Punainen Ulrika Eleonoran kirkko on yksi Kristiinankaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Se on myös kaupungin vanhimpia rakennuksia. Kirkko jäi yli puoleksi vuosisadaksi oman onnensa nojaan suuremman tiilikirkon korvattua sen 1800-luvun lopulla. Onneksi se kuitenkin palautettiin käyttöön restauroinnin jälkeen vuonna 1965.

Nykyinen Ulrika Elonoran kirkko on valmistunut vuonna 1700. Se rakennettiin paikalla aiemmin sijainneen tulipalossa tuhoutuneen kirkon tilalle ja kellotapuli valmistui muutama vuosi kirkon jälkeen. Kirkkosali sai 1800-luvun alkupuolella lisää valoa, kun ikkunoita suurennettiin. Kirkon kalusteet ovat pääosin alkuperäisiä, mutta saarnastuoli on 1760-luvun alusta.

Vuonna 1714 isonvihan aikana Venäjän miehitettyä Suomen kävivät ryöstelevät vihulaiset tyhjentämässä myös Ulrika Eleonoran kirkon kaikesta arvotavarasta. Kattokruunut, kynttilänjalat ja alttaritaulukin lähtivät pitkäkyntisten matkaan. Nykyiset koristeet ovat siis tämän jälkeen rosmottujen tilalle hankittuja.

Kirkon etuosassa sijaitsevalta urkuparvelta löytyvät urut on rakentanut vuonna 1776 ensimmäinen suomalainen urkujenrakentaja Nils Strömbäck. Hänen kaupungin maistraatille tekemänsä urkutarjous oli kuin suoraan tv-shopista. Eikä siinä vielä kaikki, hän nimittäin tarjosi itsensä kaupan päälle urkuriksi. Valitettavasti urut kärsivät pahoja vaurioita kirkon ollessa käyttämättömänä ja iso osa urkupilleistäkin katosi samassa yhteydessä. Urut saatiin 1980-1990-lukujen taitteessa kunnostettua uusien pillien kera, mutta soitin tuskin enää kuulostaa alkuperäiseltä. Mekaaniset urut tarvitsevat lihasvoimaa toimiakseen, joten niiden soittaminen on tiimityötä. Onneksi minikokoisella urkuparvella on juuri ja juuri tilaa urkurille ja polkijalle.

Kirkon restauroinnissa vuosina 1958-1964 pyrittiin palauttamaan kirkko mahdollisimman pitkälle rakennusaikaiseen asuunsa. Kirkon eteläseinustalle 1700-luvun lopulla rakennettu lehteri purettiin ja sisäpuolen värimaailma palautettiin alkuperäiseksi. Penkit oli jossain vaiheessa historian saatossa maalattu valkoiseksi, mistä johtuen alkuperäiset pilviaiheiset koristeet jäivät piiloon. Koristelut saatiin onneksi restauroinnin yhteydessä palautettua. Kirkon runkoa on korjattu ja paloturvallisuutta parannettu vielä 2000-luvulla. Rungon osalta varmasti pientä tekemistä on ollut, sillä ulkokuvista näkee helposti koko rakennuksen seisovan pikkuisen vinossa. Tosin tuossa ylempänä näkyvässä ulkokuvassa on mukana vähän laajakulmaisen linssin tuomaa lisävinoutta.

Rannikkokaupungissa kun ollaan, on kirkon sisustuksessakin havaittavissa meriaiheita. Katostakin roikkuu komea purjelaivan pienoismalli. Samanlaiseen sisustukseen olen törmännyt joissain muissakin kirkoissa Suomen rannikolla. Sisustuksessa oli paljon yksityiskohtia tutkittavaksi, mutta valitettavasti kierroksemme kirkossa jäi varsin lyhyeksi. Olimme nimittäin liikkeellä aivan sulkemisajan tienoilla ja emme halunneet venyttää sinällään ihan kärsivällisesti poistumistamme odottelevan henkilökunnan edustajan työpäivää vetkuttelullamme. Aina eivät käy yhteen turistin ja vierailukohteiden aikataulut.

Kirkon alkuperäiset penkit eivät varsinaisesti houkuttele istumaan. En itse ole mitenkään erityisen pitkä, mutta silti jopa minulle tarjolla oleva jalkatila näyttää aika ahtaalta. Pystysuorassa kohoava selkänojakaan ei vaikuta erityisen ergonomiselta. Toisaalta ryhdikäs istuma-asento lienee auttanut seurakuntalaisia pysymään hereillä pidempien saarnojen aikana.

Ulrika Eleonoran kirkko on avoinna vain kesäisin 1.6.-31.8. Sisälle pääsee arkipäivisin klo 9-16. Tosin netissä luvataan, että muinakin aikoina kirkkoon on mahdollista tutustua erikseen audienssin sopimalla. Synkempinä vuodenaikoina paikalle halajavan kannattaa huomioida, että kirkossa ei ole lämmitystä eikä sähkövalaistusta. Ajantasaiset tiedot löytyvät Kristiinankaupungin seurakuntien sivuilta täältä.


Kristiinankaupunki on kaunis paikkakunta, jossa kannattaa pysähtyä etenkin kesäaikaan. Puutalojen lomassa kävely on hauskaa puuhaa ja siinä samalla kannattaa vilkaista myös Ulrika Eleonoran kirkkoa, joka sijaitsee kätevästi puutaloalueen reunalla.

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 27.4.2023 at 08:11

    Me pysähdyimme muutama vuosi sitten Kristiinankaupungissa, kun ajoimme rannikkoa pitkin pohjoiseen. Ihailimme kirkkoa vain ulkoapäin, koska se ei ollut silloin auki. Ahvenanmaalla tuli myös törmättyä muuten noihin purjelaivoihin kirkoissa ja silloin taisin siitä tarkemmin jopa jossain kirkossa kyselläkin.

    Vastaa
    1. Aron 27.4.2023 at 15:59

      Harmin paikka, kun kirkko sattui olemaan kiinni. Lähellä oli meilläkin käydä samoin. Ei tullut mieleenkään, että aukioloaika voisi olla syytä selvittää etukäteen. Onneksi sentään ehdimme hetkiseksi käväisemään sisällä, vaikka sulkemisaika olikin juuri käsillä.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *