Tutussa kaupungissa tavoitteenamme oli jättää ne suosituimmat nurkat ensikertalaisille ja etsiä vähän rauhallisempia kulmia koluttaviksi. Tämä tavoite onnistui varsin hyvin, sillä monessa kohteessa saimme pyöriä lähes kahdestaan. Aivan kaikkia klassikoita emme kuitenkaan pystyneet ohittamaan. Piipahdimme muutamaa jo ennalta tuttua todella suosittua kohdetta katselemassa vähän erilaisesta kulmasta kuin aiemmin. Mahtuipa joukkoon myös yksi rauhalliseksi kuvittelemamme kohde, joka osoittautui kuitenkin todella suosituksi.
Vaihteeksi Vatikaanissa
Suosituimpien kohteiden välttelymme meni väärille jengoille jo ennen matkaa, kun teimme ainokaisen etukäteisvarauksen. Vatikaanin kauniit puutarhat ovat kiinnostaneet meitä siitä asti, kun pääsimme niihin vilkaisemaan Pietarinkirkon katolta käsin. Ainoa tapa päästä tutustumaan kohteeseen oli bussikierros. Kun vapaat paikat näyttivät täyttyvän nopeasti, päädyimme varaamaan paikkamme jo ennen matkaa. Kierrokselle lähtö tapahtui Vatikaanin museosta ja lippu sisälsi pääsyn myös itse museoon, joka on yksi Rooman suosituimmista nähtävyyksistä. Ajattelimme kierroksen jälkeen katsoa pikaisesti pari tarkasti valittua kohdetta itse museossa. Eli siis semmoinen sisään ja ulos -tyyppinen museokierros. Tämä kuulosti etukäteen ajatellen mainiolta idealta, vaan kuinkas sitten kävikään.
Itse kierros puutarhassa sujui sivuistaan avonaisen bussin kyydissä. Maisemia sai siis ihailla ilman välissä olevaa lasia. Kierros kesti noin 45 minuuttia ja sen aikana näimme kaikenlaista kivaa muotopuutarhoista ja veistoksista hienoihin suihkulähteisiin. Kyllä siellä on paavilla kivasti tilaa mietiskellä rauhassa ja rentoutua. Opastus tuli tallenteelta, jota kuunneltiin Vatikaanin tarjoamilla nappikuulokkeilla. Kuski pysyi pääosin ihan hyvin opastuksen tahdissa, mutta hetkittäin mielikuvitus oli koetuksella maiseman ja selostuksen poiketessa voimakkaasti toisistaan.
Parhaaseen lounasaikaan ajoittuneen kierroksen jälkeen hankkiuduimme nopeasti museon pizzeriaan syömään. Odotukset ruoan suhteen eivät olleet korkealla, mutta yllättäen ruokapaikka osoittautuikin varsin kelvolliseksi. Palapizzat olivat aika lailla samaa tasoa kuin vastaavat muuallakin kaupungissa. Pöydissäkin oli todella hyvin tilaa ruokailla kaikessa rauhassa. Ainoastaan tyly palvelu vastasi täysin odotuksiamme. Tähän asti olimme vielä edenneet täysin suunnitelmamme mukaisesti.
Homma alkoikin mennä vihkoon vasta ruokailun jälkeen. Olisi ehkä pitänyt arvata, että nopea kierros Vatikaanin museossa on mahdollinen korkeintaan elokuvissa. Jos paikassa on seitsemän kilometriä käytäviä täynnä taidetta, ei sieltä välttämättä pääse nopeasti läpi edes oikaisten. Tämmöistä kuitenkin lähdimme yrittämään. Epäonnistuminenhan siitä seurasi. Pikainen kierroksemme venähti lopulta kolmeen tuntiin.
Mistä täältä pääsee pois?
Kaikista koomisin osuus museokierroksestamme olivat sen viimeiset metrit, jotka osoittautuivat yllättävän pitkiksi. Olemme aiemmilla vierailuillamme olleet museossa opastetulla kierroksella, jonka päätteeksi olemme jatkaneet Sikstuksen kappelista suoraan Pietarinkirkkoon kulkevaan käytävään. Näin ajattelimme kulkea nytkin, mutta tällä kerralla emme sinne päässeetkään. Ei meillä sinne toki mitään asiaa ollutkaan, koska reitti on varattu museon opastettujen kierrosten asiakkaille. Aiemmin ovella ei kuitenkaan ole ollut mitään sen kummempaa kontrollia tulijoiden suhteen. Nyt oli. Jokaisen oppaan lauma laskettiin ja ylimääräiset lampaat ohjattiin viralliselle uloskäynnille. Olin lähellä kaivaa esille varausvahvistuksemme bussikierrokselle, koska olihan sekin yhdenlainen opastettu kierros. Vartijan ilme ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että hän olisi heltyvää sorttia, joten totesin vaivan turhaksi.
Emme siis olleet koskaan aiemmin poistuneet museosta tuota normaalia poistumisreittiä. Arvelin tien vievän suunnilleen suoraan ulos, mutta totuus paljastui pian varsin toisenlaiseksi. Reitti oli pitkä kuin nälkävuosi. Taidetta täynnä olevat salit seurasivat toisiaan ja niiden lomaan oli sijoitettu vähintään yhtä monta museokauppaa. Koomisesti reitin lopussa jopa erikseen kyltillä varoitettiin, että nyt on enää viimeinen kauppa jäljellä. Että jos vielä on taskussa rahaa, niin kohta ei enää ole mahdollisuutta päästä siitä eroon. Vaikka matkamuistoja emme erityisesti kaivanneetkaan, ansaitsi yksi museokauppa erityismaininnan upeista kattofreskoistaan. Se oli ehdottomasti hienoin matkamuistomyymälä, johon olemme sattuneet eksymään. Varsinainen uloskäynti tapahtui sitten lopulta kauniin kierreportaikon kautta.
Vihdoin ulos päästyämme istahdimme kahville ja gelatolle ylihintaiseen turistikahvilaan siinä ihan Vatikaanin nurkilla. Vaimo otti espresson ja minä päätin vihdoin testata caffè corretton, jota sekä Lähtöportti-blogin Mika että Donna Leonin luoman fiktiivisen komisario Guido Brunettin kollega ovat mainostaneet. Tämä ”korjattu kahvi” on espresso terästettynä tilkalla alkoholia, siis italialainen kahvinplörö. Tarjoilija varmuudeksi kysyi, että ymmärsinhän juoman sisältävän alkoholia. Kun en alkoholin laatua erikseen täsmentänyt, tehtiin valinta puolestani. Sain espressooni anislikööriä, jonka myötä lopputulos tuoksui ja maistui yskänlääkkeeltä. Respektiä Resipectille.
Raunioiden uusi kiertojärjestys
Vatikaanin lisäksi päädyimme myös hyvin lähelle toista suosikkikohdetta Colosseumia. Tällä kerralla emme kuitenkaan astuneet tämän amfiteatterin sisäpuolelle, vaan jatkoimme viereiselle Palatinuksen kukkulalle. Samaan lippuun sisältyi myös Forum Romanum, jota olemme nuohonneet aiemmin pariinkin kertaan. Olemme kummallakin kerralla aloittaneet nimenomaan Forumilta ja vasta välissä syödyn lounaan jälkeen jatkaneet Palatinukselle. Koska raunioita jaksaa vain tietyn määrän päivässä, on Palatinus jäänyt raunioähkyn iskiessä pikakelauksen asteelle. Nyt halusimme keskittyä erityisesti Palatinukseen.
Normaali pääsylippu olisi sisältänyt myös Colosseumin, mutta koska emme sinne halunneet, valitsimme ns. SUPER-kohdelipun. Se kun sisälsi vain Forumin ja Palatinuksen sekä SUPER-kohteet. Koska lipun valinta tapahtui ihan puhtaasti Colosseumin poissulkemisen pohjalta, jäi tämä SUPER vähän epäselväksi. Eikä sitä kyllä ihan kamalan hyvin lippukaupassa selitettykään. Vasta paikan päällä meille selvisi, että nämä SUPER-kohteet olivat erilaisia sisätiloja, joihin ei normilipulla päässyt lainkaan. Palatinuksen SUPER-kohteisiin kuuluivat Augustuksen ja hänen vaimonsa Livian talot sekä Palatinuksen museo. Näistä kävimme Augustuksen talossa, jossa oli todella hienosti säilyneitä seinämaalauksia. Livian taloonkin olisimme tutustuneet, mutta se suljettiin sähkövian takia. Museo näytti niin reilusti remonttipaketoidulta, että jätimme sen suosiolla väliin.
Kukkulalla meitä kiinnosti myös Farnesen puutarha, josta tosin suuri osa oli aidoin blokattu. Tämä oli siis pieni pettymys, mutta toisaalta näkymät kukkulan reunalta yli Forumin olivat selkeä positiivinen yllätys. Aiemmilla kerroilla olemme katsoneet tuota maisemaa vastavaloon. Tällä kerralla aikaisemmasta vierailuajasta johtuen valon suunta oli optimaalinen ja maisemaa tulikin ihailtua niin omin silmin kuin kamerankin kanssa oikein kunnolla.
