Reissumme viimeinen kohde Ravenna valikoitui reitille ihan puhtaasti kartasta sopivalla etäisyydellä Riminin ja Bolognan välillä olevaa kaupunkia etsiessämme. Varsin pian kuitenkin paljastui, että Ravenna on oikeasti mielenkiintoinen paikka. Kaupunki on tunnettu erityisesti upeista mosaiikeista, joita voi ihailla useissa varhaiskristillisissä rakennuksissa. Kahdeksan näistä rakennuksista on vuodesta 1996 lähtien kuulunut Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Leonardon kanava

Matka Riminiltä Ravennaan kulki läpi harvinaisen yksitoikkoisen tienoon. Lättänä viljelysmaa oli huomattavasti tylsempää katsella kuin Toscanan kumpuileva maasto. Siksi pieni jaloittelu tulikin tarpeeseen hereillä pysymisen varmistamiseksi. Olin sattumalta karttaa katsoessani bongannut mielenkiintoisen näköisen kanavan noin puolimatkan kohdalta. Tämä Fosso Venarella löytyi Cesenaticon pikkukaupungista ja se näytti valokuvissa niin hauskalta kauniine puuveneineen, että päätimme jalkautua sitä katsomaan.

Joissain lähteissä mainitaan virheellisesti, että Fosso Venarella on Leonardo da Vincin suunnittelema. Ilmeisesti tämä ei pidä paikkaansa, vaan kanava on ollut olemassa jo ennen Leonardon aikaa. Paikallisten kunnanisien toivomuksesta Leonardo kuitenkin kävi kanavaa katsomassa ja teki siitä joitain luonnostelmia vihkoonsa. Tämä ei tietysti estä nimeämästä paikkoja lähitienoolla Leonardon mukaan, sillä hyvät tarinat auttavat houkuttelemaan turisteja. Cesenatico osoittautui tarkemmin katsoen rantakaupungiksi. Meille Riminiä rauhallisempaa rantakohdetta etsiville tämä voisi hyvinkin olla korvan taakse laittamisen arvoinen paikka. Tällä kertaa meille kuitenkin riitti lyhyt kävely kanavan varrella.

Perillä Ravennassa ajoimme suoraan hotellillemme Villa Noctikseen. Olin autuaasti unohtanut, että olin saanut sähköpostilla saapumisohjeet paikalle ja vanhasta tottumuksesta annoin opastusvastuun Googlelle. Kyllähän sekin onneksi osasi auttavasti opastaa määränpäähän, vaikka arvelikin meidän olevan perillä jo ennen viimeistä käännöstä. Totesimme pian, että hotellin sisäpihalle pääsi helpommin portin kautta kuin kulman takaa seinän läpi. Nämä olivat tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka olisivat selvinneet niistä hotellin antamista ohjeista. Oikea ovi kuitenkin löytyi ja pian automme nauttikin jo sisäpihalla portin suojissa monacolaisen Rolls Roycen seurasta. Talo oli vanha, mutta hotellin huoneet olivat hiljattain remontoidun näköisiä. Suihku oli minun makuuni pikkuisen turhankin moderni hipaisukytkimineen ja lednäyttöineen. Onneksi vettä sai tulemaan oikeasta paikasta oikean lämpöisenä pienen harjoittelun jälkeen. Villa Noctis tarjosi reissun parhaat yöunet.

Historian siipien havinaa

Vaikka reissun aiemmat kohteet Firenze ja Bolognakin olivat aikoinaan tärkeitä kaupunkeja, laittaa Ravenna kuitenkin vielä pikkuisen paremmaksi. Kaupunki ehti olla ensin vajaan vuosisadan verran Länsi-Rooman ja sen luhistuttua Ostrogoottien valtakunnan pääkaupunki. Bysantin vallattua läntisenkin Rooman alueen Ravenna säilytti asemansa tämän valtakunnan puoliskon pääkaupunkina. Tämä Ravennan kultakausi kesti 400-luvun alusta 700-luvun puoliväliin asti.

