Andalusian Granadassa sijaitseva Alhambran palatsi on Espanjan suosituin yksittäinen vierailukohde. Palatsin historia yltää 1200-luvulle, jolloin Granada oli islamilaisen Granadan kuningaskunnan pääpaikka. Alhambraa pidetään yhtenä islamilaisen maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista palatseista, mutta sen rakennuksissa on nähtävissä myös myöhempiä espanjalaisen renessanssiarkkihtehtuurin taidonnäytteitä. Unescon maailmanperintökohteeksi Alhambra pääsi ensimmäisten espanjalaisten kohteiden joukossa vuonna 1984.

Alhambran kompleksi ei ole vain yksittäinen palatsi, vaan se koostuu useammasta eri palatsista ja puolustuslinnasta. Näiden lisäksi nähtävänä on myös suuri puutarha. Me oletimme ehtivämme kiertää koko alueen läpi iltapäivän aikana, mutta tämä oli turhan optimistinen arvio. Olimme liikkeellä keskitalvella, jolloin hämärä alkoi laskeutua jo yllättävän aikaisin. Suosittelenkin varaamaan suosiolla Alhambraan tutustumiseen koko päivän, etenkin jos haluat kiertää kaikessa rauhassa kaikki nurkat. Jos aika ei riitä kaikkeen, Nasridien palatseja ei ainakaan kannata jättää väliin.

Alcazaba

Puolustuslinna Alcazaba, jonka nimi tarkoittaa yksinkertaisesti linnoitusta, on kompleksin vanhin säilynyt osa. Sen rakentamisen aloitti Granadan kuningaskunnan ensimmäinen emiiri ja Nasridien dynastian perustaja Muhammad I Ibn Nasr valloitettuaan alueen vuonna 1238. Samalla paikalla oli jo aiemmin seissyt edellisen islamilaisen kuningaskunnan 1000-luvulla rakentama linnoistus ja jo sitä ennen 800-luvulla rakennettu pääosin juutalaisten asuttama linnoitus. Sijainti onkin otollinen puolustuslinnalle, sillä Alcazaba nököttää kukkulan laella.

Alhambra antautui kristityille vuonna 1492 ja sen jälkeen tehdyissä muutoksissa näkyy espanjalaisten kädenjälki. Seuraavan vuosisadan aikana linnoitusta laajennettiin ja sen muureja vahvistettiin modernien ruutiaseiden muodostaman uhkan torjumiseksi. Linnoitus ei kuitenkaan Granadan kuningaskunnan kukistumisen jälkeen ole juuri nähnyt taisteluja.

Vuonna 1890 Alhambra sai virallisen kansallisen monumentin aseman ja samalla kompleksin restaurointi laitettiin käyntiin. Valitettavasti työtä valvonut komissio ja restaurointien johtaja eivät oikein tulleet toimeen keskenään. Molemmat vaihdettiin kertaalleen, mutta silti työ sujui kitkaisissa tunnelmissa. Vasta vuonna 1923 restauroinnin johtoon valitun arkeologi ja taidehistorioitsija Torres Balbásin käsissä homma lähti oikeille raiteille.

Alcazabassa on jonkin verran sisätiloja ja sisäpihoja kierrettäväksi, mutta ainakin minulle tämä osa Alhambrasta oli se vähiten mielenkiintoinen. Muurit ovat muihin kompelsin osiin verrattuna hyvin pelkistettyjä ja koristeettomia. Karuudestaan huolimatta tämäkin linnoitus on hyötynyt suuresti restauroinnista. Varhaisissa kuvissa muurit näyttävät todella huonokuntoisilta nykyiseen verrattuna. Meidän mielestämme Alcazaban parasta antia olivat kuitenkin lähinnä muureilta avautuvat maisemat. Vaikka tätä osaa kompleksista ei muuten aikoisikaan koluta, kannattaa ainakin näitä näkymiä käydä kurkistamassa.

Generalifen puutarhat

Alhambran suurin puutarha Generalifen puutarha sijaitsee muun palatsialueen itäpuolella toisella kukkulalla. Puutarhaan kuljetaan muotoon leikattujen sypressien reunustamaa kujaa pitkin. Puutarhurin sakset ovat koulineet kasveja monin muinkin paikoin, sillä eri korkuisia muotoon leikattuja pensasaitoja löytyy alueelta paljon.

