Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.
Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.
Kaivostoiminnan peruina kaupungin katuja vaeltelee vapaina joukko aaseja. Kaivosmiesten kuormajuhdista alkunsa saanut populaatio on säilynyt näihin päiviin asti ja näyttää voivan ihan hyvin. Useammastakin paikasta pystyi ostamaan aaseille tarjottavaksi heinää. Kopukat näyttivät yhdistävän turistit ruokaan, sen verran uutterasti ne seurailivat perässä pääkadulla kävellessämme.
Kaupungin ykköstapahtuma on kansallispäivänä järjestettävä kananmunanpaistokilpailu jalkakäytävällä. Arizonan kuivan helteen pitäisi olla omiaan kananmunien paistamiseen luonnon lämmöllä. Kekseliäisyys on kisassa sallittua ja kotikutoisia apuvälineitä voi käyttää, mutta lämmönlähteeksi sallitaan vain aurinko. Alle vartissa pitäisi saada valmista aikaan. Monessa muussa paikassa Arizonassa tosin homma voi onnistua paremmin. Oatmanissa yli 800 metrin korkeudella merenpinnasta kun ilma ei ole ihan niin paahtava kuin alempana.
Muutoin kaupungin tapahtumakalenterissa onkin sitten väljempää. Näin jopa siinä määrin, että pääkadulta kaupan ovesta löytyi vielä vuodelta 2010 oleva tuloste almanakasta. Mitä näitä nyt joka vuosi päivittämään.
Aasien lisäksi hauskinta antia Oatmanissa ovat rakennukset, jotka ovat kuin suoraan lännenelokuvasta. Kaupunki onkin ilmeisesti toiminut elokuvakulissina.
Oatmanista ei enää nykyisin löydy majoitusliikettä Oatman Hotelin suljettua ovensa. Hotellissa toimii kuitenkin edelleen ravintola ja pieni museo. Hotellin tunnetuimmat asiakkaat olivat siellä häämatkallaan vuonna 1939 majoittuneet Clark Gable ja Carole Lombard. Hääpari kuulemma kummittelee hotellissa edelleen.
Kauppojen nimiä kehitellessä on Oatmanin väellä ollut kieli tiukasti poskessa. Vai miltäs kuulostaa vaikkapa The Classy Ass tai Fast Fanny’s Place? Nämä eivät olleet edes ne hassuimmat esimerkit.
Modernit autot hieman pilaavat tunnelmaa, mutta ilman niitä Oatmanissa voisi kyllä kuvitella pöllähtäneensä keskelle lännenelokuvaa. Ja jos ovat maisemat hienoja paikan päällä, ovat ne kyllä sitä myös matkan varrella Kingmanista ajellessa. Route 66 kiemurtelee hiljalleen ylös kukkuloiden rinteitä kallioiden ja kaktusten reunustaessa tietä. Suosittelen ehdottomasti vähintään harkitsemaan vierailua Oatmanissa, vaikka muutoin reitti veisikin Las Vegasiin. Kingmanista ajomatkaa Oatmaniin on suuntaansa noin tunnin verran.
Muut kirjoitukset aiheesta Route 66:
No täällä ei olla käyty! Tuli ihan sellainen olo, että tää postaus tuli nyt vähä myöhässä 😀 Koska niin lähellä joulukuussa ajeltiin, että jos oisin tästä tienny, oisin jopa saattanut tämän meidän reitille koittaa ujuttaa =) Eli ens kerralla sitten! Ehdottomasti just sen oloinen paikka josta tykkäisin. Me ollaan käyty vähän saman tyyppisessä Tombstonessa kerran, jos tää ei oo tuttu niin suosittelen myös tätä kohdetta: http://stilettikorkokanta.blogspot.fi/2013/06/villin-lannen-tombstone.html
Btw, tuonne Kingmaniin meillä oli kerran motellivaraus olemassa, mutta kuumuus muutti matkasuunnitelmia ja ei lopulta päädytty sinne. Aika hurjaa että noilla seuduilla oikeesti kokeillaan paistaa kanamunia asfaltilla! On se kuumuus pahimmillaan kyllä sellainen, ettei mikään ihme vaikka onnistuis.
No niin, löytyihän se paikka jossa ei olla kummatkin käyty. 🙂 Harmi, etten ehtinyt tätä aiemmin jo julkaista. Luonnoksena tämä on hengaillut blogissa jo pitkään.
Tuo Tombstone vaikuttaa vielä isommalta paikalta. Ihan noin eteläisessä Arizonassa emme ole käyneet. Phoenix jäi eteläisimmäksi paikaksi.
Kananmunanpaisto ei taida sentään onnistua ihan suoraan asvaltilla tuollakaan. Netistä lukemalla ymmärsin, että suurennuslaseja ja vastaavia käytetään apuna, jotta auringon energia saadaan tehokkaammin käyttöön. Death Valleyssa tosin näin kiven päälle rikottuja kananmunia, jotka näyttivät ihan paistuneilta.
Wau tää kuulostaa hauskalta paikalta. Ollaan kierretty paljon isoja kaupunkeja ja nyt kyllä tekis mieli vähän tehdä Road trip näille alueille. Nähtiin paljon ihania paikkoja meidän matkalla junalla läpi amerikan mutta kaikissa ei voinut pysähtyä ��
Junamatkoissa on varmasti omat hyvät puolensa. Auto kuitenkin mahdollistaa vapaamman pysähtelyn. Just nuo pienet paikat ovat mielestäni parasta Jenkki-roadtripeillä. Suosittelen.
Joo olihan se kiva kokemus se kunakin, tapaa kaikkia kivoja tyyppejä matkalla ja muuta mutta kyllä seuraavaksi auto matkaan koska nämä paikat näyttää tosi makeilta ��