Ravennan mielenkiintoisimmat nähtävyydet ovat peräisin juuri tuolta aikakaudelta. Me vierailimme useimpien muiden turistien tapaan viidessä tunnetuimmassa varhaiskristillisessä rakennuksessa, joihin kaikkiin pääsi tutustumaan kätevästi samalla pääsylipulla. Hätäisempi matkaaja olisi voinut säästää aikaa ja rahaa ostamalla lipun edullisemman version, joka olisi tarjonnut pääsyn vain kolmeen kohteista.

Kaikki viisi kohdetta sijaisivat varsin kätevästi lähellä toisiaan. Galla Placidian mausoleumi (Mausoleo di Galla Placidia) ja San Vitalen basilika (Basilica di San Vitale) sijaitsivat aivan vierekkäin, samoin kuin Neonin kastekappeli (Battistero Neoniano) ja Arkkipiispan museo (Museo Arcivescovile). Uusi pyhän Apollinariksen basilika (Basilica di Sant’Apollinare Nuovo) sijaitsi erillään muista kohteista, mutta sekään ei missään nimessä ollut kaukana. Tämän jälkimmäisen kohteen nimestä ei kannata hämääntyä, sillä kirkko on ollut uusi viimeksi 1500 vuotta sitten. Kaikissa kohteissa oli nähtävillä upeita mosaiikkeja, joiden aiheet vaihtelivat hieman sen mukaan, minkä hallinnon kaudella rakennustyöt oli tehty. Joukossa oli siis niin roomalaista kuin bysanttilaistakin vaikutetta.

Voin lämpimästi suositella Ravennaa historian ystäville, sillä siellä ei tarvitse sietää Firenzen bilettäviä teinilaumoja. Ravennaan tullaan ihan aidosti nauttimaan kaupungin historiaa huokuvasta tunnelmasta eikä vain perseilemään edullisen proseccon voimalla. Tästä syystä oikeastaan toivon, ettei kaupunki koskaan nouse ansaitsemaansa suosioon turistien keskuudessa.

Mosaiikkeja

Mosaiikkeihin tutustumisemme alkoi piletin lunastuksella. Ainakin San Vitalen basilikan lähellä sijaitsevan kirjakaupan sekä Arkkipiispan museon kaupan tiesimme myyvän lippuja. Valitsimme näistä ensin mainitun. Lippua ostaessa oli heti osattava kertoa tarkka kellonaika, jona halusi tutustua kahteen pienimpään rakennukseen eli Galla Placidian mausoleumiin ja Neonin kastekappeliin. Muihin kohteisiin sai tutustua vapaasti haluamanaan aikana. Kellonaikoja jakamalla ilmeisesti pyrittiin rajaamaan kerralla ahtaisiin tiloihin tunkevien turistien määriä. Päätimme suunnata ensin mainittuun välittömästi ja jättää jälkimmäisen seuraavalle päivälle. Tuntui järkevältä vilkaista vierekkäiset Galla Placidia ja San Vitale samalla kertaa, samoin kuin niin ikään lähekkäiset Neonin kastekappeli ja Arkkipiispan museo. Jakamalla kohteet kahdelle päivälle pyrimme vähentämään mosaiikkiähkyn vaaraa. Liika on aina liikaa, oli kyse sitten miten upeista kohteista tahansa. Ajan puolesta kaikki viisi kohdetta olisi helposti ehtinyt käydä läpi samanakin päivänä.

Kaikki kohteet olivat hienoja ja mosaiikkeja todellakin riitti ihmeteltäväksi. Silti se ensiksi näkemämme rakennus eli Galla Placidian mausoleumi jäi mieleen upeimpana. Hauskimmat mosaiikit löytyivät Uudesta pyhän Apollinariksen basilikasta, jossa paljastui nykyisin lähinnä tietyn ikäisten naisten suosiman kissapetomaisen puumakuosin olleen suosittu bysantin aikana miesväen sukkahousuissa. Ihastuin tähän kuva-aiheeseen siinä määrin, että se koristaa nykyään jääkaappimme ovea magneetilla kiinnitettynä. Basilikan yhteydessä olevasta matkamuistomyymälästä kun sai ostaa mosaiikkeja esittäviä koristeita kotiin viemisiksi.

