Yksi Lontoon ykkösnähtävyyksiä on ehdottomasti kuninkaallinen residenssi Buckinghamin palatsi. Olimme jo pitkään haaveilleet pääsystä kurkistamaan sisälle tähän valtavaan kompleksiin, mutta valitettavasti se on avoinna kovin rajoitetusti. Aiemmat pari Lontoon vierailuamme sijoittuivat kevääseen, jolloin palatsiin ei vierailijoilla ole asiaa. Onneksi kesän 2025 reissu tarjosi viimein tilaisuuden visiitille. Kuningasperhe muuttaa heinä-syyskuun ajaksi asumaan Skotlantiin Balmoralin linnaan ja tämä lyhyt aikaikkuna avaa Buckinghamin palatsin meille tavallisille tallaajile.

Palatsin historiaa

Buckinghamin palatsi on rakennettu vuonna 1703 suomaalle, jossa oli 1600-luvulla yritetty epäonnisesti kasvattaa mulperipuita silkkiperhosten houkuttelemiseksi. Kiero Ranskan kuningas myi englantilaiselle virkaveljelleen väärän puulajikkeen, joka houkutteli vain väärää silkkiperhoslajia. Lopputuloksena oli ehkä nenäliinan valmistukseen riittävä määrä silkkikangasta. Siispä maapläntti jouti tonttimaaksi. Palatsi sai nimensä rakennuttajaltaan Buckinghamin herttualta ja se oli tarkoitettu elegantiksi pakopaikaksi kaupungin vilskeestä. Kuningas Yrjö III osti palatsin vuonna 1761 kuningattarelleen Charlottalle ja sitä alettiinkin kutsua kuningattaren taloksi. Kuninkaallisessa omistuksessa rakennus alkoi kasvaa ja saada nykyistä ilmettään. Erityisesti seuraava kuningas Yrjö IV kunnostautui laajennustöissä. Hän palkkasi hommiin arkkitehti John Nashin.

Vaikka laajennustöiden suuret kustannukset suistivat Nashin lopulta epäsuosioon, on hänen kädenjälkensä edelleen vahvasti näkyvissä. Erityisesti näyttävät kuninkaalliset huoneistot ovat pääosin hänen käsialaansa, vaikkakaan niitä ei ehditty saada ihan valmiiksi ennen kuninkaan kuolemaa. Kun kuningas ei enää ollut häntä puolustamassa, sai kalliiksi käynyt Nash lähteä ja työt viimeisteltiin kukkaron nyörit kireällä. Nash suunnitteli myös palatsin The Mallin suuntaan avautuvan juhlallisen pääjulkisivun, joka ehti valmistua juuri sopivasti kuningatar Victorian astuessa valtaan vuonna 1837. Samassa yhteydessä Buckinghamin palatsista tuli myös virallisesti hallitsijan pääasunto Lontoossa.

Siitä lähtien kuninkaallisena pääkonttorina toiminut Buckinghamin palatsi on todistanut monia historiallisia taitekohtia. Oli sitten kyse Lontoossa kolme kertaa järjestetyistä olympialaisista tai kuninkaallisista perheuutisista, on palatsi aina ollut näkyvästi esillä. Erityisesti viimeisimmät olympialaiset vuonna 2012 nostivat palatsin jopa hetkellisesti pääosaan, kun James Bondin roolissa esiintynyt Daniel Craig nouti kuningatar Elisabet II:n palatsista helikopterilla stadionille osana avajaisseremoniaa. Ensimmäisestä maailmansodasta palatsi selvisi ilman vaurioita ja kuningasperhe asui palatsissa koko sodan ajan. Toisen maailmansodan melskeissä palatsi sen sijaan sai osansa saksalaisten pommeista, mutta säästyi kuitenkin totaaliselta tuholta. Kuningasperhe asui palatsissa vielä ensimmäisten pommien osuessa siihen, joskin he muuttivat pian suojaan Windsorin linnaan. Buckinghamin palatsin selviäminen sodasta oli symbolisesti tärkeää koko kansakunnan toipumiselle.

Palatsia on laajennettu ja muokattu edelleen sitten John Nashin päivien. Monen muunkin arkkitehdin kädenjälki on nähtävissä ja palatsi onkin varsin mielenkiintoinen kokoelma eri aikakausien tyylejä. Muista arkkitehdeista voisi mainita ainakin Edward Bloren ja Aston Webbin, joista ensin mainittu viimeisteli Nashin alulle laittaman julkisivun uudistuksen ja jälkimmäinen suunnitteli sen vielä kerran uudelleen vajaa vuosisata myöhemmin.

Viimeisin hallitsijan vaihtuminen vuonna 2022 ei tuonut muutoksia palatsin viralliseen asemaan. Tosin kuningas Charles III jäi kruunaamisensa jälkeenkin asumaan Clarence Houseen, jossa hän on asunut vuodesta 2003 lähtien. Myös uusi kuningas pitää kuitenkin Buckinghamin palatsia virallisena Lontoon tukikohtanaan. Hän siis asuu Clarence Housessa, mutta käy töissä Buckinghamissa. Palatsissa on nykyisin kaikkiaan 775 huonetta. Näistä 19 kuuluu kuninkaalliseen huoneistoon, jossa ulkomaisia vieraita hyysätään virallisten valtiovierailujen yhteydessä. 52 huonetta on varattu kuninkaallisille sekä heidän vierailleen, 188 on henkilökunnan tiloja ja onpa mukana 92 toimistoakin. Eikä pidä unohtaa kylpyhuoneita, joita on 78 kappaletta. Nämä märkätilat näyttelevät tärkeää roolia palatsissa juuri kirjoitushetkellä meneillään olevassa suuressa remontissa, jossa uusitaan sähkö- ja ilmastointijärjestelmät sekä myös viemärit ja muut putket. Tämä onkin melkoinen urakka, sillä työt on tehtävä kauniita koristeita rikkomatta. Putkien pinta-asennukset eivät taida tulla kyseeseen.

Vierailu palatsissa

Koska palatsi on virallinen kuninkaallinen residenssi, eikä mikään museo, ei sinne ihan noin vain käppäilläkään sisälle. Vierailuajat vaihtelevat hieman vuosittain, mutta tyypillisesti palatsi on avoinna turisteile heinäkuun alusta syyskuun loppuun asti. Vierailuajat täytyy varata etukäteen, sillä tulijoita on paljon. Omaa elokuun alkuun 2025 osunutta reissuamme varten lippuja varaillessamme kuukauden verran etukäteen näkyi aikoja olevan vielä ihan hyvin tarjolla. Saimme varattua juuri sellaisen paketin kuin halusimme.

Halvin vierailupaketti tarjoaa pääsyn kuninkaallisen huoneiston tiloihin ja hintaan sisältyy audio-opas, jonka saa lainaksi vierailun ajaksi. Tarjolla on myös hintavampia opastettuja kierroksia, joissa on usein jokin erityisteema. Esimerkkejä teemoista ovat palatsin historia tai kuninkaalliset juhlamenot. Me valitsimme pelkän audio-opaan, joka tarjosi tietoa varsin hyvin. Ihan kaikkea emme edes jaksaneet kuunnella. Kierrokselle kehotetaan varaamaan aikaa noin 2-2,5 tuntia, mutta me selvisimme kierroksesta noin tunnissa. Tarjolla toki oli paljon taideteoksia, joiden kaikkien tutkimiseen olisi helposti saanut tärvättyä enemmänkin aikaa. Palatsissa on myös aina jokin erikoisnäyttely, meidän kierroksemme aikana se keskittyi kuningas Charlesin valtiovierailuilla mukana olleiden taiteilijoiden teoksiin. Kuningas on tehnyt taiteilijan mukaan ottamisesta uuden perinteen. Hän on halunnut tarjota uudenlaisen vaihtoehdon hetkien vangitsemiseen pelkkien kliinisten valokuvien rinnalle. Mukana kulkeneet taiteilijat ovat vaihtuneet vuosien varrella, ja joukossa on niin taidemaalareita kuin kuvanveistäjiäkin.

