Sacré Cœurin eli pyhän sydämen basilika on Pariisin tärkeä maamerkki, jonka voi nähdä kuikuilemassa taustalla monessa eri paikassa kaupungilla. Sen sijainti on aivan keskustaa ajatellen pikkuisen syrjässä, mutta korkean Montmartren kukkulan huipulla nököttävänä se näkyy kauas. Samasta syystä kirkon rapuilta, ja etenkin sen kupolista, avautuu hienot näkymät yli kaupungin. Syrjäinen sijainti ei muutenkaan pidättele turisteja, sillä Montmartre on suosittu alue kapeine katuineen.

Historiaa

Moneen muuhun Pariisin tunnettuun kirkkoon verrattuna tämä Jeesuksen pyhälle sydämelle omistettu basilika on varsin tuore tapaus. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1875 ja valmista tuli vuonna 1914. Käynnissä olleen maailmansodan vuoksi kirkon vihkiminen käyttöön tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1919.

Ajatus kirkon rakentamisesta heräsi ensimmäisen kerran vuonna 1870, mutta Pariisin sekava tilanne keskeytti projektin heti alkuunsa. Ranska otti ensin pahasti siipeensä Preussin kanssa sotiessaan ja sen jälkeen pääkaupunki päätyi vuodeksi anarkistis-marxilaisen Pariisin kommuunin komentoon. Hässäkän laannuttua järjestettiin lopulta arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajaksi päätyi Paul Abadien piirtämä suunnitelma. Aluksi kirkkoa kaavailtiin keskeneräisen Palais Garnierin paikalle. Uusi sodan jälkeinen hallinto oli laittanut oopperatalon rakennustyöt jäihin, koska projekti muistutti liikaa tilaajastaan Napoleon III:sta. Käytännön syyt kuitenkin johtivat paikan vaihtumiseen Montmartren kukkulan huipuksi, keskeneräisen rakennuksen purkaminen olisi tullut liian kalliiksi. Hyvä niin, sillä lopulta valmistuttuaan Palais Garnier oli upea rakennus, joka ihastuttaa niin paikallisia kuin turistejakin yhtä edelleen yhtenä kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Lisää aiheesta: Palais Garnier

Uusi kirkkoprojekti ei ollut kaikkien mieleen. Ensinnäkin tontti Monmartren huipulta vietiin sen alkuperäiseltä omistajalta erikseen säädetyllä lailla. Tästä seurasi eripuraa, eikä oikeussalien ovienkaan kolistelulta vältytty. Näiden sotkujen selvittyä kirkon peruskivi muurattiin kesällä 1875, mutta siitä huolimatta hankkeen vastustajat yrittivät edelleen estää kirkon rakentamista oikeustoimin. Viimeisen kerran asiasta käytiin käräjiä vuonna 1897, vaikka tuolloin rakennustyöt olivat jo niin pitkällä, että kirkkoa oli käytetty jumalanpalveluksiin jo kuuden vuoden ajan.

Ihan putkeen ei mennyt rahoituksenkaan kanssa. Kirkon koko rakennusbudjetti kerättiin kasaan yksityisinä lahjoituksina, mutta valitettavasti rahat loppuivat jo ennen kuin rakennustyöt olivat edistyneet kellaritiloista maan pinnan tasolle. Lisärahoituksen saamiseksi paikalle kyhättiin pieni kappeli, jossa vierailijat saivat tehdä lahjoituksia kirkon rakennuskassaan. Lahjoittajat pääsivät sponsoroimaan kirkon osia yksittäisestä tiilestä kokonaiseen pylvääseen lahjoitetusta summasta riippuen. Lopulta peli puhallettiin poikki ja rahoitusvastuu siirrettiin valtiolle.

Vierailu basilikassa

Sacré Cœurin basilika sijaitsee siis Montmartren kukkulalla 18. kaupunginosassa. Lähin metroasema on Abbesses, josta on enää muutaman kadunkulman matka kukkulan juurelle. Reipas matkaaja kipaisee kukkulalle johtavat noin 300 porrasta niin että heilahtaa, kun me muut käytämme metrolipun noustaksemme funikulaarin kyytiin. Olen kyllä kokeillut noita portaitakin kesähelteellä, joten voin katsoa sen rastin suoritetuksi. Funikulaareja on itse asiassa kaksi ja ne suhaavat edes takaisin kukkulan ala- ja yläasemien väliä. Kulkupeli lähtee siitä ihan portaiden vierestä. Perillä on edelleen portaita kivuttavaksi, joten funikulaarillakaan matkanneet eivät jää tyystin paitsi tästä lystistä.

Kirkossa vierailu ei maksa mitään. Sisälle päästäkseen on kuitenkin kuljettava turvatarkastusken läpi, mistä johtuen ovelle on usein pitkä jono. Jono kuitenkin tuntui ainakin meidän vierailumme aikana liikkuvan nopeasti. Selvisimme lopulta noin kymmenen minuutin jonotuksella.

Sacré Cœurissa on otettu moderni tekniikka käyttöön vierailijoiden palvelemisessa. Useissa kirkoissahan voi sytyttää kynttilän pientä maksua vastaan, mutta yleensä maksu hoidetaan käteisellä. Sacré Cœurissa ei tarvitse kaivella kolikoita taskusta, vaan luottokortti riittää. Kynttilöiden vieressä kun on rahalippaan lisäksi korttimaksupääte.