Kenties tylsin kohteista oli Arkkipiispan museo. Siellä on nähtävissä paljon esineistöä, mutta mosaiikkeja etsivälle tarjolla on vain pieni Arkkipiispan kappeli (Cappella del Palazzo Arcivescovile). Kappeli on toki hieno, mutta se on vain todella pieni osa koko museosta. Ei siis kannata huolestua, jos museossa näytillä olevat esineet eivät kiinnosta. Jatka vain rohkeisti matkaasi kohti kappelia ja palaa sitä aikasi ihailtuasi samaa reittiä takaisin ulos.

Ravennassa mosaiikit ovat iso juttu ja siksipä niitä voikin bongailla ihan joka puolella. Osa niin kadunnimikylteistä kuin puistonpenkeistäkin on koristeltu mosaiikkiaihein. Katutaiteessakin mosaiikit ovat läsnä. 80-luvun tietokonepelien grafiikkaa jäljitteleviä mosaiikkitöitä useiden eri kaupunkien koristeeksi tehnyt taiteilijanimimerkki Invader on ollut öisissä puuhissaan myös Ravennassa. Näitä samoja hauskoja kuvia bongailimme jo kevään Pariisin matkallamme ja nyt saimme jatkaa samaa puuhaa Ravennassa.

Runoilijan haudalla

Matkamme Firenzen osuudella teimme tuttavuutta runoilija Dante Alighierin kanssa. 1200- ja 1300-lukujen taitteessa elänyt Dante syntyi ja vaikutti pitkään Firenzessä, mutta vietti viimeiset vuotensa Ravennassa. Molemmat kaupungit ottavat ilon irti runoilijasta, joka tosin ei asunut kummassakaan näistä kaupungeista kirjoittaessaan merkittävintä teostaan Jumalaista näytelmää. Firenzen kaupunki saa syyttää itseään Danten karkottamisesta, sillä kaupunki ajoi runoilijan loppuiäkseen maanpakoon maksamattoman sakon takia. Ilmeisesti asia on jäänyt kismittämään toscanalaiskaupungin väkeä, sillä Firenze on huolehtinut 1700-luvulta asti Danten haudalla palavan öljylampun polttoaineista.

Dante haudattiin Ravennaan ja siellä hänen hautansa on yhä edelleen nähtävissä. Mekin kävimme sitä toki vilkaisemassa. Firenze on turhaan esittänyt toiveita Danten maallisten jäännösten siirtämisestä synnyinseuduilleen. 1500-luvulla paavi jo antoi luvan haudan siirtämiselle, mutta ravennalaiset fransiskaanimunkit saivat toimista vihiä ja firenzeläisiä odotti Ravennassa tyhjä sarkofagi. Runoilija sai siis kokea melkoisia seikkailuja vielä kuoltuaankin. Dante sai lopulta armahduksen vuonna 2021 Firenzessä järjestetyssä symbolisessa oikeudenkäynnissä.

Runoilijan haudan takana sijaitsee pyhän Fransiskuksen basilika, joka toimi myös Danten hautajaiskirkkona. Kävimme vilkaisemassa tätä varsin korutonta kirkkoa hotellimme respan vihjeen perusteella. Meille kerrottiin kirkon kryptan olevan täynnä vettä. Paikan päällä totesimme, että tuollainen pieni vesivahinko oli tosiaan päässyt syntymään. Mosaiikkilaattainen lattia oli peittynyt vedellä ehkä muutaman kymmenen sentin syvyydeltä ja turistien sijaan kryptassa kiertelivät pienet kalat. Tätä ihmettä sai vilkuilla alttarin edustan pienestä luukusta. Krypta oli hämärä, mutta kolikoilla pystyi ostamaan automaatista lyhyen valoisan hetken. Hetki osoittautui sen verran pitkäksi, että pääsimme nauttimaan muiden turistien maksamasta valaistuksesta.

