Reykjavikin kenties tunnetuin maamerkki, Hallgrímskirkja, on varsinainen bunkkeri. Islantilaista luontoa vuorineen ja jäätiköineen symboloiva kirkko oli melkoisen moderni vuonna 1937, kun sen tekemisestä päätettiin. Rakennustyöt kestivät kaikkiaan 41 vuotta, vuodesta 1946 vuoteen 1986 asti.

Liki 75 metrin korkeuteen kohoavine torneineen Hallgrímskirkja on yksi Islannin korkeimpia rakennuksia. Tornin ei ollut aluksi tarkoitus olla ihan noin korkea, mutta kirkonisät eivät halunneet jäädä kakkoseksi katolilaisille. Kirkoksi mielestäni varsin modernista ulkoasustaan huolimatta Hallgrímskirkjania arvosteltiin rakennusaikana liian vanhanaikaiseksi. Myöskin eri arkkitehtuurityylien sekoittaminen herätti närää.

Mäen harjalla sijaitsevan kirkon korkeasta tornista on upeat näkymät yli koko kaupungin. Itse kirkkoon on vapaa pääsy, mutta torniin noustakseen on maksettava 1000 kruunun (n. 7,14€) pääsymaksu. Pääsymaksut ja aukioloajat voi tarkistaa kirkon virallisilta sivuilta täältä.

Suosittuna vierailuaikana pääsyä torniin voi joutua hetken odottamaan. Todella hidas hissi ei ole kovin suuri, joten jono etenee hitaasti. Minulla oli tuuria, enkä joutunut jonottamaan kuin parin hissillisen verran.

Maisemat tornista ovat kyllä pääsymaksun ja jonotuksen arvoiset. Etenkin keväällä kaupungille taustan luovat vuoret näyttivät todella upeilta lumipeitteineen. Tosin kuulemma nuo vuoret eivät kaikkina päivinä näyttäydy ollenkaan. Sään ollessa harmaa jäävät ne piiloon.

Kirkon sisätilat ovat kohtalaisen tyypillisen pelkistetyt. Onhan kyseessä kuitenkin luterilainen kirkko. Poissa ovat kulta ja krumeluurit. Sisätiloissa on samaa jykevyyttä kuin ulkopuolessa, mutta toisaalta myös pehmeyttä. Ulkopuolen selkeät maskuliiniset linjat saavat sisällä osittain väistyä feminiinisemmän pyöreyden tieltä.

Kenties hienoin sisäpuolen yksityiskohdista ovat kirkon hienot urut. Ne ovat saksalaista tekoa.

Kirkkoon sisälle mennessäni ulkona paistoi aurinko. Tornista maisemia katsellessani ilma pysyi kirkkaana ja taivaalla näkyi pilvien lomassa isoja sinisiä alueita. Kuitenkin ulos palatessani sää oli muuttunut tyystin. Taivaalta tuli sakeasti lunta ja tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että olin mennä kumoon. Enkä todellakaan viettänyt kirkossa kovin kauaa aikaa. Reykjavikissa ei ainakaan säiden puolesta ole varmasti koskaan tylsää.

Muut kirjoitukset aiheesta Reykjavik:

2 kommenttia

  1. Anonyymi 6.7.2019 at 14:43

    Kiitos blogistasi! Olen tässä muutaman hetken viettänyt lukien kertomuksiasi. Tuttuja ja tuntemattomia paikkoja, upeita kuvia, paljon hyviä vinkkejä! Mahtavaa. Oikein hyvää kesää! Laura

    Vastaa
    1. Aron 6.7.2019 at 15:14

      Kiitos, Laura! Kiva kuulla, että viihdyt blogini parissa. Mainiota kesää myös sinulle!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Aron Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.