Pitkästä aikaa keväällä 2022 Sacré Cœurissa vierailtuani muistin, miksi yleensä olemme käyneet katsomassa tätä basilikaa vain ulkoa päin. Sisäpuolella on toki paljon yksityiskohtia, veistoksia ja sivukappeleita, mutta silti kirkko ei mielestäni ole yhtä mielenkiintoinen kuin monet kaupungin vanhemmista kirkoista. Ehdottomasti sisäpuolellekin kannattaa vilkaista, mutta mitään vau-efektiä täältä ei välttämättä saa. Osa lasimaalauksista on tosin varsin näyttäviä. Itse kirkon sisäosan sijaan kannattaa panostaa kupoliin kiipeämiseen.

Basilikaa kannattaa joka tapauksessa käydä katsomassa lähempää, sillä Montmartren kukkula on mainio paikka. Sacré Cœurin lisäksi siellä on loputtoman paljon kapeita katuja ja kivoja kahviloita sekä ravintoloita. Löytyypä Montmartresta Pariisin ainoa viinitarhakin.

Kiipeäminen kirkon kupoliin

Jos ovat näkymät hienot jo kirkon portailta, ovat ne todella hulppeat sen huipulta. Kulku kupoliin käy kirkon läntisellä sivulla sijaitsevan sisäänkäynnin kautta. Sinne päästäkseen on kuljettava ensin läpi normaalista turvatarkastuksesta ja sitten käännyttävä heti vasemmalle. Reitille on selkeät opasteet. Meidän vierailumme aikana huhtikuussa 2022 pääsymaksu oli 6€. Ärsyttävästi kirkon nettisivuilla ei kerrota ajantasaista tietoa pääsymaksusta, vaan käsketään kysymään lippuluukulta.

Matkalla kupoliin on noin 300 porrasta. Ensimmäiset reilut kaksi kolmasosaa noustaan kapeita kierreportaita, joissa ei ole yhtään kunnon levennystä. Portaissa edetään siis jonossa hitaimman tahtia, sillä sivuutuspaikkoja ei oikein ole. Minun edelläni kivunneen perheen mummo joutui pitämään tauon puolivälissä ja hän yritti päästää takanaan tulleet ohitseen. Ohitus oli pikkuisen hankala, mutta lopulta onnistui. Ennen viimeistä 70 porrasta kävellään pieni pätkä katonharjalla ja sitten on edessä vielä viimeinen pätkä kierreportaita.

Ylhäällä pääsee kiertämään täyden ympyrän ja näkymiä voi ihailla joka suuntaan. Meille sattui kohdalle keväisen Pariisin vierailun ainoa pilvinen hetki, joten pystyimme ihailemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin ilman päin pläsiä paistanutta aurinkoa. Kirkon useat tornit ja kupolin alareunaa koristavat vesinokat näkyvät hienosti ylhäältä käsin.

Huipulta käsin näkyy myös basilikan kulmikas kellotorni, joka sijaitsee pääovilta nähden kirkon takana. Se ei yleensä näy edestä päin otetuissa kuvissa ollenkaan. Tornissa on kaikkiaan viisi kirkonkelloa, joista suurin on melkoinen möhkäle. Se on Ranskan suurin lajissaan ja Euroopankin tasolla viidenneksi suurin. Painoa tällä möhkäleellä on kaikkiaan reilut 19,5 tonnia. Sitä soitetaan vain tärkeinä juhlapyhinä, pääasiassa äänessä ovat neljä pienempää kelloa. En tietenkään onnistunut löytämään omista kokoelmistani yhtään kuvaa kellotornista.

Krypta

Vierailimme Sacré Cœurin kryptassa ensimmäisen kerran kirkossa käydessämme vuosituhannen vaihteessa. Valitettavasti tuosta vierailusta ei jäänyt mitään erityisiä mielikuvia, valokuvista puhumattakaan. Nyt viimeisimmän vierailumme alla luin netistä kryptan olevan toistaiseksi suljettu, joten emme edes harkinneet siellä vierailua. Kryptaan käydään samaa reittiä kuin kupoliinkin eli kirkon vasemmalta sivulta.

Sacré Cœurin kryptaa on luonnehdittu vähän tylsäksi, joten ehkä sen väliin jääminen ei ole suuri menetys. Siellä olisi nähtävillä Pariisin suojelupyhimyksen Pyhän Dionysoksen päätään sylissään kannattaleva patsas sekä joitain koriste-esineitä. Kryptassa on tietysti myös hautoja, Sacré Cœurin tapauksessa ne kuuluvat kardinaaleille.


Sacré Cœurin basilikalla kannattaa käydä piipahtamassa jo pelkkien maisemienkin takia. Lisäksi hyvänä bonuksena tarjoutuu tilaisuus Montmartren kujilla haahuiluun, joka on yksi jokaisen Pariisin vierailun hauskimpia juttuja.

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 11.7.2022 at 12:50

    Heh, nimet, paikat ja vuoiluvut muuttaen tuo projekti olisi mainiosti sopinut Turkuun. 😀 No, joka tapauksessa, tuolla olisi kyllä joskus mukavaa päästä vierailemaan.

    Vastaa
    1. Aron 24.7.2022 at 17:50

      Turku lienee siis Suomen Pariisi. Onhan sielläkin se joki keskellä kaupunkia. 🙂

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.