Hiljaisilla kaduilla

Ensikosketuksemme Ravennaan tapahtui iltapäivällä lounasajan jo päätyttyä. Monen muun matkallemme osuneen kaupungin tapaan myös Ravenna oli tuohon aikaan päivästä kuin aavekaupunki. Jokunen turisti tietysti haahuili kaduilla, mutta muutoin historiallisessa keskustassa oli hyvin hiljaista. Pidin tuosta hiljaisesta hetkestä todella paljon ja räpsinkin antaumuksella valokuvia autioista kaduista.

Myöhästyimme lounaalta, mutta onneksi Emilia-Romagnan klassista katuruokaa piadinaa oli tarjolla myös virallisten ruoka-aikojen ulkopuolella. Houkuttelevan näköinen, joskin selvät turistisyöttölän tunnusmerkit täyttävä, paikka löytyi aivan liput meille myyneen kirjakaupan naapurista. Istahdimme ulkopöytään ja tilasimme pari erilaista piadinaa eli täytettyä ohutta leipää. Lätyt olivat todella maukkaita. Kuinka kummassa olimme selvinneet näin pitkälle reissullamme ennen kuin maistoimme näitä herkkuja ensimmäisen kerran?

Ennen illallista emme nähneet kaduilla kuin muutamia ihmisiä ja siksi hämmästyimmekin illallispöydästä noustuamme ja parin kadunkulman ympäri käveltyämme keskustan kaduilla vallalla ollutta väenpaljoutta. Kyseessä saattoi olla erityisen vilkas ilta, sillä juuri kyseisinä iltana osa museoista ja muistakin kohteista oli auki myöhempään, ja esimerkiksi San Vitalen basilikassa oli tarjolla musiikkia. Niin tai näin, joka tapauksessa ero iltapäivän hiljaisuuteen nähden oli valtava.

Tarkkaavainen lukija saattoi jo huomata, ettei Ravennan katedraali eli duomo kuulunut mosaiikkikohteisiin. Tokihan Ravennassakin katedraali on, mutta se uusittiin 1700-luvulla. Nykyinen katedraali on siis aivan liian tuore kuuluakseen tämän vanhan kaupungin ykkösnähtävyyksiin. Kävimme katedraaliin kuitenkin kurkistamassa. Se ei ehkä ollut reissun upein kirkko, mutta se oli varmasti yksi rauhallisimmista. Samaan aikaan kanssamme kirkkoon oli tutustumassa vain kourallinen muita ihmisiä. Ihmisiä en valokuviini olisi saanut, vaikka niin olisin halunnutkin. Vaikka enhän minä toki halua.

Ravennan huippukohteiden listoilla näkyi kummittelevan myös kaupungin kirjaston yksi toimipiste Classensen kirjasto (Biblioteca Classense). Tämä ihan ilmaiseksi vierailtava entinen luostarin kirjasto kuulemma sisältää erityisen suuren kokoelman Dantea käsittelevää materiaalia. Classensen kirjaston upean näköinen Suuri sali (Aula Magna) näytti kuvissa niin kivalta, että pitihän sitä käydä vilkaisemassa lähempää. Harmittavasti vain rakennuksesta oli todella vaikea löytää tarkempia tietoja netistä.

Aikani kirjaston käytävillä haahuiltuani kävin kysäisemässä tiskiltä vinkkiä salin sijainnista. Kyllästyneen näköinen virkailija kertoi minulle ystävällisesti italiaksi, että sali on parhaillaan remontissa. Syy estyneelle pääsylle saliin saattoi tosin olla jokin muukin, sillä italian ymmärrykseni on hyvin rajoittunutta. Näin kuitenkin Suureen saliin johtavan portaikon, joka sekään ei näyttänyt pöllömmältä. Oveakin kokeilin, mutta se oli lukossa. Myös ylimmän kerroksen käytävä näytti hienolta, eikä sisäpihakaan varsinaisesti luotaantyöntävältä vaikuttanut. Käymme tätä kirjastoa vilkaisemassa tarkemmin sitten seuraavalla Ravennan visiitillämme joskus tulevaisuudessa.

