Viimeinen etappi Toscanan reissullamme oli Pisa, jonka myötä ympyrä sulkeutui. Olimmehan reissun alussa saapuneet Italiaan samaisen kaupungin lentokentän kautta. Pisaan saavuimme yöpymään viimeisen yön ennen paluuta kotiin. Lähdimme kuitenkin liikkeelle jo aamulla, jotta ehtisimme pienen hetken tutustua kaltevaan torniin ja muihin Pisan ihmeisiin.
Matka Montalcinosta Pisaan oli pisin reissumme etappi. Poikkeuksellisesti matkaa nopeuttaaksemme valitsimme moottoritien tavanomaisten pikkuteiden sijaan. Tällä tavoin matka oli toki paljon tylsempi, mutta ainakin pääsimme aiemmin perille. Reitti kulki ajoittain rannikon myötäisesti, mikä tarjosi myös hieman silmänruokaa.
Valitettavasti vauhdikkaasta siirtymästä huolimatta autovuokraamo oli ehtinyt sulkea ovensa siestan ajaksi. Kävimmekin ensin kirjautumassa hotelliin La Pace (suomeksi rauha, rauhanhotelleissa olemme sattumalta yöpyneet myös muualla) ja vasta sen jälkeen jatkoimme hoitamaan autonpalautuksen muodollisuudet. Yllättäen Europcarin Pisan pisteessä meidät otti vastaan suomalaisnainen.
Autosta luovuttuamme jalkauduimme kaupungille. Matkan varrelta löytyi turisti-info, josta kävimme noutamassa kaupungin kartan. Erikseen pyytämättä virkailija piirsi kartalle senhetkisen sijaitimme ja lisäksi kaltevan tornin sijainnin. Että siinäpä ne kaupungin nähtävyydet sitten varmaan olivatkin.
Tornin ja muut Ihmeiden aukion (Piazza dei Miracoli) rakennukset kävimme katsomassa. Kalteva torni on siis oikeasti kentällä sijaitsevan katedraalin eli duomon kellotorni. Perinteisen kolminaisuuden täydentää vielä erillinen kastekirkko. Tämän jälkeen istahdimme haukkaamaan lounasta. Viereisessä pöydässä istuneella seurueella oli melkoinen kuvauskalusto mukanaan. Samaan porukkaan kuuluvan näköiset amerikkaa puhuvat lyhytkasvuiset ihmiset puuhastelivat ympäriinsä kameroiden seuratessa. Myöhemmin samana vuonna sarjan alkaessa pyöriä suomalaisella kanavalla selvisi, että kyseessä oli tv-sarja Pienten perheen kuvaukset.
Paluu kotiin jo painoi takaraivossa, mikä myös vaikutti tunnelmaan. Päätimmekin vähän rentoutua ja ostimme piletit hop on – hop off -tyyppiseen turistibussiin. Se ei ehkä ollutkaan kovin huono sijoitus, sillä iltapäivän aikana ehdimme kiertää kaupungin keskeiset nähtävyydet selostuksen kera ja vielä bonuksena kierroksen kaupungin varsinaisen keskusta-alueen ulkopuolella. Siellä sijaitseva kansallispuistopuisto oli ihan mielenkiintoinen ja lisäksi matkalla näimme kauniin auringonkukkapellon.
Pisan keskustassa keskeinen ero muihin matkamme kohteisiin verrattuna oli autojen määrä. Kun muissa kohteissa autoilu keskustassa oli vähintäänkin voimakkaasti rajoitettua, oli Pisa ihan tavanomainen keski-eurooppalainen kaupunki kaahareineen. Ihan normaaliahan nämä kaasuttelijat ovat, mutta kun oli jo ehtinyt tottua vähän rauhallisempaan kaupunkimiljööseen, oli tämä pienoinen järkytys.
Pisan halki kulkee jo Firenzestä tuttu Arno-joki. Joki oli edelleen kaunis. Se olikin ehkä yksi parhaita juttuja Pisassa. Toisena positiivisena kokemuksena jäi mieleen illallinen ravintolassa Antica Trattoria Il Campano, jossa isokokoinen pihvi tryffelikastikkeessa oli aivan tolkuttoman hyvä. Samoin ehkä paras koskaan maistamani lakritsijäätelö La Bottaga del Gelatossa.
Pisasta jäi siis osin hieman tylsä kuva. Tähän tosin vaikutti se, että aikaa oli kovin vähän käytettävissä ja kotimatka jo siinsi mielessä. Hotellimme ei loistanut millään osa-alueella. Kuin pisteenä i:n päälle hotelli töhöili illalla sovitun lentokenttäkuljetuksen aamulla. Onneksi homma kuitenkin hoitui ja kotimatka pääsi aluilleen ongelmitta.