Lähellä Terminin rautatieasemaa sijaitseva Santa Maria Maggioren basilika on yksi Rooman tärkeimmistä kirkoista. Se on yksi neljästä Rooman suuresta varhaiskristillisestä basilikasta sekä yksi seitsemästä pyhiinvaelluskirkosta. Basilika ei fyysisesti sijaitse Vatikaanivaltion alueella, mutta se kuuluu kuitenkin Vatikaanin omistukseen. Kirkkorakennus on peräisin 400-luvulta, joskin sitä on muokattu jonkin verran vuosisatojen varrella. Tällä hetkellä Santa Maria Maggiore on parhaiten tunnettu hiljattain haudatun paavi Franciscuksen viimeisenä leposijana.

Santa Maria Maggiore on mahdollisesti ensimmäinen Neitsyt Marialle omistettu kirkko. Sen laittoi alulle paavi Celestinus I vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksen tunnustettua Marian Jumalan äidiksi. Aihe oli sitä ennen jakanut kirkkokuntaa, mutta päätöksen myötä Marian arvostus kasvoi ja kirkkojen omistamisesta hänelle tuli yleinen tapa. Kirkon alkuperäinen julkisivu lienee ollut paljon nykyistä 1700-luvulla lisättyä pelkistetympi. Nykyinen julkisivu sisältää melkoisesti koristeita ja krumeluureja. Kirkko näyttää etenkin etupuolelta selvästi useammasta palasta kokoon kursitulta, kun taas takapuoli on huomattavasti yhtenäisempi. Kirkon takana Piazza dell’ Esquilinolla kohoaa myös näyttävä obeliski.

Kirkkoon liittyy yksi Rooman tunnetuimmista legendoista. Tarinan mukaan paavi Liberius sai vuonna 352 unessa ilmestyksen Neitsyt Marialta. Maria kehotti paavia rakentamaan kirkon paikalle, johon sataisi lunta. Vaikka kyseessä oli elokuu, oli seuraavana aamuna Esquilinus-kukkula lumen peitossa. Paavi kävi piirtämässä kirkon ääriviivat lumen peittämälle alueelle ja siihen Santa Maria Maggiore rakennettiin. Tätä päivää juhlitaan yhä edelleenkin 5. elokuuta. Muistona ihmeestä kirkko koristellaan juhlan kunniaksi valkoisin kukin tai keinotekoisella lumella. Ainakin näin ilmastonmuutoksen aikakaudella elokuinen lumisade Roomassa kuulostaa melko hurjalta. Lämpötila kun tuskin elokuussa laskee alle hellerajan edes yöllä.

Sisälle kirkkoon päästäkseen on ensin kuljettava turvatarkastuksen läpi. Vierailu on kuitenkin maksuton. Ennen ovien sisäpuolelle astumistakin on jo nähtävää, sillä ensimmäiset veistokset ja reliefit löytyvät pääoven edustan pylväskäytävästä.

Sisäpuolelta kirkko on koristeltu kultaa säästämättä. Tarina kertoo katon olevan kullattu Kolumbuksen Amerikan retkien ryöstösaaliilla. Jostain pikkuisen virallisemmastakin lähteestä löysin maininnan tähän tarinaan, joskin sen todenperäisyys lienee vähintäänkin kyseenalainen. Mutta kuten telkkarissa paavin hautajaisten yhteydessä asiaa kommentoinut asiantuntija totesi italialaisten tällaisissa tilanteissa lausahtavan: jos se ei ole totta, niin on se ainakin hyvä tarina. Erityisesti auringon paistaessa yläreunan ikkunoista kulta hohtaa suorastaan sokaisevan kirkkaana.

Jos unohdetaan kultaus ja koristelut, on kirkko muutoin varsin yksinkertainen muodoltaan. Keskilaiva on korkea ja sen molemmin puolin on pylväiden erottamat matalammat sivulaivat. Keskilaivan katto on tasainen, eikä siinä ole monista uudemmista katolisista kirkoista tuttuja freskoja. Tämä lienee ollut muodikasta 400-luvun kirkoissa, sillä eräs toinenkin samalta ajalta peräisin oleva kirkko Roomassa näyttää kovin saman tyyliseltä.

Kirkossa on edelleen nähtävillä alkuperäisiä mosaiikkeja 400-luvulta. Nämä ovat vanhimpia myöhäisantiikin aikaisia Neitsyt Mariaa esittäviä mosaiikkeja. Mosaiikkeja löytyy kirkon apsiksesta sekä sen etualalla kohoavasta riemukaaresta. Nämä mosaiikit eivät erotu kovin hyvin niitä joka puolelta ympäröivän ylitsepursuavan kultauksen keskeltä. Suurin mosaiikeista on apsiksen takaseinällä ja se esittää Neitsyt Marian taivaan kuningattareksi kruunaamista. Ainakin meidän vierailumme aikana keväällä 2022 apsikseen pääsy oli blokattu köysillä, mistä johtuen tuo suuri mosaiikki jäi vähemmälle huomiolle.

Keskilaivaa reunustavat mosaiikit ovat samalta aikakaudelta ja ne esittelevät vanhan testamentin tarinoita. Nämä mosaiikit myös erottuvat paremmin ja niitä pääsee katselemaan vähän lähempää.

Näyttävä marmoripylväin ja kultaisin yksityiskohdin koristeltu alttari sijaitsee kirkon keskiosassa. Siihen kuuluu myös Ferdinando Fugan 1700-luvulla suunnittelema baldakiini eli kunniakatos. Koko alttari laitettiin samoihin aikoihin muutenkin uusiksi, eikä 400-luvun alkuperäisestä alttarista taida olla enää mitään jäljellä.

Alttarin alla olevassa syntymän kryptassa säilytetään pyhäinjäännöksiä. Mukana on mm. Jeesuksen seimestä lähtöisin olevia palasia, joita säilytetään kryptan perällä suuressa kultaisessa astiassa. Moni näistä pyhäinjäännöksistä on pikkuisen erikoisen kuuloisia, mutta tämä on kyllä ihan omalla tasollaan erikoisuudessa. Miten joku muka olisi osannut ottaa sen seimen talteen tai vaihtoehtoisesti miten se olisi ollut jälkikäteen jäljitettävissä? Katolinen kirkko perustaa seimen osasten aitouden historiallisiin ja uskonnollisiin kertomuksiin. Toisaalta aitouden sijaan korostetaan enemmänkin näiden reliikkien symbolista merkitystä. Tämä lieneekin niiden tärkein arvo.

Santa Maria Maggioren basilikassa on tyypilliseen tapaan useampia sivukappeleita, joista osa on varsin hyvän kokoisia. Kappelit on myös koristeltu näyttävästi ja niissä koristeita pääsee myös katselemaan läheltä. Kenties juuri tästä syystä vietimmekin suurimman osan vierailuajastamme sivukappeleissa.

Sivukappeleista ensimmäisenä oikealla pääovelta katsottaessa sijaitsee kastekappeli. Se rakennettiin alunperin 1600-luvun alussa kuoriksi ja muutettiin nykyiseen muotoonsa reilut 200 vuotta myöhemmin paavi Leo XII:n kaudella. Kastekappeli jakautuu kahteen osaan, joista kuoriosan katon Passignanon maalaamat freskot esittävät kirkon isiä ja profeettoja sekä neitseellistä sikiämistä. Takaseinältä löytyvä upea marmorireliefi on Pietro Berninin käsialaa. Kastemaljan lahjoitti paavi itse.

Kappeleista kaikista kaunein oli ainakin meidän mielestämme Sikstuksen kappeli. Tätä ei pidä mennä sotkemaan Vatikaanissa sijaitsevaan saman nimiseen kappeliin, joka on vielä pikkuisen hienommin koristeltu. Santa Maria Maggioren Sikstuksen kappeli on saanut nimensä paavi Sixtus V:ltä, jonka kaudella kappeli rakennettiin. Kappeli oli Rooman suurin valmistuessaan vuonna 1587. Se on jopa niin suuri, että sillä on kaksi omaa sivukappelia.

Sikstuksen kappelin katto kohoaa korkealle, kappelin huipulla on toinen Santa Maria Maggioren kupoleista. Itse päärkikossahan kupoleja ei ole, mutta kahdessa sivukappelissa kylläkin. Katto on myös hienosti koristeltu kultauksin ja freskoin.

Kappelista löytyvät kahden paavin haudat. Ensimmäinen kuuluu Pius V:lle ja toinen kappelin rakennuttaneelle Sixtus V:lle.

Kappelin alttari sijaitsee sen keskellä. Alttaria koristaa suuri kullattu koriste, joka esittää ilmeisesti neljän enkelin kannattelemaa tabernaakkelia eli ilmestysmajaa.

Borghesen kappelin alttarin keskeisellä sijaitsee yksi koko basilikan tärkeimmistä taideaarteista. Tämä Salus Populi Romani -nimellä tunnettu bysanttilainen Neitsyt Mariaa esittävä ikoni on melko iäkäs. Sen alkuperäinen valmistumisvuosi ei ole tiedossa, mutta varmuudella tiedetään sen saapuneen Roomaan vuonna 590. Ikonin lempinimi tarkoittaa Rooman kansan suojelijaa ja sen se sai kaupungin pelastuttua alueella riehuneelta ruttoepidemialta. Varmastihan tuo ihme oli juuri kyseisen ikonin aikaansaannosta. Myös Borghesen kappelilla on oma kupolinsa.

Osa sivukappeleista on vähän edellisiä pienempiä, kuten vaikkapa pyhälle Katariina Aleksandrialaiselle omistettu Cesin kappeli. Se on nimetty tilaajansa kardinaali Federico Cesin mukaan. Kappelin alttaritaulu kuvaa pyhän Katariinan marttyyrikuolemaa ja sen on maalannut Girolamo Siciolante da Sermoneta.

Paavi Franciscuksen lisäksi Santa Maria Maggioreen on haudattu lukuisia muitakin henkilöitä. Yksi meidän bongaamistamme oli Venetsiassa syntynyt ja Roomassa vuonna 1842 kuollut arkkipiispa ja luonnontieteilijä Antonio Maria Traversi. Hautamuistomerkki on Giuseppe Fabrisin käsialaa. Traversi oli paavi Gregorianus XVI:n ystävä ja paavi korottikin hänet Santa Maria Maggioren basilikan kaniikiksi vuonna 1835. Ennen kutsua Roomaan Traversi työskenteli logiikan ja metafysiikan professorina venetsialaisessa pappiskoulussa.

Hieman aiemmin samoissa hommissa kirkon kaniikkina toiminut runoilija ja pappi Agostino Favoriti löytyy myös kirkkoon haudattujen listoilta. Vuonna 1682 kuollut Favoriti oli hänkin paavin ystävä. Tosin hänen tapauksessaan tuo paavi oli pikkuisen aiemmin vaikuttanut Aleksanteri VII. Favoriti eli paavia pidempään ja ehti toimia Roomassa kaikkiaan neljän eri paavin alaisuudessa. Hänen marmorinen muistomerkkinsä osoittaa, että hänellä oli muitakin hyviä ystäviä tärkeillä paikoilla. Moni paavi on saanut tyytyä vähäisempään koristeeseen.

---

Paavi Franciscuksen haudasta minulla ei valitettavasti ole vielä kuvaa tarjota. Voin kuitenkin vinkata haudan sijainnin. Nettilähteiden mukaan se löytyy sisäänkäynnistä nähden vasemman puoleisesta sivulaivasta kahden sivukappelin välistä. Kannattaa olla tarkkana, sillä Franciscuksen hauta on varsin huomaamattoman näköinen monen muun paavin viimeiseen leposijaan verrattuna. Varmasti mekin piipahdamme tätä hautaa vilkaisemassa seuraavalla Rooman vierailullamme. Vuonna 2025 en edelleenkään kuitenkaan suosittele vierailua Roomassa muille kuin hartaimmille katolilaisille. Kirkon riemuvuoden takia tässä muutenkin ruuhkaisessa kaupungissa on vielä tavanomaistakin ruuhkaisempaa.