Altan kaupungin läheltä Pohjois-Norjasta löytyy harvinaisia kalliokaiverruksia, jotka ovat peräisin vuosituhanten takaa. Tämän muinaisen kohtaamispaikan sileisiin rantakallioihin on taltioitu tuhansia kuvia. Ne kertovat omaa tarinaansa tuon ajan ihmisille tärkeistä aiheista. Alue on ollut vuodesta 1985 alkaen Unescon maailmanperintökohde. Kaiverrukset jakautuvat viidelle erilliselle alueelle, joista pääosa on yleisöltä suljettuja. Onneksi monia kaiverruksia on mahdollista päästä ihailemaan vierailemalla Altan museossa.

Vanhimmat Altan alueen kalliokaiverrukset ovat 7000 vuoden ikäisiä ja tuoreimmatkin ovat peräisin parintuhannen vuoden takaa. Erillisiä kuvia on kaikilla viidellä alueella yhteensä noin kuutisen tuhatta. Ne tarjoavat omanlaisensa kurkistuksen vuosituhansien takaisten ihmisten elämään ja uskomuksiin. Alueen arvellaan olleen tärkeä kivikautisten ihmisten kohtaamispaikka, jonne saavuttiin pitkienkin matkojen päästä. Ihmisten mukana levisivät niin uudet opit kuin uskomuksetkin. Altan kalliokaiverrukset ovat suurin kalliotaiteen keskittymä Pohjois-Euroopassa ja ne ovat samalla osa Pohjoiskalotin suurten kalliotaidealueiden verkostoa.

Kallioon piirretyt kuvat ehtivät olla kadoksissa liki pari vuosituhatta, kunnes ne löydettiin 1960-1970-luvuilla. Kuvat piirrettiin aikoinaan rannan sileisiin kallioihin. Jääkauden jälkeinen maan kohoaminen paljasti jatkuvasti uutta kalliota, joka otettiin saman tien piirustusalustaksi. Vanhimmat kuvat ovat siten nykyään kallion korkeimmalla kohdalla lähinnä museota ja uusimmat lähimpänä rantaa. Kävely alueella tarjoaa siis viidentuhannen vuoden pituisen aikamatkan.

Museon ulkoalueella on kaksi erillistä reittiä, joiden varrelta löytyy kalliokaiverruksia ihailtavaksi. Reiteistä lyhyempi on 1,2 kilometrin pituinen ja pidempi on puolestaan noin 3 kilometrin pituinen. Lyhyemmän reitin varrella olevat kalliokaiverrukset ovat paremmin esillä, sillä niitä on korostettu maalaamalla. Alkuperäiset kuvat eivät siis ole olleet maalauksia vaan kaiverruksia, mikä voi helposti unohtua näitä korostettuja versioita katsellessa. Aikoinaan maalaaminen koettiin hyväksi tavaksi tuoda hieman hankalasti hahmotettavat kaiverrukset paremmin esille. Myöhemmin tätä tapaa on kuitenkin arvosteltu. Alkuperäisten kuvien taianomaisuuden on katsottu katoavan liiaallisen korostamisen myötä. Nykyisin vain tuon lyhyemmän reitin varrelta löytyy korostettuja kuvia ja pidemmän 3 kilometrin reitin varrella olevat kuvat ovat kaikki alkuperäisiä pelkistettyjä kaiverruksia. Lyhyemmänkin reitin varrella nähtävillä olevien maalattujen kaiverrusten lomassa on jäljellä jonkin verran korostamattomia kuvia.

Pohdimme paikan päällä, kumpaa reittiä lähtisimme kiertämään. Arvelimme, että koko reitin kiertäminen voisi olla vähän puuduttava kokemus, joten päätimme lopulta valita suoraan pidemmän reitin alkuun vievän oikopolun ja jättää maalilla korostetut kaiverrukset väliin. Museosta olisi voinut lainata audio-oppaan ja lisäksi tarjolla oli myös hyvin informatiivisia opaslehtisiä. Jätimme audio-oppaan välistä ja päätimme luottaa pelkkään lehtiseen, josta oli saatavilla myös suomenkielinen versio. Tämä olikin ihan järkevä vaihtoehto, sillä printatut kuvat auttoivat alkuun kaiverrusten löytämisessä. Korostamattomia kuvia oli ihan oikeasti aluksi vaikea erottaa luonnon aikaansaamista halkeamista kiven pinnassa. Kun kalliota tuijottaa tarpeeksi, alkaa sen kuvioissa nähdä kaikenlaista tuttua, vaikka siinä ei oikeasti mitään olisikaan. Ihmisen silmä vain on aika näppärä tunnistamaana hahmoja. Ensimmäisten oikeiden kuvien löytämisen jälkeen homma kuitenkin helpottui ja pian niiden löytäminen kävi ihan itsekseen.

Kaiverruksissa on nähtävillä paljon eläinaiheita. Tärkeät riistaeläimet, kuten valaat ja ruijanpallakset sekä karhut, ovat esillä. Myös metsästyksessä ja kalastuksessa tarpeelliset välineet ovat päässeet ikuistetuiksi kaiverruksiin. Kuvista voi seurata veneiden kehitystä vuosituhanten varrella. Talvisessa luonnossa liikkumisessa sukset olivat tärkeät jo kivikaudella ja siksi niitäkin voi kaiverruksista bongailla. Hedelmällisyys on ollut aina tärkeä aihe pyyntikulttuurien taiteessa ja niin myös Altan alueen kalliokaiverruksissa. Kuvissa näkyy niin raskaana olevia naisia kuin tiineitä eläimiäkin.

Museon opaslehtisen mukaan paras aika kalliokaiverrusten ihailuun on auringon ollessa matalalla. Varjojen ollessa pisimmillään pienimmätkin kallioon tehdyt jäljet heräävät eloon. Koska pohjoisessa kesäpäivä on pitkä, ei keskikesällä oikein ole tarjolla optimaalisia hetkiä kuvien ihailuun museon aukioloaikojen puitteissa Meidän vierailumme aikana aurinko oli korkealla ja piilotteli pilvien takana. Tämä ei missään tapauksessa ollut optimaalinen hetki. Kuvat eivät tosiaankaan olleet mitenkään voimakkaasti esillä. Tämä varmasti välittyy myös valokuvista, joskin itse osaan niistä jo hyvin nuo kaiverrukset bongata. Kun ne on kerran nähnyt, eivät ne enää pakene katsetta.

Altan museossa voi tutustua kalliotaiteen lisäksi myös museon sisätiloissa nähtävillä olevaan pysyvään alueen elämää ennen ja nyt esittelevään näyttelyyn. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyjä, kuten meidän vierailuhetkellämme loppukesästä 2020 nähtävillä ollut kuvanveistäjä Gustav Vigelandin pieniä pronssitöitä esitellyt näyttely. Me kiersimme aluksi ulkona kalliokuvia ihailellen ja palasimme lopuksi tutustumaan sisätilojen näyttelyihin. Syy järjestykseen oli varsin käytännönläheinen. Matkan aikana taivaalta ropissut vesisade kun sattui juuri taukoamaan paikalle saavuttuamme. Ehdimme tutustua ulkoalueeseen ennen kuin sade alkoi uudelleen. Vaikka sisätilojen pysyvä näyttelykin oli mielenkiintoinen, ei se enää jaksanut kiinnostaa kovin paljoa upeiden kalliokuvien jälkeen. Varovaisesti suosittelenkin sään salliessa kokeilemaan käänteistä järjestystä. Vigelandin veistokset olivat kovin samanhenkisiä alastomia ihmishahmoja kuin herran töille pyhitetyssä Oslon veistospuistossakin. Tämä tilapäisnäyttely oli varsin pieni ja nopeasti katseltu.

Lue lisää: Vigelandin veistospuisto

Kannattaa huomata, että museo sijaitsee Altan keskustan ulkopuolella. Matkaa kaupungista museolle on vähän reilut neljä kilometriä. Helpoimmin matka taittuu omalla menopelillä, mutta sellaisen puutteessa myös paikallisbussi numero 140 näyttäisi vievän perille. Museon nettisivuilla on tarjolla suora linkki Google Mapsiin, jota kautta voi hahmotella haluaamaansa rettiä eri kulkuvälineillä.

Altan museo on avoinna kesäkaudella kesäkuun alusta elokuun 18. päivään päivittäin klo 9-19 ja toukokuun lopulla sekä elokuun lopulta syyskuun puoliväliin klo 9-17. Talvikaudella muse on avoinna arkisin klo 9-15 ja viikonloppuisin klo 11-16. Pääsymaksu on aikuisilta toukokuun alusta elokuun loppuun asti 150 Norjan kruunua ja talvikaudella 100 Norjan kruunua. Audio-oppaan vuokra maksaa kesäkaudella 40 kruunua ja talvikaudella 30 kruunua. Kesäisin tarjolla on myös opastettuja kierroksia, joiden hinta on 800 kruunua pääymaksun lisäksi. Oletettavasti hinta on koko ryhmältä. Suosittelen varmuudeksi tarkistamaan ajantasaiset tiedot museon virallisilta sivuilta täältä.

---

Pohjois-Norjaan matkaavan kannattaa pitää Altan museon mielessä yhtenä mahdollisena kohteena. Itse Altan kaupunki ei ole kovin mielenkiintoinen, mutta siellä on joka tapauksessa tarjolla majoitusvaihtoehtoja. Museon lisäksi kaupungin toinen mielenkiintoinen kohde on moderni Revontulten katedraali, joka valitettavasti oli meidän paikalle saapuessamme jo ehtinyt mennä kiinni.