Viime vuonna vietimme pääsiäistä Pariisissa. Tänä vuonna harkitsimme kevätkohteeksi samaista kaupunkia sekä toista suosikkikohdettamme New Yorkia. Lentojen hinnat kuitenkin karkasivat valintaa pohtiessamme näppiemme ulottumattomiin. Edullisempia kohteita haarukoidessamme takavasemmalta jonon ohi kiilasi Lontoo. Tosin eivät lennot sinnekään mitenkään ilmaisia olleet, hotellihuoneesta nyt puhumattakaan.

Olemme käyneet tässä brittien pääkaupungissa kaksi kertaa aiemminkin. Ensimmäisellä kerralla hikoilimme viikon verran vuosikymmenen helteissä ja toisella kerralla hytisimme pitkän viikonlopun ajan maaliskuun tihkusateessa. Nyt tarjoutui tilaisuus viikon pituiseen vierailuun huhtikuun alussa. Sääennuste ei varsinaisesti lupaillut helteitä, mutta toisaalta sadettakaan ei manattu ihan jokaiselle päivälle. Lisäsimme kuitenkin tärppilistalle riittävästi sadepäivien täytteeksi sopivia museokohteita. Lontoossa niistä ei onneksi ole pulaa.

Majoituimme kohteessa jo edelliseltä kerralta tuttuun citizenM-ketjun hotelliin lähelle Borough Marketin kauppahallia. Sijainti ei ollut nähtävyyksien kannalta aivan optimaalinen, mutta erityisesti rauhallisuutensa puolesta se sopi meille mainiosti. Ympäristössä oli lähinnä toimistoja, mistä johtuen alue oli ilta-aikaan melko hiljainen. Samaisesta syystä illallisravintoloiden tarjonta aivan hotellin lähitienoilla oli minimaalista, mutta onneksi sentään mainio italialainen ’O Ver Borough löytyi pienen tassuttelun päästä.

Hotellin läheltä löytyi myös supermoderni Amazonin ruokakauppa, jota kävimme heti ensimmäisenä iltana kokeilemassa. Tämä kun oli ainoa sunnuntaisin auki oleva ruokakauppa lähitienoilla. Kauppaan astuttiin sisälle portista, josta läpi päästäkseen oli ensin generoitava Amazonin mobiilisovelluksesta koodi portin skannerille näytettäväksi. Mobiilisovelluksessa oli myös oltava luottokorttitiedot Britannian Amazonissa asiointia varten, sillä myös ruokakaupan maksut hoituivat tätä kautta. Sovellus ohjasi kyllä toimimaan oikein, kun vain skannasi ensin kaupan eteisessä näkyvällä paikalla tyrkyllä olevan QR-koodin puhelimellaan. Sen jälkeen ostokset sai kerätä kassiin omaan rauhalliseen tahtiin ja Amazonin tekoäly hoiti laskutuksen luottokortilta kaupasta mukaan tarttuneiden tuotteiden osalta. Kaupassa ei ollut tarpeen keskustella kenenkään kanssa ja ovesta sai kävellä ulos ostoksineen ilman pysähdyksiä. Koko kaupassa ei ollut minkäänlaista kassaa. Itsepalvelukassat ovat niin eilispäivää.

Tungoksessa

Aivan hotellin naapurustosta löytyvistä nähtävyyksistä merkittävimmät olivat jo mainittu Borough Market sekä nykytaidetta pursuava Tate Modern. Kauppahalli jäi edellisellä kerralla näkemättä, joten nyt päätimme suunnata sinne heti ensimmäisenä. Valitettavasti paikka oli ahdistavuuteen asti täynnä ihmisiä. Kierroksemme jäi näin ollen varsin lyhyeksi. Ruokakojut näyttivät tarjoavan todella houkuttelevia herkkuja, mutta jonojen tolkuton pituus vei ruokahalun. Moni näkyikin ketjuttavan jonotuksen niin, että söi edellistä annosta jonottaessaan seuraavaa toisella kojulla.

Sama tungosteema jatkui miltei joka paikassa koko reissun ajan. Tähän saattoi olla syynä pääsiäinen, jonka aikana brittikoululaisilla on kahden viikon loma. Joissain kohteissa ryhmiä vetäneet matkaoppaat kuuluivat kertovan ryhmäläisilleen, että kyseisellä viikolla joka paikassa on paljon ihmisiä. Eniten tungos kiusasi meitä muutoinkin maan suosituimman nähtävyyden British Museumin kohdalla. Piipahdimme sinne katselemaan egyptiläisiä muumioita ja totesimme koko kaupungin saaneen saman ajatuksen samana iltapäivänä. Tungos lasivitriinien ympärillä oli niin kova, ettei siinä oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Jokunen valokuva jäi muistoksi, muuten koko museovierailu kului ihmisiä väistellessä.