Muuttunut kiertojärjestys ei suojellut meitä raunioähkyltä. Tämä tosin oli ihan oma vikamme. Mitäs lähdimme kiertämään myös Forumia sen sijaan että olisimme jatkaneet Colosseumin nurkalta vaikkapa bussilla tai ratikalla lounaan suuntaan. Vaikka lämpimästä pidämmekin, oli tuo ekstrakierros raunioilla ilman varjopaikkaa ultrahiostavassa helteessä auringon porottaessa armottomasti jo kova suoritus meillekin. Vesipullot sai täyttää jokaisen juomakaivon kohdalla. Kuin kirsikkana kakun päälle päädyimme vielä erikoispitkälle ulosmenoreitille, joka johti kadun ali toiselle Forumille ennen kuin lopulta pääsimme nousemaan katutasoon Piazza Venezian remonttiaitoja kiertämään. Pieni vilvoittelu ilmastoidussa ravintolassa lounaan merkeissä tuli tuossa vaiheessa tarpeeseen.
Viimehetken varauksia
Yksi reissumme tärppilistan kärkipään kohteista oli Galleria Borghese. Meille oli jotenkin muodostunut aivan vääränlainen kuva tämän museon suosiosta. Sehän sijaitsee syrjässä keskustasta, joten ei kai sinne suurta tunkua voi olla. Varmaankin vierailijoiden määrä oikeasti on todella pieni verrattuna vaikkapa Vatikaanin museoon, mutta toisaalta museoiden kokoerokin on melkoinen. Galleria Borgheseen otetaan lisäksi vain hyvin rajallinen määrä vierailijoita. Päivä on jaettu kahden tunnin aikaikkunoihin ja kunkin kaksituntisen ajaksi museoon päästetään 360 vierailijaa. Tämä vähentää tungosta, mutta tekee lippujen hankkimisen etukäteen käytännössä pakolliseksi.
Me tajusimme tilanteen vasta Roomassa ollessamme. Kuin ihmeen kaupalla onnistuimme kuitenkin liput ostamaan. Päivän ja kellonajan suhteen valinnanvaraa ei ollut, sillä ainoastaan yhden kaksituntisen kohdalla oli kaksi vapaata paikkaa tarjolla. Tähän tilaisuuteen oli tartuttava, vaikka aikaikkuna osui jälleen yhteen lounaan kanssa. Museon kahvilaa pidetään yleisesti ihan kelvollisena, joten arvelimme lounaan hoituvan sen avulla vähintään auttavasti. Saavuimmekin paikalle lopulta noin tunnin ennen aikaikkunamme avautumista ja kävimme kahvilassa syömässä täytetyt leivät. Ne olivat varsin kelvolliset sekä täyttävät ja palvelukin oli oikein ystävällistä.
Museon kokoelma oli jaettu kahteen kerrokseen, joista alemmassa oli pääasiassa veistoksia ja yläkerrassa puolestaan maalauksia. Yritimme olla näppäriä ja aloittaa yläkerrasta. Teoriassa näin toimien salien olisi pitänyt olla tyhjempiä ihmisistä, mutta käytännössä väkeä oli yläkerrassakin koko ajan reilusti. Mitään Vatikaanin museoon verrattavaa tungosta ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Teoksia oli mahdollista katsella ihan aidosti kaikessa rauhassa. Museon maltillinen koko mahdollisti myös rauhallisen etenemisen. Kahdessa tunnissa ehti kiertää kaikki salit useampaan kertaan ilman mitään kiirettä.
Odotin itse eniten maalauksia, mutta lopulta suurimmat vau-efektit syntyivät veistosten äärellä. Muutoinkin alakerta oli lopulta se mielenkiintoisin, sillä jostain syystä Caravaggion maalaukset oli siirretty sinne. Vaikka yläkerrassakin oli todella maineikkaiden mestareiden töitä, olivat juuri nämä ne meidän suosikkimme maalauksista. Berninin veistosten äärellä jouduin useampaan kertaan ihmettelemään, miten ihmeessä kovasta kivestä on mahdollista saada esille moista pehmeyttä.
Museon jälkeen päätimme kävellä pienen kierroksen Villa Borghesen puistossa. Kierros venähti vähän pidemmäksi ja lopulta kävelimme koko matkan puiston toiseen päähän ja laskeuduimme vielä portaat alas Piazza del Popololle. Ihan jokaista nurkkaa tästä suuresta puistosta emme kuitenkaan onnistuneet koluamaan. Salaiset puutarhat ja monet suihkulähteet jäivät vielä seuraavaan kertaan.
Kun nämä kohteet oli kierretty, olivat vuorossa seuraavaksi ne vähän rauhallisemmat kohteet. Niistä jatkan kuitenkin vasta tarinan seuraavassa osassa.