Kuudennentoista luukun myötä joulukalenterini tekee toisen visiitin Pohjois-Amerikkaan. Tälläkin kertaa luukusta löytyvä maailmanperintökohde on luonnonihme vailla vertaa.

Kyseessä on Arizonan osavaltiosta USA:sta löytyvä Grand Canyonin kansallispuisto. Tämä Coloradojoen kaivertama, liki 1500 metriä syvä ja 450 kilometriä pitkä, kanjoni on upein laatuaan maailmassa. Seinämissä on nähtävissä viimeisten kahden miljardin vuoden verran geologista historiaa. Paikka vetää monessakin mielessä hiljaiseksi. Tämän montun reunaa seurailevan vaelluspolun varrella olen juonut elämäni parhaat taukokahvit. Ei haitannut lainkaan, että juomana oli majapaikan termarista omaan termariin tankattua tärpättiä.

Unescon perustelut Grand Canyonin maailmanperintöluetteloon lisäämiselle löytyvät täältä.

Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.

Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.

Phoenixin keskustan länsipuolella sijaitseva aavikon kasveja esittelevä Desert Botanical Garden on ehdottomasti yksi kaupungin mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä. Jostain syystä viihdyn yleisestikin erinomaisesti näissä kasvitieteellisissä puutarhoissa, vaikka en kasveista mitään ymmärräkään. Phoenixin puutarha on pirteästi erilainen kaikkiin muihin vierailemiini kasvitieteellisiin puutarhoihin verrattuna aavikkopainotuksensa vuoksi. Jos tykkäät kaktuksista, on tämä sinun paikkasi.

Puiston sisäänkäynnin yhteydessä on muutamia Dale Chihulyn lasitaideteoksia. Herran töille tyypillisesti nämä istuvat maastoon täydellisesti.

Olen erittäin kiitollinen sille sattumalle, joka tutustutti minut koillisessa Arizonassa sijaitsevaan pieneen kanjoniin nimeltään Canyon de Chelly. Muistaakseni kaikki alkoi etsiessäni majapaikkaa Route 66 -reitin ja Monument Valleyn väliltä. Chinlen kaupungista löytyi Holiday Inn Canyon De Chelly, joka antoi ensimmäisen vihjeen paikasta.

Tutustuin kanjoniin aluksi Googlen katunäkymän avulla. Myöhemmin luin siitä myös Lonely Planetin opaskirjasta. Kuvat paikasta näyttivät todella vakuuttavilta. Kanjonin pieni koko myös houkutteli tutustumaan tarkemmin. Useamman näköalapaikan kiertäminen vaikutti helposti yhdessä iltapäivässä toteutettavissa olevalta.

Mahtavan Coloradojoen kahlitseva Hooverin pato oli yksi 1930-luvun suuren laman kukistamiseksi kehitettyjä projekteja. Pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla Black Canyonissa. Boulderin patona vuoteen 1947 asti tunnettua rakennelmaa oli vuosien 1931 ja 1936 välillä rakentamassa tuhansia työläisiä. Heistä yli sata menetti työmaalla henkensä. Padon alkuperäisestä nimestä muistuttamassa on edelleen Boulder Cityn kaupunki, joka perustettiin rakentajien asuinpaikaksi. Noina kurjina aikoina oli varmasti helppo löytää työttömiä ihmisiä, jotka olivat valmiita muuttamaan työn perässä.

Kävimme vilkaisemassa patoa ensimmäisellä Arizonan vierailullamme kesällä 2014. Tuolloin pato oli lohdutuspalkinto pieleen menneeltä Grand Canyonin vierailulta takaisin Las Vegasiin palatessamme. Emme halunneet käyttää vierailuun paljoa aikaa, joten jätimme auton Nevadan puolella sijaitsevalle parkkipaikalle ja kipusimme katselemaan patoa viereiseltä Mike O’Callaghan-Pat Tillman Memorial Bridge -sillalta. Sillalla on erillinen jalankulkukaista, jolta käsin pato näkyy hienosti. Silta otettiin käyttöön 2010. Sitä ennen tie 93 ylitti joen patoa pitkin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen uuden sillan rakentamista alettiin suunnitella turvallisuuden takia.

Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.

Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.

”Oukki-doukki”, huikkasi oppaamme ja autonkuljettajamme Henry ja pysäköi auton. Saman tien hän kipaisi jo asettamaan portaat auton taakse, jotta meidän turistien olisi helpompi kivuta pois kyydistä. Olimme pysähtyneet kauas omatoimisesti liikkeellä oleville turisteille sallituilta väyliltä. Auto oli pari kertaa matkalla ollut juuttua kiinni pehmeään punaiseen hiekkaan, mutta Henry kuitenkin luovi näissä vaikeissakin paikoissa ammattitaitoisesti niin ettei turistien työntöapua tarvittu.

Monument Valleyn tornimaiset punaiset kalliot ovat tuttuja etenkin vanhoista lännenelokuvista. Tämä Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajan molemmin puolin sijaitseva alue kuuluu Navajo-intiaaniheimon puoliautonomiseen alueeseen. Kalliot ovat navajoille pyhiä. Heimo joutui 1800-luvulla joksikin aikaa pois alueeltaan hävittyään sodan USA:n joukkoja vastaan. Lopulta heidän annettiin kuitenkin palata takaisin ja nykyään reservaatissa asuu kaikkiaan yli 170000 navajoa. Monument Valley on nykyisin Navajo-heimon kansallispuisto (Navajo Tribal Park).

”Nyt jos otetaan sadeviitat esille, voidaan vielä säilyä kuivina.” Siinä sanat, jotka lausuin kävellessämme ensimmäiselle näköalapaikalle Mather Pointille. Oikealla puolellamme taivas oli synkkääkin synkempi ja tasaisin väliajoin kuului ukkosen jyrinää. Tilanteessa oli vahva deja-vun tuntu, olimmehan aiemmalla Grand Canyonin vierailullamme joutuneet palaamaan saaliinamme vain bussipysäkiltä nappaamamme muutama valokuva  (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Ei voi olla totta, ei kai taas!

Arizonan osavaltiossa on upeaa nähtävää todella paljon. Silti se suurin ja kaunein on Grand Canyon. Moni matkustaa Arizonaan juuri tämän luonnonihmeen vuoksi. Grand Canyonin kansallispuisto on perustettu vuonna 1919 ja vuodesta 1979 lähtien se on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kanjoni valittiin myös maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. USA:n kansallispuistoista Grand Canyon on toiseksi suosituin yli 5,5 miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Puistoa hallinnoi National Park Service, joka huolehtii alueen palveluista sekä tarjoaa valtavasti matkailijaa auttavaa tietoa puiston nettisivuilla.

Kaikkiaan 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä Grand Canyon on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa Coloradojoen kaivertamana. Kanjoni on parhaimmillaan yli 1800 metriä syvä ja sen seinämissä on nähtävissä erivärisiä geologisia kerroksia. Kanjonin pohjalla voi nähdä maailman vanhimpia paljaita kallioita. Jo pelkästään näiden lukujen valossa paikka on vaikuttava. Puhumattakaan siitä miten upealta se näyttää. Poimuisia värikkäitä kallioita voisi tuijottaa tuntikausia.

Kahden vuoden takaisesta Grand Canyonin pikavierailustamme (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon) oli jäänyt paljon hampaankoloon ukkosmyrskyn pilattua koko reissun. Siksi Grand Canyon kuului route 66 -matkasuunnitelmaamme alusta alkaen, vaikka oikeasti kanjoni on jonkin verran sivussa vanhalta valtatieltä. Tällä kertaa päätimme varmistaa onnistuneen vierailun valitsemalla majapaikkamme lähempää kanjonia ja viettämällä paikassa yhden yön sijaan kaksi yötä.

Arizonasta oli hyvää vauhtia muodostumassa suosikkiosavaltioni. Matka Monument Valleyyn tarjosi todella upeita maisemia, eikä itse laaksossakaan ollut valittamista. Paikka tosin kuuluu osittain Utahin osavaltioon.