Italia on mainio matkakohde taiteen ystävälle. Erityisesti renessanssitaiteesta kiinnostuneen matkaajan ykköskohde on Firenze, josta löytyvä Uffizin galleria pitää sisällään poikkeuksellisen hienon kokoelman tuon ajan taidetta. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Uffizi on ylipäänsä yksi Italian parhaista taidemuseoista. Pienenä varjopuolena se on myös Italian taidemuseoista se kaikista suosituin. Lipun ostaminen etukäteen netistä onkin ainoa järkevä lähestymistapa, sillä muutoin edessä voi olla pahimmillaan tuntikausia kestävä jonotus.

Uffizin kokoelma on peräisin Firenzen kaupunkivaltiota aikoinaan hallinneelta Medicien mahtisuvulta. Sukunsa viimeinen perijätär Anna Maria Luisa testamenttasi taidekokoelmansa Firenzen kaupungille vuonna 1737. Uffizin galleria on kuitenkin perustettu jo kauan ennen tätä vuonna 1581 ja se onkin yksi maailman ensimmäisistä moderneista museoista. Aluksi kokoelmaan oli mahdollista tutustua erikseen luvan pyytämällä, mutta vuodesta 1769 asti se on ollut avoinna kaikille halukkaille. Virallisesti galleriasta tuli museo vuonna 1865.

Uffizin taidegalleria on avoinna tiistaista sunnuntaihin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta klo 8.15-18.30. Pääsyliput maksavat 25€. Hinta on melko korkea, mutta museo on kyllä sen arvoinen. Ajankohtaiset aukioloajat ja lippujen hinnat kannattaa tarkistaa museon virallisilta sivuilta täältä. Lippu kannattaa ehdottomasti varata etukäteen täältä, koska museo on todella suosittu. Lippua ostaessa valitaan haluttu vierailuaika. Paikalle on saavuttava korkeintaan 15 minuuttia ennen varattua aikaa ja käytävä noutamassa lopulliset pääsyliput lippuluukulta sähköpostilla toimitetun varausvahvistuksen avulla. Luukulla on erillinen lyhyt jono lippuja noutaville. Vahvistusta ei ole tarpeen tulostaa, vaan sen voi näyttää kännykästä. Ainakin kesällä 2022 lippuluukulla päivystänyt virkailija oli todella tarkkana sen vartin aikarajan suhteen. Jonoon ei todellakaan ollut mitään asiaa minuuttiakaan aikaisemmin. Yleensähän Italiassa ei olla ihan niin minuutin (tai tunnin) päälle nuukia, mutta tässä löytyi se säännön vahvistava poikkeus.

Samoin kuin kaikissa muissakin suurissa taidemuseoissa, myös Uffizissa vaarana on vakava taideähky. Koko kokoelman läpikäyntiä yhdellä kertaa ei oikein voi suositella muille kuin pahimmille taidefriikeille. Siksi onkin mainiota, että museon nettisivuilla on tarjolla kolme suositusta kävelyreitiksi. Näiden kesto vaihtelee puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Lyhin reitti keskittyy museon kokoelmien tärkeimpiin renessanssitaiteen aarteisiin, toiseksi pisin reitti pitää sisällään italialaisen ja eurooppalaisen taiteen kokoelman 1200-luvulta 1600-luvulle asti ja pisin reitti kiertää kaikkien huoneiden läpi. Kolmessa tunnissa siis on mahdollista käydä katsomassa jokaista esillä olevaa teosta, mutta melkoinen pikakelaus tuosta kierroksesta kyllä tulee. Kokeilimme itse keskimmäistä kierrosta ja totesimme sen varsin fiksusti rakennetuksi, vaikka ähkyhän siinäkin lopulta tuli. Kukaan ei tietysti estä tekemästä ylimääräisiä retkiä kierrokseen kuulumattomiin huoneisiin matkan varrella. Mekin teimme yhden tällaisen harkitun harharetken. Oman reitin valinnan avuksi kannattaa ladata museon sivuilta mainio PDF-kartta, joka löytyy täältä. Kartassa on esiteltynä joitain kokoelman helmiä sekä korostettuna nuo kolme eri kävelyreittiä.

Uffizissa on oikeastaan mahdollisuus kokea museoähky jo pelkästään rakennuksen käytäviä kiertäen käymättä yhdessäkään varsinaisessa näyttelyhuoneessa. Toisen kerroksen käytävien katot on maalattu täyteen koristeluja ja katonrajaan on ripustettu muotokuvia vieri viereen. Seiniä koristavat tasaisin välimatkoin veistokset, joista suurimmat on sijoitettu käytävien päihin.

Kaikki kolme kävelykierrosta käynnistyvät museon toisesta kerroksesta 1200-luvun italialaisella taiteella, jossa aiheet ovat pitkälti uskonnollisia. Taiteilijoista esillä ovat mm. Giotto, Gentile da Fabriano ja Lorenzo Monaco. Meidän valitsemamme keskimmäinen klassinen kierros kattaa suurimman osan toisesta kerroksesta ja jatkuu lopuksi vielä alemmassa ensimmäisessä kerroksessa, jossa on tarjolla 1500- ja 1600-lukujen taidetta. Lyhimmän kierroksen valinneet palaavat toisen kerroksen läpi käveltyään takaisin katutasoon ja pisimmän kierroksen valinneet kiertävät siksakkia läpi molempien kerrosten.

1200-luvulta kaikki reitit jatkavat varhaisrenessanssin osastolle. Tämän osuuden alkupuolelta jäivät erityisesti mieleen Botticellin teokset, kuten seitsemää hyvettä esittävä sarja, Kevät ja Venuksen syntymä.

Klassiselle reitille osuu myös ensimmäiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua peräisin oleva kreikkalainen marmoriveistoksen kopio, joka nykyisin tunnetaan nimellä Medicin Venus. Veistosta ihailemassa oli niin paljon ihmisiä, että jouduin tyytymään ihmisten päiden yli kurkisteluun.

Klassinen kierros ei kulje läpi koko renessanssiosuuden, vaan Leonardo da Vincin Kuninkaiden kumarruksen ja Andrea del Verrocchin Marian ilmestyksen jälkeen matka jatkuu alempaan ensimmäiseen kerrokseen. Me päätimme kuitenkin tehdä pienen harharetken päästäksemme ihailemaan toista Michelangelon kahdesta uransa aikana valmiiksi asti tekemistä maalauksista. Tämä pyöreä pyhää perhettä esittävä taulu on todella pieni. Se herran toinen maalaus onkin sitten pikkuisen isompi eli Sikstuksen kappelin täyttävä kattofresko Vatikaanissa. Michelangelo oli henkeen ja vereen kuvanveistäjä ja piti maalaamista turhanpäiväisenä tuherteluna. Samaisesta huoneesta löytyi myös Rafaelin maalaus Madonna del Cardellino.

Toisen kerroksen perälle oli eksynyt myös toinen veistoskopio. Antiikin Roomasta peräisin olevan Nukkuvan hermafrodiitin alkuperäinen versio majailee nykyisin Louvressa. Näitä iäkkäitä kopioita on maailmalla useita eri museoissa ja yksi on päätynyt myös Uffizin kokoelmiin. Tosin tuo Louvrenkin veistos on ilmeisesti kopio vanhemmasta kreikkalaisesta pronssiveistoksesta.

Lyhin museon kartassa suositeltu kierros olisi jatkunut aivan tänne toisen kerroksen käytävien loppuun asti, mistä jäljellä olisikin ollut enää paluu katotasolle ja poistuminen museosta. Myös pisimmän kierroksen reitti olisi kulkenut tähän asti yhtä matkaa lyhimmän kierroksen kanssa. Pisimmän kierroksen valinneiden matka olisi kuitenkin jatkunut yhden kerroksen verran vähemmän alaspäin ensimmäiseen kerrokseen (italiassa ensimmäinen kerros sijaitsee yhden kerroksen katutason yläpuolella).

Toisen kerroksen perältä löytyi myös museon kahvila, jossa tarjolla oli keskinkertaista purtavaa ylihintaan tylyllä palvelulla. Päädyimme kuitenkin sinne istumaan, sillä totesimme kaipaavamme kierroksemme sillä kohdalla pientä hengähdystaukoa taiteesta. Tauon jälkeen palasimme takaisin päin klassisen kierroksen reitille ja laskeuduimme portaita alempaan kerrokseen. Tämän ensimmäisen kerroksen käytävillä oli huomattavasti rauhallisempaa kuin kakkoskerroksessa. Ilmeisesti suurin osa vierailijoista pysytteli pelkästään yläkertaa kiertävällä lyhyellä reitillä tai he muuten vain olivat kiinnostuneita pelkästään kokoelman tunnetuimmista teoksista. Tosin jokunen helmi oli luvassa vielä alakerrassakin. Pisimmän kierroksen valitsevat pääsevät kiertämään ensimmäisen kerroksen ensimmäiset lähinnä taiteilijoiden omakuvia sisältävät salit, jotka sivuutetaan meidän valitsemallamme keskimmäisellä kierroksella kokonaan.

Alakerran käytävien koristelut poikkesivat selvästi yläkerran vastaavista. Katoista puuttuivat maalaukset kokonaan ja niiden tilalla oli hieman hillitympiä kullattuja koristeita. Ylemmän kerroksen käytävillä katonrajasta kurkistelevat muotokuvamaalauksetkin loistivat poissolollaan. Sen sijaan veistoksia ja satunnaisia suurikokoisia maalauksia oli näillekin käytäville asti riittänyt.

Pienestä tauosta huolimatta alemman kerroksen läpikäynti tapahtui paljon summittaisemmin kuin kierroksemme alkupuolella. Tämän kierroksen loppupuolen rauhallisemmasta tunnelmasta huolimatta museokiintiömme alkoi vain yksinkertaisesti olla jo täynnä yhden päivän osalta. Olisimmekin luultavasti tyytyneet vain lyhimpään suositeltuun reittiin, mikäli yksi ehdottomista suosikeistamme ei olisi sattunut sijaitsemaan aivan eräässä viimeisistä alakerran saleista. Suuntasimmekin sitä kohti pysähtyen matkalla vain muutaman teoksen äärelle. Näistä jäi mieleen lähinnä Carraccin Venus, satyyri ja kaksi amoria.

Lopulta pääsimme sen viimeisen suosikkimme äärelle. Tämä Caravaggion Medusa, yksi Uffizin todellisista helmistä, oli todellakin sijoitettu aivan klassisen kierroksen lopulle. Teos on melko häijy ilmestys. Se on varsin pieni, vain vähän reilut puoli metriä halkaisijaltaan, mutta tuskaisen kuolevan medusan ilme jää silti väkisinkin mieleen kummittelemaan. Taitelija maalasi tälle kreikkalaisen mytologian hirviölle omat kasvonsa.

---

Firenzen Uffizi on yksi taidemuseoista, joissa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikka ei mikään maailman suurin taiteen ystävä olisikaan. Teosten joukosta löytyy varmasti jokaiselle jokin edes etäisesti tutun näköinen työ. Me olemme piipahtaneet Uffizissa nyt molemmilla Firenzen vierailuillamme ja varmasti piipahdamme vielä kolmannenkin kerran, mikäli tiemme tähän renessanssitaiteen kehtoon vielä johtaa. Kun vierailujen välillä on ehtinyt kulua aikaa reilut kymmenen vuotta, katsoo museota ja sen teoksia aivan uusin silmin.