Huipputason gelato

Ravennan nähtävyyksiä tiedustellessani haeskelin netistä myös vinkkejä hyvistä gelatopaikoista. Törmäsin listaukseen, jossa paljastettiin viisi koko Italian parasta gelateriaa. Tälle listalle oli noussut Ravennan Bianco Gelaterie. Vaikka Bianco sijaitsi pikkuisen syrjässä historiallisen keskustan ulkopuolella, emme mitenkään voineet sitä sivuuttaa. Kukkulakaupunkeihin tottuneina odotimme hikisempää tarpomista, mutta onneksi pannukakuntasaisessa Ravennassa matka ei tuntunut missään. Totesimme Biancon herkut maukkaiksi, joskaan emme keksineet niistä mitään erityistä hurraamisen aihetta. Edelleen Bolognan Gianni ja Riminin 3 Bis säilyttivät jaetun ykköstilansa reissun gelatolistalla.

Onneksi gelatoa löytyi lähempääkin. Hotellin respasta saimme vinkin läheisen Piazza Kennedyn laidalta löytyvästä Mordenti Gelatosta. Paikka osoittautui erinomaiseksi ja tykkäsimmekin siitä lopulta enemmän kuin tuosta netissä kehutusta Biancosta. Voisiko olla, ettei kaikki netistä luettu olekaan totta? Vierailimme Mordentissä kaikkiaan kaksi kertaa, joista toinen tapahtui toisen Ravennan iltamme illallisen jälkeen. Söimme ihan mainiot napolilaistyyliset pizzat samaisen aukion Pizza Bar Bercissä, jossa palvelu oli unohtelevaista. Lämpötilan pudottua noin 25 asteeseen ja tuulen tuntuessa jo pikkuisen turhan vilpoiselta, emme enää viitsineet jäädä ulkopöytään palelemaan jälkiruokia odotellessa, vaan suuntasimme suoraan naapuriin. Mordentin gelato ja espresso pelastivat illallisen. Henkilökunta oli jo laittanut kahvikoneen yöunille, mutta onnistui kaivelemaan jostain vielä kaksi puhdasta kuppia ja turautti meille sumpit gelaton kyytipojaksi.


Näihin makeisiin tunnelmiin päättyy tämä matkakertomus itse kohteiden osalta. Jäljellä on kuitenkin vielä yhteenveto, jossa on luvassa vielä joitain hajanaisia käytännön havaintoja tien päältä sekä tietenkin katsaus reissun hintalappuun.

Joitain hintoja:

  • Pieni gelatokippo Bianco Gelateriessa: 3€ / henkilö
  • Pieni gelatokippo Mordenti Gelatossa: 2,50€ / henkilö
  • Piadinalounas Piadineria Mosaicossa: 12,75€ / henkilö
  • Piadinalounas L’ingrediente Segretossa: 7,50€ / henkilö
  • Illallinen Trattoria La Rusticassa: 27,75€ / henkilö
  • Pizzaillallinen Berc Pizza Barissa: 21,25€ / henkilö
  • Pääsymaksu viiteen varhaiskristilliseen rakennukseen: 12,50€ / henkilö

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 21.8.2022 at 18:06

    Ravenna oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Kiinnostuin kuitenkin paikasta ja luulen, että viihtyisin siellä mainiosti muutaman päivän muun muassa noihin viiteen tunntuimpaan varhaiskristilliseen rakennukseen tutustuen. Itsekin mielellään jakaisin vierailut pariin päivään.

    Vastaa
    1. Aron 22.8.2022 at 12:50

      Ravennassa on tosiaan paljon nähtävää. On suorastaan ihme, ettei kaupunki ole tunnetumpi. Tai ehkä se onkin tunnettu, minä en vain ollut siitä kuullut. Vielä jäi monta kiinnostavaa paikkaa näkemättä.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.