulan laella siintää Castelnuovo dell’Abaten kylä ja pystysuorat sypressit sekä tietysti viiniköynnökset täplittävät maisemaa miltei joka suunnassa. Viinialueella kun ollaan, on luostariin tutustumiseen helppo yhdistää myös vierailu jollain lähistön viinitilalla.

Montalcinon linnoitus sijaitsee kaupungin korkeimmalla paikalla ja näkyy siksi hyvin joka puolelle tätä pientä kukkulakaupunkia. Sienalaisten 1200-luvulla rakentama linnoitus hyödynsi osin aiempia kaupungin muureja sekä joitain muita jo valmiiksi paikalla olleita rakennuksia. Siihen vain vähän muuria ympärille ja linnoitus oli valmis.

Montalcinossa viettämiemme rauhallisten päivien jälkeen oli aika palata tien päälle. Vuorossa oli reissun tiivistahtisin osuus, jossa kaksi matkapäivää seurasivat toisiaan. Tosin matka Arezzoon ei ollut kuin noin puolentoista tunnin pituinen ja seuraavankin päivän ajomatka rannikolle taittui alle kolmen tunnin. Reittimme kulki Montalcinosta jälleen pikkuteitä pitkin ensin tuttua tietä kohti Pienzaa ja siitä edelleen halki Toscanan maaseudun. Matkalla ihastelimme niin auringonkukkapeltoja kuin ruosteisia kukkuloitakin.

Italian automatkamme muuttui automatkaksi vasta toisesta kohteestamme Firenzestä eteenpäin jatkaessamme. Matka kävi kapeaa ja joka suuntaan kiemurtelevaa maalaistietä pitkin läpi chiantin viinialueen kohti eteläisen Toscanan kukkulakaupunki Montalcinoa. Viinialue vaihtui loppumatkasta chiantista brunelloon. Ainoastaan Montalcinon alueella valmistettava Brunello di Montalcino on yksi Italian parhaista punaviineistä ja varmasti valtaosalle turisteista se tärkein syy saapua kaupunkiin.

Bolognan jälkeen seuraava kohde kesän Italian matkallamme oli renessanssihelmi Firenze, jonka Unescon maailmanperintökohteeksikin nostettu historiallinen keskusta oli hurmannut meidät reilun kymmenen vuoden takaisella Toscanan matkallamme. Jotkin kohteet jaksavat hurmata ensihuumankin jälkeen, mutta toiset taas osoittautuvat tarkemmin katsottuna pettymyksiksi. Valitettavasti Firenze putosi nyt tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Toscanassa Italiassa sijaitseva San Gimignano on yksi alueen hienoimmista ja tunnetuimmista keskiaikaisista kukkulakaupungeista. Tämän vajaan 8000 asukkaan kaupungin muurien ympäröimä historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohde. Kaikille kukkulakaupungeille tuttuun tapaan myös San Gimignanosta avautuu upeat maisemat yli ympäröivän maaseudun.

San Gimignanoa on leikkisästi kutsuttu keskiajan Manhattaniksi. Historiallisen keskustan hienoimpia keskiaikaisia rakennuksia ovat tornit, joita rakentamalla kaupungin rikkaat ylimykset kilpailivat keskenään. Kukkulan alapuolisilta mailta katsottuna San Gimignanon siluetti voikin tuoda mieleen modernin suurkaupungin pilvenpiirtäjineen, jos oikein mielikuvitustaan venyttää. Torneja on jäljellä 14 kappaletta, joskin keskiajan lopulla niitä oli 72. Korkeimmat olivat 70 metriä korkeita eli suunnilleen Helsingin Olympiastadionin tornin korkuisia.

On aika avata joulukalenterin neljäs luukku. Sieltä kurkistaa keskiaikainen kukkulakaupunki, jonka historiallinen keskusta on kuulunut Unescon maailmanperintölistalle vuodesta 1990. Tämä nimenomainen kukkulakaupunki erottuu muista Välimeren maiden kukkulakaupungeista kohti taivasta kurottavien torniensa vuoksi.