Muutoin kuin tungoksen muodossa ei pääsiäinen Lontoossa näkynyt mitenkään erityisesti. Pitkäperjantai oli vapaapäivä samaan tapaan kuin Suomessakin ja pitkä viikonloppu houkutteli selvästi ihmisiä kaupungin kaduille. Jos siis oli tungosta jo aiemmin viikolla, ei tilanne ainakaan helpottunut pääsiäisviikonlopun aikana. Olisi kuvitellut vapaapäivien houkuttelevan ihmisiä myös kaupungin puistoihin, mutta yllättäen näissä viherkeitaissa tungosta oli kaikista vähiten. Vain muutama rohkea seurue oli uskaltautunut eväsretkelle. Syynä saattoi tietysti olla koko viikon varsin hyytävänä puhallellut tuuli. Kevätkään ei näyttänyt olevan yhtään pidemmällä kuin edellisellä Lontoon vierailullamme, joka sijoittui kuukautta aiempaan ajankohtaan. Magnoliat olivat kukassa niin nyt kuin silloinkin ja puut olivat vasta korkeintaan hiirenkorvilla.

Lontoon raetta

Museosaldomme jäi tällä kertaa aika köyhäksi, koska niitä sadepäiviä ei sitten siunaantunutkaan kuin kaksi. Näinäkin molempina sade ajoittui myöhäiselle iltapäivälle ja aiemmin päivällä ehti aurinkokin paistaa. Niin lähellä hotellia sijainnut Tate Modern kuin muuten vain minua kiinnostanut National Gallerykin jäivät seuraavalle kerralle. Lopulta piipahdimme jo mainittujen muumioiden lisäksi katsomassa vain Sir John Soane’s Museumia, jossa ei onneksi ollut tolkutonta tungosta. Tämä pieni museo oli Lontoon isojen museoiden lailla ilmainen, mutta sinne ei monen muun museon tapaan ollut edes mahdollista varata vierailuaikaa etukäteen. Silti jonotusaika oli hyvin kohtuullinen. Arkkitehtiherra Soanen kotiinsa keräämä säläkokoelma oli vaikuttava ja osin myös hämmentävä.

Vaikka sää suosi meitä ennakko-odotusten vastaisesti tarjoillen pääasiassa pilvetöntä taivasta, saimme yhtenä päivänä niskaamme oikein mojovan sadekuuron. Olimme jo reissua suunnitellessamme tehneet varauksen noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitsevaan Windsorin linnaan, joka on varsin suosittu ja pääsiäisviikolla avoinna vain kahtena päivänä. Sattumalta juuri tämä retkipäivä osoittautui kaikista sateisimmaksi. Taivas oli paksujen pilvien peitossa jo hotellilta lähtiessämme, mutta Windsorin päässä onnekkaasti pilvipeite alkoi repeillä. Noin tunnin verran saimme nauttia auringonpaisteesta ja tuona aikana ehdimme kiertää hyvin linna-alueen ulkokohteet läpi. Lopun päivää taivaalta tuli sadetta niin veden kuin rakeidenkin muodossa. Niin Lontoon raetta, niin Lontoon raetta. Sulkemisaikaan pois linnasta lähtiessämme jyrisi jo ukkonenkin. Sateenvarjoista huolimatta ehdimme kastua junalle kävellessämme melko mallikkaasti.

Herkuttelua

Brittiläinen keittiö ei ole koskaan ollut erityinen suosikkini ja siitä johtuen olen aina mieltänyt Lontoon matkakohteeksi, jossa voi hyvällä omallatunnolla tutustua muiden maiden keittiöihin. Kaupunki kun on kansainvälinen niin asukkaidensa kuin ravintoloidensakin puolesta. Erityisesti Intian ja muiden Aasian maiden keittiöt ovat hyvin edustettuina. Tällä kertaa harmillisesti tämä puoli tarjonnasta jäi tyystin paitsioon. Kaikkiin vähänkään tasokkaampiin ravintoloihin oli liki mahdotonta saada pöytää varattua, joten päädyimme syömään siellä missä se nälän sattuessa helpoimmin onnistui.

Onneksi Lontoosta löytyi hyvin jenkkiläisiä pikaruokapaikkoja, joissa emme olekaan päässeet vierailemaan vähään aikaan. Shake Shackin burgerit maistuivat edelleen erinomaisilta, eikä Five Guysin eväissäkään ollut moittimista. Viimeksi mainitussa söimme reissun viimeisenä iltana parhaat ranskalaiset pitkään aikaan.

Ihan tyystin emme brittiläisiltä perinteiltäkään välttyneet, sillä nautimme yhtenä iltapäivänä perinteisen englantilaisen iltapäiväteen majapaikan lähellä sijainneen Shakespearen Globe-teatterin Swan-ravintolassa. Moni iltapäiväteetä tarjonnut paikka oli jo täyteen varattu koko pääsiäisviikon osalta, mutta onneksi Swanissa oli vielä jokunen pöytä vapaana. Toisena iltapäivänä nautimme iltapäiväteen kevytversion cream tean eli pelkän teen ja skonssit Harrods-tavaratalon kahvilassa. Totesimme tämän version hyväksi vaihtoehdoksi tilanteessa, jossa varsinaiselle iltapäiväteelle ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Cream tea on myös paljon koko kattausta edullisempi.