Puutarhassa on paljon rauhallisia nurkkia, joissa olisi varmasti mukava istuskella penkillä lukemassa kirjaa ja pohtimassa maailman menoa. Kesällä puut tarjoavat viilentävää varjoa ja vastaavasti talvella suojaa hyytävältä tuulelta. Granada sijaitsee vuoristossa, mistä johtuen talvipäivinä elohopea ei useinkaan jaksa kohota edes kymmeneen asteeseen asti. Öisin lämpötila putoaa helposti nollaan tai jopa sen alapuolelle. Kesällä voi vastaavasti olla tarjolla 40 asteen helteitä, jolloin puiden varjoon hakeutuu jo ihan mielellään.

Generalifen puutarhasta avautuu myös hieno näkymä varsinaiseen palatsikompleksiin päin yli alemmalla tasolla kasvavien viinitarhojen. Juuri täältä on peräisin postauksen ensimmäinen kuva, jossa liki kaikki lehtensä talveksi pudottaneet viiniköynnökset kurottelevat paljaita oksiaan kohti taivasta.

Reitti puutarhan läpi johtaa lopulta Generalifen kesäpalatsiin, mutta me emme valitettavasti ehtineet käydä tutustumassa siihen. Aliarvioimme puutarhojen kiertämiseen kuluvan ajan ja ennakkoon varaamamme vierailuaika Nasridien palatseihin lähestyi jo uhkaavasti. Sen jälkeen puolestaan keskitalven lyhyt päivä alkoi jo hämärtyä, emmekä katsoneet järkeväksi lähteä uudelle kierrokselle puutarhan läpi kohti kesäpalatsia. Jos vain aikataulu sallii, kannattaa Generalifen palatsia ehdottomasti käydä katsomassa, sillä valokuvissa se näyttää todella upealta koristeluineen ja vehreine sisäpihoineen.

Pyhän Fransiskuksen luostari

Granadan kuningaskunnan kukistumisen jälkeen osa Alhambran rakennuksista sai uuden elämän. Yksi esimerkki on Pyhän Fransiskuksen luostari, joka oli aiemmin Nasridien dynastia rakennuttama palatsi. Kuningas Ferdinand antoi rakennuksen fransiskaaniveljeskunnalle ja polkaisi remonttiprojektin käyntiin. Iso osa alkuperäisestä palatsista sai mennä ja tilalle rakennettiin kirkko. Reilut kymmenen vuotta Granadan valloituksen jälkeen kuollut kuningatar Isabella sai toiveidensa mukaisesti viimeisen leposijansa luostarista.

Sittemmin luostarin huoltotöitä on laiminlyöty useaan otteeseen siinä määrin, että se on ollut monta kertaa romahtamisvaarassa. Korjausten yhteydessä rakennukseen on lisätty aina jotain pientä, kuten kellotorni tai kappeli. 1900-luvulla luostari restauroitiin muiden Alhambran kompleksin rakennusten mukana ja vuodesta 1945 asti siinä on toiminut valtion pyörittämä Parador-hotelli. Tämä on kyllä varmasti melkoinen paikka yöpyä. Hinnat eivät ole ihan edullisimmasta päästä, mutta sijainti on huikea. Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Parador de Granadan nettisivuilla täällä.

Kaarle V:n palatsi

Toinen tunnistamattomaksi uudistettu rakennus Alhambrassa on Kaarle V:n renessanssityylinen palatsi, joka sekin sai alkunsa Nasridien kovasti eri näköisenä palatsina. Tämän renessanssiluomuksen rakentaminen alkoi vuonna 1527, mutta reilut sata vuotta myöhemmin työt jätettiin kesken. Palatsi viimeisteltiin lopulta vasta restauroinnin yhteydessä vuonna 1923. Tosin katon se sai vasta vuonna 1967. Kaarle eikä kukaan muukaan monarkki ole siellä koskaan asunut. Nykyisin rakennuksessa on kaksi museota, joista toinen esittelee yleisesti Alhambraa ja toinen erityisesti Alhambran taidetta.

Kaarle V halusi palatsilla osoittaa kristityn arkkitehtuurin ylivertaisuuden islamilaiseen verrattuna ja palkkasi työhön parhaan tarjolla olleen miehen, Michelangelon opissa Roomassa taitojaan kartuttaneen arkkitehdin Pedro Machucan. Valitettavasti arkkitehti eikä hänen poikansakaan ehtinyt saamaan rakennusta valmiiksi. Keskeneräiseksi ja ilman kattoa jäänyt rakennus otti hieman takkiinsa vuosisatojen kuluessa ja varmemmaksi vakuudeksi Alhambran parin vuoden ajaksi miehittäneet ranskalaiset sotajoukot käyttivät sen jäljellä olevat huonekalut polttopuina 1800-luvun alkupuolella.

