Aiemmin: Uneton Reykjavikissa
Vaikka Islannin matkamme ei kaikin osin ollutkaan onnistunut, oli siinä myös paljon hyvää. Islanti on upea maa, maisemien kuvailemiseen eivät mitkään ylisanat riitä. Kun edellisessä postauksessa keskityin valittamaan huonosti nukutuista öistä, on tällä kertaa niiden kivojen juttujen vuoro.
Reykjavikista löytyi paljon nähtävää. Erityisesti nautin ihan ilmaisista nähtävyyksistä, kuten seinämaalauksista. Näitä olikin tarjolla todella paljon. Tässä pieni pintaraapaisu bongaamistani teoksista.
Autonvuokraus Hertziltä sujui tuttuun tapaan hienosti. Olemme saaneet kyseisestä vuokraamosta aina kohtalaisen tuoreen ja erittäin siistin auton, mutta tällä kertaa oli oikein erityisen hyvää onnea matkassa. Pääsimme nimittäin korkkaamaan uuden Nissan Pulsarin. Auton mittarissa oli kokonaista 26 kilometriä pohjalla. Mikään luksusautohan tämä Nissan ei tietenkään ollut, mutta se ei minua haitannut. Auto kun on minulle väline, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B. Merkki ja malli ovat täysin toisarvoisia tekijöitä, arvostan niiden sijaan ihan käytännön ominaisuuksia. Tämänkertainen automme sai nimekseen Putte.
Ensimmäisenä autoilupäivänä ajelimme kaikkien muiden turistien mukana Kultaisen kierroksen (eng. Golden Circle) nähtävyyksiä katselemassa. Vaikka autoa oli tiellä ruuhkaksi asti ja nähtävyyksillä tungosta, ei vilinä varsinaisesti päässyt häiritsemään. Upeat maisemat ja tiheään vaihtuva sää pitivät huolen mielenkiinnon säilymisestä. Kolmen tunnin yöunienkin jälkeen jaksoin pysytellä hyvin hereillä, mitä toki kuskin hommassa onkin ihan suotavaa.
Kultaisen kierroksen varrelta löytyvät UNESCOn maailmanperintölistalle kuuluva Þingvellirin kansallispuisto Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohtineen, kuumille lähteille nimensä antanut Geysir sekä Gullfossin upea vesiputous. Tosin tuo kuvassa vettä pärskäyttävä lammikko ei ole se Geysir. Tuo iso pärsky kun on vähän laiskempi. Pitää olla tosi hyvä tuuri, että Geysirin vesisuihkun sattuisi näkemään. Tuo toinen sen sijaan oli hyvinkin aktiivinen, näimme kaikkiaan neljä vesisuihkua. Onnistuin yhdestä näistä ottamaan kuvasarjan, josta tosin se korkein huippu jäi kuvan ulkopuolelle. Suihku oli pikkuisen korkeampi kuin mitä osasin odottaa.
Toisena autoilupäivänä lähdimme kohti Valasvuonoa. Ajelimme ensin tunnelia pitkin vuonon ali ja sen jälkeen kohti pikkuista Akranesin kaupunkia. Siellä kävimme vilkaisemassa majakkaa, joka oli todella hauska vierailukohde. Tungostakaan ei ollut. Nautimme Akranesissä vielä kahvit, katselimme kalastusveneitä satamassa ja lähdimme jatkamaan matkaa ympäri Valasvuonon.
Saimme ajella ihan kaikessa rauhassa. Jokunen auto tuli vastaan reitin varrella, mutta pääosin tie oli vapaa. Maisemat olivat tälläkin reitillä aivan mielettömät. Onneksi autokamera tallensi näkymät, ratin takana kun piti vähän vilkuilla tietäkin. Vastarannan lumiset vuoret näkyivät taustalla koko matkan ajan. Sääkin oli aurinkoinen. Innostuin maisemista niin paljon, että tein autokameran taltioista kymmenen minuutin pätkän Youtubeen. Nyt on modernia. Huomasin, että videoeditointi vaatii kykyjä, joita minulla ei ole.
Valasvuonon rannoilta jatkoimme taas kohti Kultaisen kierroksen maisemia. Olimme päättäneet käydä kokeilemassa kuumien lähteiden lämmittämässä vedessä lillumista Laugarvatn Fontanassa. Ohitimme siis suositummat ja tunnetummat Blue Lagoonin ja Secret Lagoonin ja valitsimme tämän pienen kylpylän. Etukäteisvarausta ei tarvittu, eikä tungosta ollut. Makoilimme 38-asteisessa vedessä ja rentouduimme. Erityisen kiva lisä oli räntäsade, jota kesti kymmenisen minuuttia. Enpä muista koskaan nauttineeni räntäsateesta yhtä paljon, tai ylipäänsä ollenkaan. Fontanan naapurista löytyi muuten todella mainio ravintola Lindin.
Paluumatkalla Reykjavikiin kiersimme vielä Keriðin kraatterijärven kautta. Maa tämän vihreävetisen lätäkön ympärillä oli punaista. Veden vihreys ei tosin näkynyt auringon ollessa jo matalalla aivan yhtä selvästi kuin netistä löytyneissä kuvissa.
Islanti teki meihin niin suuren vaikutuksen, että aiomme ehdottomasti palata tutustumaan saareen paremmin. Olisi hauska käydä veneretkellä valaita ja lunneja vaanimassa, sekä kiertää saaren syrjäisempiäkin sopukoita.
Tältä erää Islanti on kuitenkin miltei käsitelty. Aion palata näihin tunnelmiin enää tilinpäätöspostauksen verran. Kuittien pläräystä on siis luvassa seuraavaksi.
Seuraavaksi: Islannin räntäloma 2018, tilinpäätös