Perinteistä pubiruokaa eli fish and chipsiä pääsimme nauttimaan varsin fiinin Belgravian alueen keskellä sijaitsevassa The Grenadierissa. Piipahdimme paikalle nälän iskiessä kesken Hyde Parkissa kiertelyn. Arkipäivänä lounasaikaan pubi oli tupaten täynnä, mutta onnekkaasti yksi pieni nurkkapöytä tyhjeni juuri sopivasti paikalle saapuessamme. Kun viereisen isomman pöydän herra vielä oma-aloitteisesti tarjosi meille pöydän vaihtoa, koska tuli itse toimeen läppärinsä kanssa pienemmälläkin pinta-alalla, mahduimme lopulta syömään mainiosti. Perinteikäs Grenadier näkyi olevan erityisesti kännykkäni mieleen. Pöhkö avustaja Siri arveli meidän haluavan viettää koko seuraavan lauantain samaisessa paikassa ja teki tästä kalenteriin merkinnän.

Joelle kerran jos toisenkin

Kun majapaikastamme oli Thamesin rantaan vain pieni kävelymatka, päädyimme kävelemään joen varrelle useana päivänä. Autoista vapaa rantaväylä oli mukava paikka maisemien ihailemista varten, joskin melkoisen ruuhkaista oli sielläkin. Tungosta vielä korostivat siellä täällä väylää reilusti kaventavat rakennustyömaat.

Joen rannalla Waterloon sillan ali kävellessämme päädyimme käytettyjen kirjojen torille. Tämä Southbank Book Market muistutti kovasti Pariisin Seinen rannan kirjakojuja, joskin toiminta oli rajoittunut vain tämän yhden sillan alle. Tarkoituksenamme ei ollut tehdä ostoksia, mutta siitä huolimatta mukaan tarttui koomikko Harry Hillin hulvattoman näköinen lastenkirjaksi naamioitu The Further Adventures of the Queen Mum. Näissä kuningataräidin myöhemmissä seikkailuissa jo edesmennyt mummeli palaa hetkeksi takaisin maan päälle seikkailemaan.

Joen varren maisemat näyttivät kauniilta paitsi päiväsaikaan myös auringon jo laskettua. Kameran muistikortille tallentui muutamia hienoja yökuviakin, joista osa tosin tuli vahingossa otettua luvattomasti. Ajattelin liikkuvani ihan julkisella paikalla joen varrella, mutta nähtävästi kaupungintalon edustalla kyseessä ei ollutkaan ihan niin julkinen paikka kuin olin kuvitellut. Juuri valmistautuessani ottamaan viimeisen kuvan viimeisillä säädöillä saapui paikalle vartija, joka kertoi kuvaamisen jalustan kanssa olevan alueella kiellettyä. Jalusta ja kamera menivät sitten takaisin laukkuun, sillä noissa valaistusolosuhteissa oli turha enää kuvitellakaan ottavansa kuvia käsivaralta. Onneksi tämä kielto selvisi vasta siinä vaiheessa, sillä olin jo ehtinyt napata useita hienoja kuvia siitä samalta paikalta.

Tärppejä seuraavalle kerralle

Lontoo osoitti sadekuuroista ja tungoksesta huolimatta jälleen kerran olevansa mainio matkakohde, jossa nähtävää riittää loputtomasti. Paljon ehdimme viikon aikana nähdä, mutta vähintään yhtä paljon jäi tärppejä jemmaan seuraavaa reissua varten. Noiden jo mainittujen parin museon lisäksi kävisin mielelläni tutustumassa uudemman kerran jo aiemmin vierailemiimme kohteisiin, kuten Towerin linnaan ja Greenwichin observatorioon. Haluaisin myös osallistua opastetulle kierrokselle Westminsterin palatsissa, jossa vaimoni kerkesi jo edellisellä Lontoon vierailulla käväistä pyörähtämässä. Nämä kierrokset olivat tällä kertaa valitettavasti loppuun varattuja niitä katsellessamme.

Seuraava Lontoon visiitti olisi kiva ajoittaa kesäaikaan, jolloin myös Buckinghamin palatsin sisäosiin voisi päästä tutustumaan. Kävimme nytkin katsomassa palatsia ja sen ympäristössä käynnissä olevia kruunajaisvalmisteluja vähän lähempää. Harkitsimme myös kierrosta kuninkaallisilla hevostalleilla, mutta valitettavasti tämä ei enää mahtunut mukaan ohjelmaan. Vahdinvaihtokin jäi näkemättä, mutta tuskin sitä olisimme nähneet muutenkaan päätellen tapahtumaa seuraamasta palaavan väkimassan koosta. Satuimme nimittäin paikalle hetken vahdinvaihdon jälkeen. Edes lähelle eturiviä olisi tuskin ollut asiaa muutoin kuin tuntikausien odotuksella, eikä sellaiseen tällainen tasavallan asukas oikein taivu pelkkien kuninkaallisten seremonioiden takia.

---

Onneksi Lontoon tunnelmiin on mahdollista päästä pian uudestaan, kun uuden kuninkaan kruunajaiset välittyvät suoraan kotiin television kautta. Skonsseja olisi tarkoitus leipoa ja teetä keitellä. Sen verran voin minäkin joustaa ja seremonioihin osallistua.