Meiltä jäivät nämä museot näkemättä, mutta kävimme kuitenkin kurkistamassa palatsin pyöreää sisäpihaa, joka oli kyllä varsin vaikuttava. Renessanssijulkisivu ei ole pöllömpi sekään, mutta kyllä se nyt vain valitettavasti kuitenkin on juuri se islamilainen arkkitehtuuri, joka Alhambrasta jää mieleen, sori vaan.

Nasridin palatsit

Jos ehdit jo ihmetellä, missä ovat ne kauniisti koristellut seinät ja katot, joita Alhambran yhteydessä aina esitellään, niin nyt pääsit vihdoin niihin asti. Osin näitä upeita koristeita löytyy kuulemma myös Generalifen kesäpalatsista, ja pienemmässä määrin monista muistakin paikoista Alhambrasta, mutta silti ne upeimmat koristeet on varattu Nasridien kolmeen palatsiin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat yhden kerralla kierrettävän kokonaisuuden. Tämä on se osa Alhambraa, joka kuuluu vain kalleimpaan lippukategoriaan. Silti tämä on se osa, jota ei missään nimessä kannata jättää katsomatta. Ainakin minulle juuri nämä palatsit olivat se varsinainen syy koko Alhambran vierailulle.

Kannattaa myös huomata, että Nasridien palatsit on ainoa osa Alhambran kompleksista, jossa on vierailtava juuri tiettynä aikana. Ainakin netistä lippua ostaessa täytyy valita Nasridien palatsien osalta se aikaikkuna, jonka sisällä siellä haluaa vierailla. Tämän kellonajan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ei joudu juoksemaan koko kompleksin läpi ehtiäkseen ajoissa. Meille meinasi käydä näin kierrellessämme Generalifen puutarhaa.

Ensimmäinen Nasridien palatseista on Mexuar. Palatsi oli aluksi osa isompaa kokonaisuutta, josta käsin pyöritettiin palatsin hallintoa. Palatsissa on kaksi sisäpihaa ja keskellä suuri sali. Tässä salissa hallitsija jakoi oikeutta. Tila ei kuitenkaan ole alkuperäisessä asussaan, vaan se muutettiin kappeliksi Granadan kuningaskunnan kaaduttua.

Comaresin palatsi on rakennettu suuren Myrttipihan ympärille. Pihan keskellä on pitkä vesiallas, jota kiertävät muotoon leikatut myrttipensaat. Vesiallas muodostaa hienon peilin itse rakennukselle. Tällä pihalla jos missä kannattaa odotella hetkinen omaa vuoroaan, jotta voi ikuistaa rakennuksen kameralla ilman muita turisteja. Keskitalvella väkeä ei onneksi ollut liikkeellä aivan valtavasti, mutta kesäkaudella tungos voi olla pahempi.

Tässä palatsissa se kaikista upeiten koristeltu tila on lähettiläiden sali, joka on samalla koko Alhambran palatsialueen suurin sali. Tila toimi aikoinaan myös valtaistuinsalina, jossa emiiri otti vastaan tärkeitä vieraita. Valtaistuin sijaitsi vastapäätä sisäänkäyntiin nähden. Salin seinät ovat täynnä taidokkaita stukkokoristeita. Erityisen hyvin mieleen jäi kuitenkin salin katto, joka on tehty kaikkiaan 8017 limittäin sijoitetusta puunpalasta, jotka yhdessä muodostavat abstraktin geometrisen tulkinnan islamin seitsemästä taivaasta.

Viimeisenä vuorossa on Leijonien palatsi, jossa siinäkin on keskellä sisäpiha, leijonien piha. Nimensä tämä sisäpihan on saanut sen keskellä olevasta suihkulähteestä, jota kannattelee kaksitoista tyyliteltyä marmorileijonaa. Leijonien palatsi on tämän Nasridien palatsikolmikon upein. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota eri salien koristeellisiin kattoihin, jotka todellakin saavat leuan putoamaan lattian rajaan. Pitsimäinen arabeskikuviointi on paitsi hyvin mielikuvituksellista myös erittäin taidokkaasti toteutettua. Olen sittemmin nähnyt samanlaisia koristeita muissakin vastaavissa kohteissa Andalusiassa, mutta tämä ensimmäinen kokemus on silti jäänyt voimakkaimpana mieleen. Granadan kuningaskunnan sanotaan olleen melko köyhä ja siksi Alhambran rakennusmateriaalit ovat olleet edullisimmasta päästä. Kultaa ja kimallusta ei toki ole esimerkiksi Sevillan Alcázarin tai Córdoban moskeijan tapaan, mutta siitä huolimatta koristeet ovat vaikuttavia.