Kuninkaallisen huoneiston lisäksi perusvierailu tarjoaa pienen kurkistuksen palatsin suureen puutarhaan. Palatsista poistutaan puutarhan laitaa pitkin kävellen muutaman sadan metrin matkan verran. Puutarhan mielenkiintoisemmalle puolelle on mahdollista päästä vain erillisellä opastetulla kierroksella. Kierros varataan samalla kertaa muun vierailun kanssa osana pakettia. Me osallistuimme tällaiselle kierrokselle ja voin kyllä sitä lämpimästi suositella. Puutarhan yksityinen puoli on ehdottomasti mielenkiintoisempi kuin kaikille vierailijoille avoin julkinen osuus. Lisäksi oppaan mainiot tarinat tarjosivat huomattavan lisän pelkkien puskien tuijottelun päälle.

Ajan varaaminen vierailua varten tapahtuu Royal Collection Trustin sivuilta täältä. Googlen haku tarjoaa muitakin sivuja, joissa näitä lippuja myydään, mutta suhtautuisin niihin terveellä epäluulolla. Vain virallista reittiä pitkin hankittu lippu tarjoaa takuuvarman sisäänpääsyn. Kirjoitushetkellä kesän 2026 vierailuaikoja ja -hintoja ei ole vielä julkistettu. Jotain suuntaa antanee kuitenkin kesän 2025 kuninkaalliset huoneistot ja opastetun puutarhakierroksemme yhteishinta £47. Tyypillisesti hinnat pikkuisen nousevat vuosi vuodelta. Etukäteen lippua ostaessaan voi valita haluamansa vierailun alkamisajan. Paikalle on saavuttava 15 minuutin aikaikkunan puitteissa ja täsmällisestä ajoituksesta on syytä pitää huolta. Palatsiin saavutaan sen eteläsivulta Buckingham Gaten puolelta. Kannattaa tulla paikalle ajoissa, sillä jonot voivat olla pitkiä. Jonoa ei myöskään voi välttää lipun etukäteen ostamalla, sillä kaikki muutkin vierailulle saapujat ovat tehneet samoin.

Mikäli olet liikkeellä Lontoossa Buckinghamin palatsin vierailukauden ulkopuolella, voit silti päästä tekemään pienen kurkistuksen kuninkaalliseen humuun. Palatsin yhteydessä toimiva Kings’s Gallery tarjoilee vaihtuvia taidenäyttelyjä läpi vuoden ja lisäksi palatsin hevostallit The Royal Mews ovat avoinna maaliskuun alkupuolelta marraskuun alkuun asti. Talleilla ovat nähtävissä muun muassa kruunajaisissa ja muissa juhlaparaateissa käytössä olevat kullalla koristellut vaunut Gold State Coach. Meiltä nämä kaksi kohdetta ovat kuitenkin vielä näkemättä. Sekä galleria että hevostallit ovat avoinna tostaista maanantaihin. Talleilla voi vierailla klo 10-17.00 ja galleriassa klo 10-17.30. Kesäkaudella sekä galleria että tallit ovat avoinna joka päivä. Pääsylippu galleriaan maksaa kirjoitushetkellä £19 ja talleille £17. Tallien osalta samana päivänä ostettu lippu maksaa pari puntaa enemmän. Liput löytyvät suoraan Royal Collection Trustin sivuilta gallerian osalta täältä ja tallien osalta täältä. Molempien kohteiden osalta nettisivuilla mainitaan, että paikka voidaan joutua joskus sulkemaan palatsissa järjestettävien tapahtumien vuoksi lyhyelläkin varoajalla.

