Vuosittainen työpaikan tapahtuma vei minut tällä kertaa viikonlopuksi Lontooseen asti. Kun joutilaita vapaita oli vielä jokunen takataskussa, ei tällaista tilaisuutta voinut olla käyttämättä ja niinpä jäinkin vielä muutamaksi lisäpäiväksi ihmettelemään tätä maailman vierailluinta kaupunkia. Kun parempi puoliskokin onnistui nappaamaan lähes naurettavan edulliset Finnarin lennot kohteeseen, oli suunnitelma kevään vastaanottamiseksi valmis. Kanssamme Lontooseen teehetkiä viettämään jäivät myös työkaveripariskunta J&J.
Kevät oli Lontoossa jo hyvässä vauhdissa. Kirsikkapuiden kukinta näytti olevan lopuillaan, ruoho viheriöi ja narsissit sekä muutkin kukat kukkivat puistoissa. Tosin ilmeisesti helmikuussa oli jo ollut hieman lämpimämpää säätä, mutta maaliskuun puolella lämpötila oli pudonnut normaalia matalammaksi, alle kymmenen asteen. Ensimmäisinä vierailumme päivinä oli varsin sateista, mutta parina seuraavana päivänä tarjolla oli kuivempaa säätä ja jopa hetkittäistä auringonpaistetta. Tosin yhtenäkään päivänä emme täysin välttyneet sateelta.
Meidän työn raskaan raatajien kahlatessa läpi virallista ohjelmaa parempi puoliskoni vietti lauantaita tutustuen Westminsterin palatsiin eli brittien parlamenttitaloon. Rakennukseen on tarjolla opastettuja kiertokäyntejä talviaikana nimenomaan vain lauantaisin. £25 hintainen kierros oli kuulemma erinomainen, joskin valokuvaus oli sallittua vain hyvin rajallisesti.
Virallisen ohjelman päätyttyä sunnuntaina siirsimme luumme vähän erilaisena hotelliketjuna profiloituneen citizenM:n Thamesin eteläpuolella sijaitsevaan yksikköön. Hotelli osoittautui erittäin moderniksi. Asioita oli selvästi mietitty oikein huolella ja joka paikassa silmä etsiytyi uusiin näppäriin yksityiskohtiin. Sähköpistokkeet löytyivät useille standardeille, joten adaptereja ei tarvittu. £14,75 hintaiseen mainioon aamiaiseen kuuluivat myös erikoiskahvit, joita suomalaiseen tapaan imuroimmekin oikein urakalla.
M-kansalaisen tarjoamat huoneet olivat hyvin kompakteja, mutta tilaa oli ainakin näin lyhyen reissun tarpeiksi ihan riittävästi. Kun vielä sijaintikin oli mainio, eikä hintakaan alueeseen nähden ollut kamala, en voi kuin olla tyytyväinen tähän valintaan. Varsin mahdollisesti palaamme tähän majoitusliikkeeseen uudemmankin kerran.
Hyviä vinkkejä Lontoota varten saimme muuten rahaa vaihtaessamme Helsingin Stockmannilla sijaitsevassa Forexin pisteessä. Kaupungissa aikanaan asunut virkailija auliisti jakoi havaintojaan, kuten vinkin valuutan valintaan korttiostosten yhteydessä. Lontoossa suomalaisella kortilla maksettaessa saa toisinaan valita haluaako maksaa euroissa vai punnissa. Aina kannattaa maksaa punnissa, sillä eurojen kanssa maksettaessa myyjä voi vapaasti päättää kurssin ja palkkion. Tällöin kurssi on varmasti huonompi kuin korttiyhtiön käyttämä. Tämä on hyvä nyrkkisääntö muuallekin: paikallinen valuutta on aina edullisin vaihtoehto.
Hotellin vahtaminen kävi kätevästi, sillä saimme huoneemme saman tien, vaikka viralliseen sisäänkirjautumisaikaan oli vielä yli kaksi tuntia aikaa. Pikaisen orientaation jälkeen jalkauduimme kaupungille. Hotellin ulko-ovelta jo näkyvä pilvenpiirtäjä The Shard valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi, vaikka aamulla siniseltä näyttänyt taivas olikin muuttumassa harmaaksi pikavauhtia.
The Shardista löytyy näköalatasanteet 68. ja 72. kerroksesta. Näistä ensimmäinen sijaitsee sisätiloissa ja toinen osin taivasalla. Valitettavasti ennakko-odotusten vastaisesti tuo avoimempikin tasanne tarjoaa näkymät vain lasin läpi. Eli se siis niistä hienoista valokuvista. No, maksoimme kuitenkin naurettavan £30 pääsymaksun ja ajelimme kahdella hissillä 68. kerrokseen. Loppu matka oli taitettava portaita pitkin. Liikutarajoitteisille oli tarjolla myös hissi. Näkymät olivat hienot, mutta ne parhaat valokuvat jäivät ottamatta lasien aiheuttamien ikävien heijastusten takia.
Hotellin naapurista Borough Marketilta löytyvän Whiskey Gingerin erinomaisten burgereiden jälkeen kulutimme iltapäivän kävellen Hyde Parkissa, joskin välillä kävimme varsin ökyltä vaikuttavan alueen takapihoilta löytyvässä The Grenadier -pubissa pitämässä sadetta. Lopullinen päämäärämme oli Kensingtonin palatsin puutarhasta löytyvä ravintola Orangery, johon olimme varanneet pöydän iltapäiväteelle. Pienet suolaiset ja makeat purtavat maistuivat, joskin vain puolet porukasta nautti juomana teetä.