Viimeisenä bonuksena Leijonien palatsin takana on vielä jäljellä Partalin palatsi. Tämä paviljonkimainen rakennus sijaitsee aivan kukkulan reunalla. Tämä on Alhambran jäljellä olevista palatseista vanhin. Ihan alkuperäisessä asussaan sekään ei kuitenkaan ole, vaan sitä on muuteltu reilusti vuosien saatossa. Palatsin edustalla on suuri allas, josta rakennus jälleen heijastuu kauniisti. Meidän vierailumme aikana tässä kohdassa iltapäivä oli jo pitkällä ja valo alkoi saada kultaisia sävyjä auringonlaskun lähestyessä. Ajankohta oli mitä mainioin Partalin palatsin ihailuun altaan vastarannalta käsin.

Vierailu Alhambrassa

Alhambra on todella suosittu kohde ja erityisesti vilkkaimman sesongin aikana liput kannattaa hankkia netistä hyvissä ajoin. Kevät kuuluu olevan vilkasta aikaa, koska silloin sää on miellyttävä ja erityisesti puutarhat ovat kauneimmillaan. Kesällä vuoristossakin on hellettä, eivätkä 40 asteen lämpötilat ole Granadassakaan ennenkuulumattomia. Silti tuo kesän helle kuulostaa minusta paljon talven hyytävää kylmyyttä miellyttävämmältä. Toisaalta talvinen vuoristomaisema oli kylmyydestä huolimatta kaunis sekin. Nähtävissä oli ikään kuin useampi vuodenaika samalla kertaa. Osa puista oli ruskan väreissä, osa taas paljaina ja taustalla kohosivat Sierra Nevadan lumiset vuorenhuiput. Siellä täällä pilkistävät palmut toivat kuitenkin sekoitukseen jotain kesäistä.

Palatsialueelle myydään useita erilaisia lippuja. Hinta vaihtelee sen mukaan, haluatko vierailla vain osassa paikoista vai haluatko kaikki herkut. Ehkä hieman harmillisesti Nasridien palatsit sisältyvät vain kaikkein kalleimpaan lipputyyppiin. Tosin kalleimmillaankin pääsymaksu on mielestäni varsin maltillinen 18€. Tarjolla on myös erityisiä ilta-ajan lippuja, jotka ovat päivälippuja edullisempia. 10€ hinnalla pääset pimeän aikana Nasridien palatseihin ja 7€ hinnalla Generalifen puutarhoihin ja kesäpalatsiin. Näiden välimaastossa on erilaisia lipputyyppejä sekä joitain Alhambran ja muiden monumenttien yhteislippuja. Nähin kaikkiin voit tutustua tarkemmin Alhambran virallisilla sivuilla täällä. Samasta osoitteesta voit myös ostaa lipun ennakkoon, mikä on siis ehdottomasti suositeltavaa. Sieltä löytyvät myös aukioloajat. Talvikaudella lokakuun puolivälistä maaliskuun loppuun Alhambra on auki päivälipuilla klo 8.30-18 ja iltalipuilla klo 20-21.30. Kesäkaudella huhtikuun alusta lokakuun puoliväliin aukioloajat ovat vastaavasti klo 8.30-20.00 ja 22-23.30.

---

Kiehtova Alhambra ei turhaan ole maansa suosituin nähtävyys. Jos jostain syystä käyt Granadassa, mutta Alhambran vierailu ei mahdu ohjelmaan, kannattaa sentään käytä katsomassa tuota upeaa palatsia San Nicolaksen näköalapaikalta muutoinkin viehättävässä Albaicínin kaupunginosassa. Maisema on upeimmillaan auringonlaskun tienoilla, mutta aamupäivää kannattaa välttää. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, silloin aurinko paistaa suoraan Alhambran takaa ja maisema on kaikkea muuta kuin parhaimmillaan. Taustalla lymyilevät lumihuippuiset vuoretkin onnistuvat kovassa vastavalossa miltei katoamaan kuvasta.