Vahdinvaihto

Palatsin vanhimpiin ja tunnetuimpiin seremonioihin kuuluu vahdinvaihto, jota on mahdollista seurata ihan ilmaiseksi. Tosin ilmaisena kuninkaallisena seremoniana se on myös todella suosittu, erityisesti kesäisin. Tästä syystä me emme ole sitä koskaan vaivautuneet paikan päälle seuraamaan. Vahdinvaihdon seremonia sai alkunsa jo 1600-luvulla ja Buckinghamin palatsin osalta sitä on harjoitettu kuningatar Victorian ajoista asti. Seremoniassa uusi vartiosotilaiden vuoro korvaa vanhan, mikä itsessään ei ehkä kuulosta kovin jännältä. Kyse onkin lähinnä seremoniaan kuuluvasta koreografiasta, joka on todella kellokoneiston tarkka ja täsmällinen sätkyttelyesitys. Olen seurannut vastaavaa muualla ja todennut prosessin sisältävän melkoisesti itse asian hoitamisen kannalta ylimääräistä liikettä.

Tapahtuman suosiosta johtuen on jotain nähdäkseen syytä saapua porttien edustalle vähintään tuntia ennen seremonian alkua. Tapahtuma alkaa joko klo 11 tai klo 15. Aika ei siis ole sama joka päivä, eikä seremonia muutenkaan ole ohjelmassa päivittäin. Kesäkaudella vahdinvaihto tapahtuu miltei joka päivä ja muina vuodenaikoina muutaman kerran viikossa. Tarkka aikataulu on onneksi nähtävillä armeijan sivuilla täällä. Aika kannattaa tarkistaa sieltä varmuudeksi, jotta ei tule tehtyä turhaa reissua. Listassa näkyy aikataulu sekä Windsorin että Buckinghamin palatsin osalta. Ainakin kirjoitushetkellä Buckinghamin palatsin aikataulu oli sivun alareunassa, joten kannattaa huomata skrollata riittävän alas. Myös palatsin sivuilta löytyy tällainen aikataulu, mutta kirjoitushetkellä se oli kaksi kuukautta jäljessä. Tämän vuoksi linkkasin tähän tuon ajantasaisen lähteen.

Mikäli haluat seurata samaa pokkurointia ilman suuria väkijoukkoja, kannattaa hankkiutua vartiosotilaiden reitin alku- tai päätepisteeseen. Uusi vuoro järjestää rivinsä St Jamesin palatsilla ja lähtee sieltä The Mallia pitkin kohti Buckinghamin palatsia. Vuoronsa päättäneet sotilaat puolestaan marssivat kasarmilleen Wellington Barracksille, jossa ilmeisesti on kaikista vähiten yleisöä. Emme ole itse käyneet näitäkään vaihtoehtoja kokeilemassa, joten toistelen tässä vain muualta lukemiani vinkkejä. Ilmeisesti kuitenkin suurin osa yleisöstä haluaa nähdä juuri tuon Buckinghamin palatsin edustalla tapahtuvan seremonian osan, joka tietysti on se kirsikka tämän kakun päällä.

Kuninkaalliset huoneistot

Olisi mukavaa näyttää tekstin ohessa kauniita valokuvia palatsin upeista sisätiloista. Valitettavasti tällaista todistusaineistoa ei vierailulta kertynyt, sillä tässäkin palatsissa on voimassa valokuvauksen täyskielto. Tämä näkyy olevan tyypillistä Britannian kuninkaallisille asumuksille, ihan samaan törmäsimme myös edellisellä Lontoon vierailullamme Windsorin linnassa käydessämme. Windsorissa oli onneksi paljon ulkotiloja, joissa sai kameran kanssa sohia kaikessa rauhassa. Buckinghamissa sen sijaan on varsin vähän paikkoja, joissa saisi kuvata. Siksi kuvia ei vierailulta yksinkertaisesti juuri kertynyt. Kuvia halajavan on tyytyminen matkamuistona myytävään viralliseen kuvakirjaan.

Lisää aiheesta: Windsorin linna

Sisällä kuininkaallisissa huoneistoissa on tarjolla loputtomasti kultaa ja kimallusta, taideteoksia ja valtavia kristallikruunuja. Kierros huoneiden läpi on kätevästi järjestetty niin, että etenemissuunta on aina selvä. Alakerran kahden huoneen jälkeen reitti jatkuu upean portaikon kautta toiseen kerrokseen. Myös viralliselle vierailulle palatsiin saapuvat merkkihenkilöt kulkevat samaa reittiä. Kuningas ottaa heidät vastaan alakerran suuressa salissa ja sieltä he siirtyvät portaikon kautta kohti toisen kerroksen juhlasaleja. Vierailuun kuuluu siis jonkin verran portaiden kiipeämistä, mutta esteetönkin vierailu on nettisivujen mukaan mahdollinen. Tällaista kaivatessaan on kuitenkin otettava yhteyttä palatsiin jo etukäteen, jotta henkilökunta osaa varautua vierailijan erityistarpeisiin.

Toisesta kerroksesta löytyy lisää kauniita huoneita, joissa on nähtävillä paljon taidetta. Osa huoneista on käytävämaisia ja osa erilaisiin tilaisuuksiin sopivia isompia tai pienempiä saleja. Suuri juhlasali riittää 170 ihmisen kestitsemiseen kerralla. Tuolloin sinne rakennetaan U:n muotoinen suuri pöytä, jonka ääreen vieraat ja isäntäväki istuvat kuninkaan hyväksymän plaseerauksen mukaisesti. Tarjolla on yleensä neljä ruokalajia. Ruokailun päättyminen ei jää keneltäkään varmasti huomaamatta, sillä siitä ilmoittavat kaksitoista säkkipillinsoittajaa. Ottaisin itse mukaani korvatulpat, sen verran kova ääni noista pilleistä lähtee.

Kierrokseen kuuluu myös käynti punaisin kankain koristellussa näyttävässä valtaistuinsalissa. Vaikka itse sali onkin vaikuttava, ovat varsinaiset valtaistuimet ehkä pienoinen pettymys. Tämä tosin pätee ihan kaikkiin muihinkin todellisen elämän valtaistuimiin, jotka olen nähnyt. Kuningasparin pienet punaiset tuolit ovat kaukana mielikuvien mahtipontisista istuimista. Tuolit ovat lisäksi kierrätystavaraa, sillä myös Elisabet II ja hänen prinssipuolisonsa käyttivät samaisia istuimia omalla valtakaudellaan. Niissä näkyvät hallitsijoiden tunnukset vain on päivitetty uuden kuninkaan ja kuningattaren mukaan.

Koko reitin kierrettyään vierailjat päätyvät takaisin alakertaan ja edelleen palatsin puutarhaan. Siellä on tarjolla telttakatoksen suojassa toimiva Garden Cafe, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa. Mitään erityisiä makuelämyksiä on kuitenkin turha odottaa, sillä herkut rajoittuvat valmiiksi pakattuihin voileipiin ja vastaaviin. Tarjolla on toki myös skonsseja ja teetä, joten pieni kuninkaallinen cream tea -hetki on mahdollista toteuttaa. Tosin pahvilautasilta muovisin aterimin nautittu ateria vaatii jonkin verran mielikuvitusta ollaakseen erityisen kuninkaallinen. Totesimme tämän kertakäyttöastioiden suosimisen ja joka paikassa toitotettujen kuningasperheen vastuullisuustavoitteiden olevan pienoisessa ristiriidassa keskenään.

Palatsin puutarha

Ne kaikista suurimmat kekkerit järjestetään Buckinghamin palatsin puutarhassa, jossa joka kesä järjestetyissä kolmessa puutarhajuhlassa kestitään yhteensä noin 30 000 ihmistä. Juhlia on järjestetty aina Victorian ajoista asti ja nykyään niihin voivat saada kutsun monin eri tavoin kunnostautuneet kansalaiset. Jos on paljon vieraita, tarvitaan heidän kestitsemiseensä myös paljon käsipareja. Kerralla juhlaväkeä hyysäämässä hyörii 250 henkilökunnan edustajaa. Kesäkauden aikana teetä kuluu 43 000 kupillista ja voileipiäkin katoaa tuulen suojaan 125 000 annosta.

Olin kaivellut toiveikkaasti kamerani esille palatsin ulkopuolelle päästyämme ja muutamia kuvia ehdinkin jo räiskiä ennen puutarhakierroksen alkua. Oppaamme kuitenkin heti aluksi ystävällisesti muistutti, että puutarhan yksityisellä puolella on voimassa sama valokuvauskielto kuin linnan sisätiloissakin. Tämä informaation palanen oli minulta jäänyt huomaamatta. Kamera pääsi siis takaisin kassin pohjalle kierroksen ajaksi. Tekstin ohessa näkyvät puutarhakuvat ovatkin vain sieltä julkiselta puolelta, joka ei valitettavasti ole lainkaan yhtä mielenkiintoinen kuin se yksityinen puoli.

Yksityisen osuuden suosikkeihimme kuului ehdottomasti ruusutarha, jossa oli valtavasti erilaisia lajikkeita. Loppukesästä kukkaloisto ei tosin ollut parhaimmillaan. Pääsimme myös kiertämään puutarhan pienen järven, jossa on peräti kaksi saarta. Nämä pläntit pidetään luonnontilassa pörriäisten ja lintujen suojelemiseksi. Toisessa saarista on pieni mehiläistarha, josta kuningasperhe saa teepöytäänsä hunajaa. Herkkua liikenee myös jokunen purkki jaettavaksi lahjoina merkkihenkilöille. Oppaamme kertoman tarinan mukaan edellinen paavi oli saanut purkillisen hunajaa kuningatar Elisabetilta, mutta herkkuun tykästyttyään ja sitä lisää pyydettyään kirkon päämies sai kuitenkin kuningattarelta kieltävän vastauksen. Kierros puutarhan yksityisellä puolella oli paitsi mielenkiintoinen myös mukavan rauhallinen, sillä samalla reitillä ei pienen ryhmämme lisäksi kulkenut muita ihmisiä.

Puutarhakierros oli automaattisesti aikataulutettu alkamaan kaksi tuntia kuninkaallisten huoneistojen vierailumme jälkeen. Tällaisen yhdistelmän valitsevan on siis pidettävä huolta, ettei jää liian pitkäksi ajaksi ihmettelemään taideteoksia ja kattokruunuja vierailun alussa. Huoneistojen ja puutarhakierroksen väliin mahdollisesti jäävän ylimääräisen ajan voi kuluttaa vaikkapa Garden Cafessa.

Puutarhan julkinen puoli koostuu vain muutaman sadan metrin kävelyreitistä kohti porttia, jonka kautta palatsialueelta astutaan takaisin kadulle. Tämän matkan varrelle on sijoitettu joitain houkutuksia, joissa on vielä mahdollisuus kartuttaa kuninkaallista kassaa ostoksia tehden. Ensimmäisenä vastaan tulee valtava matkamuistomyymälä ja hieman myöhemmin pieni jäätelökahvila. Jälkimmäisessä on tarjolla mm. Windsorin kuninkaallisen meijerin tekemiä jäätelöitä.

---

Buckinghamin palatsi on ehdottomasti upein näkemäni palatsi ja voinkin suositella sitä lämpimästi kaikille Lontoossa vieraileville. Pääsymaksut eivät ole erityisen edullisia, mutta ainutkertainen nähtävyys voi toki säätää omat hintansa. Sanoisin silti saaneeni vierailuun sijoittamilleni rahoille mainiosti katetta.