Seuraavana päivänä ohjelmaksi oli varattu kierros viktoriaanisella Highgaten hautausmaalla. Ennen kierrosta ehdimme kuitenkin piipahtamaan Piccadilly Circuksella ja sen lähimaastossa. Alueelta löytyi mm. St. Jamesin aukio sekä St. James on Piccadilly -kirkko. Näistä viimeksi mainitun pihalla oli tarjolla ruokakojuja. Joinain muina viikonpäivinä tarjolla on muunlaisia myytäviä artikkeleita.
Hautausmaalle saavuimme vähän etuajassa. Läntinen puoli hautausmaasta on suljettu turisteilta muutoin kuin opastettujen kierrosten aikana. Itäinen puoli on kuitenkin vapaasti tutustuttavissa, joten kävimme kiertämässä siellä pienen lenkin kierroksen alkua odotellessamme. Hautausmaan itäpuolelta löytyivät mm. Douglas Adamsin ja Karl Marxin haudat. Ensin mainittu tuli vastaan ihan vahingossa, jälkimmäinen oli tiedossa jo etukäteen.
Opastettu kierros oli hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen. Tosin 1,5 tunnin kierroksen lopulla ehti jo keskittyminen hetkeksi herpaantua.
Paluumatkalla piipahdimme vielä kiertelemässä Camden Townissa, joka on meiltä jäänyt aiemmin paitsioon. Krääsää oli tarjolla tolkuttomasti, mutta seassa myös ihan järkevääkin ostettavaa.
Illalla kävimme vielä kävelyllä Thamesin rannan tuntumassa, josta päädyimme Southbank Centrestä löytyvään Ping Pong -ravintolaan syömään iltapalaksi dim sumeja. Ravintola ei ehkä ollut kaupungin autenttisin kiinalainen ruokapaikka, mutta ruoka oli kuitenkin hyvää, eikä edes kovin kallista. Ulkosalla vietetyn päivän jälkeen uni tuli hyvin.
Seuraava päivä olikin ohjelmoitu jo etukäteen varsin täyteen. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Lontoon luoteispuolella sijaitsevaa Leavesdeniä, josta löytyy Warner Brothersin elokuvastudio. Studiolle ei pääse vierailemaan, mutta sen yhteydessä on erillinen Harry Potter -näyttely, jossa on esillä elokuvissa käytettyjä lavasteita, pukuja, esineistöä ja ties vaikka mitä muuta.
Elokuvien mielenkiintoinen maailma avautuu näyttelyssä upeasti. Nähtävillä on taidokkaasti tehtyjä lavasteita paikoista, jotka ovat tärkeässä asemassa elokuvissa. Videoin näytetään kuinka erilaisia robottihärveleitä on käytetty ja kuinka lavasteet heräävät eloon valaistuksen ja erikoistehosteiden avulla. Kahvilassa voi maistaa kermakaljaa.
Paluumatkalla kävimme syömässä Tripadvisorin Lontoon ravintoloiden listan ykköspaikalta löytyneessä mutkattomassa italialaisravintolassa nimeltään Fiddie’s Italian Kitchen. Paikan pizzat olivat erinomaisia ja palvelukin moitteetonta. Tosin pieni moka sattui tilauksen kanssa, mutta tämä hyvitettiin tarjoamalla seurueen juomat ilmaiseksi. Vähän kuitenkin ihmetyttää tuollaisen pizzeriatyylisen ravintolan ykkössija listalla. Onhan noita ravintoloita kaupungissa melkoisesti. Mutta kyllä tuolla kannattaa käväistä, jos kulmille sattuu.
Iltaohjelmaksi olimme varanneet liput kehuttuun musikaaliin Book of Mormon. New Yorkissa olemme tätä jo useamman kerran kytänneet. Valitettavasti kappale on niin suosittu, ettei sen lippuja löydy koskaan halpiskiska TKTS:n luukulta. Lontoon esitys oli vähän alkuperäistä edullisempi. Palvelumaksuineen lippu permannon toisen rivin keskeltä lähti hintaan £94. Tämä sijoitus kannatti, sillä enpä muista milloin olen missään esityksessä nauranut yhtä paljon. South Parkista tuttujen tekijöiden posketon huumori osui ja upposi.
Viimeisenä matkapäivänä ehdin vielä J&J-kaksikon kanssa käväisemään luonnonhistorian museossa, jossa ihmettelimme dinosaurusnäyttelyä. Lontoon keskeiset museot ovat ilmaisia, joten niihin voi hyvällä omallatunnolla pyörähtää vaikka ihan pikaisellekin piipahdukselle.
Lontoo oli mitä mainioin matkailuvuoden avaus. Onneksi ehdimme saada muutaman vapaapäivän kaupungilla kiertelemiseen, vaikka seuraava jo aiemmin varattu reissu on ihan nurkan takana. Kaupungin ostosmahdollisuudet ovat omaa luokkaansa, kaduilla kruisailee hienoja autoja Rolls Royceista Bugattin Veyroneihin ja ykkösluokan nähtävyyksiä riittää loputtomasti. Vaikea tällaista kaupunkia on vastustaa. Kallishan Lontoo toki on, mutta onneksi välimatka on lyhyt ja siten lentoja on tarjolla edullisesti. Lyhyt välimatka myös tarjoaa mahdollisuuden nauttia kaupungista pieninä paloina, vaikka viikonloppu kerrallaan.
Muut kirjoitukset aiheesta Lontoo: