Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Erityisesti sydäntäni lähellä on rock-musiikki, jonka vannoutunut ystävä olen ollut aina jostain seitsemän vuoden iästä asti. Huomioni kiinnittyy yleensä aina musiikkiin, vaikka se soisi kuinka vaimeasti taustalla. Toisaalta unohdan saman tien kuulemani musiikin, jos se ei ole herättänyt mitään tunteita. Musiikissa on oltava jokin kosketuspinta, josta saan otteen. Pääosin kaikki nykypäivän pop-musiikki sun muu hip-hop jää tämän takia minulle vieraaksi. En muista kuulemaani kappaletta enää hetken päästä ja seuraavan kerran sen kuullessani se ei kuulosta millään tavoin tutulta.

Jostain syystä matkoilta tarttuu mieleeni musiikkimuistoja, jotka olisivat muutoin valikoivan musiikkimuistini takia mahdottomia. Musiikkimuistot myös jäävät mieleen todella vahvoina. Jokin reissussa kuultu kappale palauttaa minut välittömästi ajatuksissani takaisin matkakohteeseen.

Ajattelin nyt listata muutaman matkoilta mieleen jääneen kappaleen. Kunkin kappaleen ohessa kerron myös mistä syystä se on jäänyt mieleen ja mihin paikkaan se vie minut takaisin. Osassa tapauksista muisto on aiheutunut kyseisen kappaleen omatoimisesta kuuntelusta, mutta osa on ihan puhtaita vahinkoja. Innoituksen tähän musiikkipitoiseen muisteloon sain Lähtöportti-blogin Mikan postauksesta viime vuoden tammikuulta (löytyy täältä).

Pink Panther

Vietimme ensimmäisellä USA:n vierailullamme kaksi päivää New Yorkissa. Ensimmäisenä aamuna päädyimme laiskuuttamme aamiaiselle hotellin ravintolaan, vaikka huoneemme hintaan ei aamiaista kuulunutkaan. Paikan hinta-laatusuhde oli niin huono, että seuraavana aamuna kävimme syömässä muualla. Aamiaispaikan tunnelmaa en kuitenkaan voi mennä haukkumaan.

Jotenkin New York ja jazz sopivat mielessäni yhteen mainiosti. En osaa juurikaan perustella syitä tälle yhteydelle. Monella muulla kaupungilla, kuten New Orleansilla ja Chicagolla, on kuitenkin ollut paljon New Yorkia suurempi merkitys jazzin historiassa. Ehkä syynä on se, että olemme niin usein kaupungissa vieraillessamme päätyneet kuuntelemaan jazzia tavalla tai toisella. Tai sitten kyse on juuri tästä ensimmäisestä aamiaisestamme New Yorkissa.

Hotellin koko aula oli tunnelmaltaan hämyinen ja taustamusiikkina soi hiljaa rauhallinen instrumentaali jazz. Ulkoa loppukesän helteestä sisälle astuessa tuntui kuin olisi siirtynyt samalla ajassa eteenpäin loppuiltaan. Ravintola sijaitsi toisessa kerroksessa ja sieltä oli näkymä viereiseen kahden kerroksen korkuiseen aulaan. Hauska tarjoilija otti tilauksemme ja toi meille vaatimattomat syötävämme jazzin soidessa taustalla. Ehdimme aamiaisen aikana kuulla useammankin kivan jazz-rallin, mutta muistiin on jäänyt ainoastaan Vaaleanpunaisen pantterin tunnari. Siitä lähtien joka kerta tämän kappaleen kuullessani palaan mielessäni tuohon kiireettömään aamiaishetkeen Isossa Omenassa.

Freedom Fighter (Von Hertzen Brothers)

Tämä tyyliltään kovasti 70-lukuinen kappale vie minut muistoissani Kreikan Santorinille, jossa lomailimme viikon ajan kesällä 2008. Olin ostanut Von Hertzen Brothersin tuoreen kolmannen albumin Love Remains the Same juuri ennen matkaa ja kuuntelin sen ensimmäisen kerran läpi lentokoneessa matkalla Santorinille. Olin ostanut levyn lähinnä tutustuakseni tähän orkesteriin, jolta olin kuullut vain satunnaisia ralleja radion välityksellä. Levy ei tehnyt välitöntä positiivista vaikutusta, mutta kappale Freedom Fighter sen sijaan jäi kerrasta mieleen.

Majoituimme Santorinilla Oian kylään, joka oli päivisin autio, mutta täyttyi turisteista auringonlaskun lähestyessä. Kaupungista ei löytynyt oikeaa uimarantaa, jos pientä rannanpätkää alhaalla satojen portaiden päässä kalderan juurella ei lasketa. Kenties juuri siksi suurin osa turisteista majoittui saaren toiselle puolelle rantakohteisiin.

Meille rauhallinen kylä sopi kuitenkin mainiosti. Hotellimme sijaitsi parhaalla paikalla kalderan reunalla. Jo huoneen parvekkeelta tarjoutui näkymä merelle. Vietimmekin monena päivänä aikaa ihan vain parvekkeella istuen ja nauttien kuumana porottavasti auringosta. Tällaisina hetkinä oli kiva kuunnella leppoisaa musiikkia. Yli kymmenen vuotta sitten minulla ei ollut vielä mukanani laitetta, johon olisi mahtunut valtavaa musiikkikirjastoa. Siksi mukaan napattu Von Hertzen Borthersin levy oli kovassa käytössä. Levyn tunnelma sopi aurinkoisiin päiviin noissa maisemissa mainiosti ja kuuntelin sen läpi lukuisia kertoja. Silti vahvimmin mieleen on jäänyt juuri Freedom Fighter.

Happy Birthday (Stevie Wonder)

Ensimmäisellä Thaimaan matkallamme majoituimme Rayongin alueen hiljaisessa rantakohteessa. Majapaikkamme oli tyypillinen ketjuhotelli, joka kuitenkin kuumimman turistisesongin ulkopuolella oli varsin rauhallinen. Spa tarjosi hierontaa hyvällä alennuksella.

Hotellin aamiainen oli thaimaalaisen runsas, erityisellä lämmöllä muistelen makeita hedelmiä ja kahvia, jota kaadettiin lisää sitä mukaa kuin turisti ehti juoda. Aamiaisen taustalla soi erikoinen sekoitus länsimaisia hittikappaleita vuosien takaa. Joukossa oli Stevie Wonderin Happy Birthday. Soittolista oli niin lyhyt, että se ehti aamiaisen aikana pyörähtää läpi parikin kertaa.

Tältä ensimmäiseltä Thaimaan matkalta jäi vahvimpana mieleen se, ettei kahden viikon rantaloma ole meitä varten. Onneksi emme jääneet rannalle makoilemaan, vaan suuntasimme niin lähikyliin ja maakunnan pääkaupunkiin Rayongiin kuin Bangkokiinkin vähän vaihtelua hakemaan. Vaikka matkan aikana ehdimme nähdä ja kokea monia kivoja juttuja, ja varmasti kuulla monenlaista musiikkia, on juuri tämä Stevie Wonderin syntymäpäivätoivotus tarttunut mieleen vahvimmin.

Romanticide (Nightwish, liveversio)

Nightwishin vuoden 2013 Wacken Open Airissa taltioitu livelevy päätyi usein soimaan automatkallamme USA:n länsirannikolla kesällä 2014. Minä olisin mieluummin kuunnellut Brother Firetriben levyä Diamond in the Firepit, mutta vaimo ei siitä innostunut. Vaimo toimii meillä yleensä dj:nä automatkoilla, joten Veli Paloheimo soi matkan aikana enemmän vain vaimon nukkuessa.

Tuo Nightwishin live oli ensimmäinen bändin äänitys, jossa laulutehtäviä hoiti hollantilainen Floor Jansen. Bändin musiikki on soinut kotonamme paljon aina Century Child -levystä asti ja siksi olikin luonnollista napata heidän tuorein äänitteensä muistitikulle automatkalla kuunneltavaksi. Koko levy kuunneltiin reilun parin viikon automatkan aikana läpi useita kertoja, mutta erityisen hyvin muistan Romanticiden.

Jotenkin tämä kyseinen Romanticiden liveversio vie minut muistoissani Avenue of the Giants -tielle, joka kulkee pohjoisen Kalifornian punapuumetsävyöhykeen läpi. Satunnaisia noin sadan asukkaan kyliä lukuuottamatta reitin varrella oli vain loputonta vihreyttä. Paikoin puut kaartuivat kapean tien yli peittäen taivaan miltei kokonaan. Kun vielä sääkin oli sateisen harmaa, oli tiellä hyvin hämyinen tunnelma. Tähän taustalle sopi kuin nenä päähän Marco Hietalan välispiikki saksalaisine makkaravitseineen ennen Romanticidea.

Lemon Tree (Fools Garden)

Lemon Tree on omalla rasittavalla tavallaan sen verran tarttuva, että se on jäänyt mieleen. Vaikka onhan tuo oikeasti aika kaamea renkutus. Kappaleella on ikää sen verran, melkein 25 vuotta, että en olisi ihan heti uskonut sen päätyvän viime kesän Vietnamin reissun musiikkimuistoksi. Näin kuitenkin pääsi käymään.

Yksi kuulemiskerta ei vielä olisi herättänyt sen ihmeellisempiä mielleyhtymiä, mutta kun Lemon Tree kajahti ilmoille kolmannen kerran matkan aikana, alkoi kappaleesta pikkuhiljaa muodostua osa koko matkan soundtrackia. Kenties Lemon Tree on paikallisen kommunistisen puolueen hyväksymä harmiton kappale turisteille soitettavaksi, sen verran usein siihen törmäsimme niin ravintoloissa istuessamme kuin auton kyydillä matkatessammekin.

Siinä oli muutamia esimerkkejä musiikkimuistoista. Saa nähdä, mikä kappale nousee seuraavan matkan tunnusmusiikiksi. Olemme jälleen lähtössä automatkalle, joten meillä on varmasti mukana oma kokoelma harkiten valittua autoilumusiikkia. Jostain syystä tällaisille kokoelmille eksyy aina mukaan joitain omituisia yllätyksiä, joista usein löytyy se eniten ääneen pääsevä ralli.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.