Tarkoituksenamme oli kesälomamme ensimmäisellä pätkällä autoilla Jenkkilän itärannikolla, mutta päädyimmekin roadtripille Italiaan. Ratkaisu oli aika villi, sillä saapasmaa ei ole koskaan ollut mikään erityinen suosikkimme. Lisäksi olimme jo ehtineet käväistä Roomassa keväällä. Lopulta kuitenkin USA:n tiukat maahantulorajoitukset pakollisine koronatesteineen sekä lentojen hinnoittelu johtivat tällaiseen ratkaisuun. Lomamme lähti liikkeelle siis vaihtoehdolla B, mutta eipä siinä mitään, kyllä reissuelämä aina kotiolot voittaa kohteesta riippumatta.

Italian suunnalta harkitsimme reitin lähtöpisteeksi aluksi Venetsiaa. Pian vetinen kaupunki kuitenkin upposi listalta ja käänsimme katseemme kivana pitämäämme Firenzeen. Toscanaan ei kuitenkaan ollut tarjolla lentoja. Lähin suoralla lennolla Helsingistä saavutettava kohde oli pohjoisen naapurimaakunta Emilia-Romagnan pääkaupunki Bologna, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin sen erään jauhelihakastikkeen. Sijainti vaikutti kuitenkin hyvältä ja niinpä keskitimme huomiomme Bolognan lähialueisiin.

Useita vaihtoehtoja harkittuamme päädyimme lopulta likimain ympyränmuotoiseen reittiin, jonka varrelle osui kivan kuuloisia paikkoja niin Toscanasta kuin Emilia-Romagnastakin. Aluksi tarkoitus oli olla reissussa pari viikkoa, mutta lopulta venytimme kotiinpaluuta vielä neljällä päivällä.

Lukitsimme valintamme ostamalla lennot Bolognaan juuri sopivasti päivää ennen kuin Jenkit poistivat vaatimuksensa negatiivisesta koronatestituloksesta maahan saapuvilta. Kyllähän tuo ajoitus tietysti hetken harmitti, mutta viimeistään perillä kohteessa harmi unohtui. Saapuessamme Bolognaan minulla oli jalassani farkut ja takkikin oli päällä. Olin onnistunut löytämään alesta kesätakiksi kevyen italialaisen muotiluomuksen, joten pakkohan se oli mukaan ottaa. Pieretti ja kakatti, mutta ei haitannut, kun takki oli Bugatti. Reissusää vain oli sen verran lämmin, että takki ja farkutkin saivat odottaa koko matkan ajan matkalaukussa.

Bologna siis helli meitä helteisellä säällä ja kaupungin ruokatarjontakin osoittautui mainioksi. Pohdimme hieman retkeilyä lähikaupunkeihin Parmaan ja Modenaan, mutta nämä ruokakohteet jäivät lopulta tärpeiksi seuraavaa kertaa varten. Itse Bolognassakin nähtävää riitti hyvin muutamaksi päiväksi ja moni kohde jäi vielä näkemättäkin.

Seuraavana kohteena reitillä oli Toscanan helmi Firenze, joka oli tuttu reilun kymmenen vuoden takaa. Päätimme säästää auton vuokrassa ja napata kumipyörät alle vasta Firenzen jälkeen. Siispä matka Bolognasta Medicien kotisijoille sujui junaillen. Ratkaisu oli ihan järkevä, sillä Bolognassa ja Firenzessä auto olisi ollut ihan turha. Junamatkakin oli vain puolen tunnin mittainen. Firenze tarjosi meille reissun pilvisimmän sään ja huonoimmat yöunet. Muistikuvieni Firenze ei ollut mikään brittiteinien biletyspaikka, mutta sitten viime näkemän se tuntui sellaiseksi muuttuneen.

Toinen tuttu Toscanan kohde tuli vastaan seuraavaksi, kun suuntasimme vuokra-auton keulan kohti etelää ja brunelloviinistä tunnettua Montalcinon kukkulakaupunkia. Nautimme meluisan Firenzen jälkeen maaseudun leppoisasta tunnelmasta, rauhallisista yöunista ja mainioista viineistä. Teimme myös pieniä täsmäretkiä kaupunkia ympäröivän maaseudun kohteisiin. Montalcinon pysähdys oli reissumme pisin, mutta olisimme hyvin voineet viettää näissä maisemissa vielä toisetkin neljä yötä. Maksani tosin huokaisi helpotuksesta, sillä koronapandemian aikaisen kuivan kauden jälkeen Montalcinon viinikuuri oli sille varmasti suuri järkytys.

Ennen siirtymistä loppureissun ajaksi Emilia-Romagnan puolelle pysähdyimme vielä pikaisesti Arezzossa. Tämä reissun jokerikohde päätyi mukaan ihan vain sopivan sijaintinsa takia. Nähtävää riitti hyvin yhden iltapäivän tarpeiksi ja liki autiota historiallista keskustaa olikin kiva kierrellä. Yllärinä kaupungin duomo oli yksi hienoimmista reissulla näkemistämme kirkoista.

Matkan ollessa puolivälin paremmalla puolella päätimme tehdä visiitin meren äärelle ja nauttia hieman köllöttelystä rannalla. Tähän sopi hyvin Rimini, joka on yksi Italian tunnetuimpia rantakohteita. Yksi päivä köllöttelyä oli kuitenkin tarpeeksi, joten käytimme toisen päivän retkeilemällä läheisessä kääpiövaltio San Marinossa. Vaikka Riminiltä löytyi muutakin nähtävää kuin se turisteja kuhissut ranta, olimme hyvinkin valmiita jatkamaan matkaa kolme yötä rannan diskoinfernossa majoituttuamme.

Ennen paluuta Bolognaan pysähdyimme vielä Ravennassa, joka päätyi mukaan reissuohjelmaan Arezzon tapaan puhtaasti sijaintinsa perusteella. Tarkempi tarkastelu osoitti, että Ravennan rakennukset suorastaan huokuvat historiaa puolentoista vuosituhannen takaa. Kaupunki toimi tuolloin ensin Länsi-Rooman ja sen luhistumisen jälkeen Ostrogoottien valtakunnan pääkaupunkina. Erityisen merkittäviä ovat Ravennan varhaiskristilliset rakennukset, jotka on upeine mosaiikkeineen nostettu myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Lopullinen puhelimeni tallentamista paikkatiedoista kerätty reittimme näkyy alla olevassa kartassa. Automatkana reissu oli varsin lyhyt, sillä selvisimme yhdellä tankillisella dieseliä ja päivittäisistä ajomatkoista pisinkin jäi alle kolmen tunnin. Oma kulkupeli toi kuitenkin matkaan juuri sitä kaipaamaamme vapautta aikatauluista. Köröttely kaikessa rauhassa maaseudun pikkuteitä pitkin oli varsin leppoisaa. Reitin varrella oli hyvin vaihtelevia maisemia, joita pysähtelimmekin ihailemaan tämän tästä.

Kenties rivien välistä on luettavissa, ettei tuo Italia niin kamala kohdevalinta sitten lopulta ollutkaan. Paljon oli nähtävää ja ruokakin maistui. Mikäs siinä oli reissatessa, kun vielä sääkin suosi. Vajaan kolmen viikon ajalle osui vain pari pilvistä päivää ja yksi kunnon ukkosmyrsky. Aineksia tarinaa varten on kasassa melkoisesti, joten täytyy alkaa leipomaan. Näistä lähtökuopista se siis taas alkaa, perinteinen matkakertomus. Linkit tarinan osiin ilmestyvät tähän alle sitä mukaa kuin tekstit valmistuvat.