Tämä kaupunki on San Gimignano Italian Toscanassa. Kaupunkia on kutsuttu keskiajan Manhattaniksi juuri noiden tornien takia. Keskiajalla kaupunki oli tärkeä välietappi pyhiinvaelluksilla Roomaan. Kaupungin jopa 50-metriset tornit ovat peräisin 1000-1200-luvuilta, jolloin kaupungin varakkaat suvut rakennuttivat niitä mahtinsa symboleiksi. Torneja on parhaimmillaan ollut yli 70, mutta nykyisin vain neljätoista on jäljellä.

San Gimignano on suosittu päiväretkikohde Toscanassa. Se sijaitsee varsin kätevästi vajaan 60 kilometrin päässä Firenzestä etelään. Kesäisin turisteja on paljon liikkeellä, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu. Autoista vapaata vanhaakaupunkia on kiva kierrellä.

Viimeinen etappi Toscanan reissullamme oli Pisa, jonka myötä ympyrä sulkeutui. Olimmehan reissun alussa saapuneet Italiaan samaisen kaupungin lentokentän kautta. Pisaan saavuimme yöpymään viimeisen yön ennen paluuta kotiin. Lähdimme kuitenkin liikkeelle jo aamulla, jotta ehtisimme pienen hetken tutustua kaltevaan torniin ja muihin Pisan ihmeisiin.

Matka Montalcinosta Pisaan oli pisin reissumme etappi. Poikkeuksellisesti matkaa nopeuttaaksemme valitsimme moottoritien tavanomaisten pikkuteiden sijaan. Tällä tavoin matka oli toki paljon tylsempi, mutta ainakin pääsimme aiemmin perille. Reitti kulki ajoittain rannikon myötäisesti, mikä tarjosi myös hieman silmänruokaa.
Valitettavasti vauhdikkaasta siirtymästä huolimatta autovuokraamo oli ehtinyt sulkea ovensa siestan ajaksi. Kävimmekin ensin kirjautumassa hotelliin La Pace (suomeksi rauha, rauhanhotelleissa olemme sattumalta yöpyneet myös muualla) ja vasta sen jälkeen jatkoimme hoitamaan autonpalautuksen muodollisuudet. Yllättäen Europcarin Pisan pisteessä meidät otti vastaan suomalaisnainen.

Chianti-alueen jälkeen reittimme vei kohti legendaarisen Brunello di Montalcino -viinin kotia eli Montalcinon kaupunkia eteläisessä Toscanassa. Kyseisen viinin tuotanto rajoittuu Montalcinon kunnan alueelle. Viini tehdään pelkästään sangiovese-lajikkeesta, jota kutsutaan alueella nimellä brunello. Tuottajia on kaikkiaan noin 200. Brunello kypsyy ennen pullotusta vuosia tammitynnyreissä tuottajan kellarissa ja kestää pullokypsytystäkin parhaimmillaan vuosikymmeniä ollen kuitenkin jo noin kuuden vuoden jälkeen parhaassa iskussa.

Matkalla piipahdimme vierailulla toisen kuuluisan punaviinin kotiseudulla. Tämä viini on Vino Nobile ja kaupunki Montepulciano. Nämä kaikki kaupungit ovat vanhoja ja ne on aikoinaan rakennettu kukkulan laelle, koska korkea paikka on helpompi puolustaa. Ennen yhdistymistä Italia koostui kaupunkivaltioista, jotka kamppailivat keskenään alueen herruudesta niin kaupan kuin aseidenkin voimin. Siksi sijainti korkealla kukkulalla muurien suojassa oli tärkeää.

Firenzen jälkeen matkamme suuntasi kohti etelää ja maaseutua. Tähtäimessämme oli Chianti-alueen sydämessä Castellina in Chiantin Pietrafittan kylästä löytyvä La Capannuccia -hotelli.

Matkallamme pysähdyimme pienelle tauolle Greve in Chiantin kohdalla. Ajoituksemme oli valitettavan kurja, sillä kaupungissa sijainnut Chianti-alueen turisti-info oli juuri mennyt kiinni siestan ajaksi. Hemmetin italialaiset ja siestansa! No, tähän oli tottuminen pikkupaikoissa. Keskellä päivää kaikki kaupat ovat kiinni. Niinpä tutkailimme vähän ympäristöä ja jatkoimme sitten matkaa.