Henningsværin kalastajakylä Lofooteilla on noin 500 asukkaan koti. Erityisesti kesäisin se täyttyy turisteista, jotka saapuvat ihailemaan alueen idyllistä luontoa ja nauttimaan kalastajakylän rauhallisesta tunnelmasta. Kesäisenä viikonloppuna kylän asukasluvun voisi helposti arvata vähän yläkanttiin, sen verran eläväinen tunnelma siellä vallitsee.

Henningsvær on levittäytynyt useammalle saarelle, joista tärkeimmät Heimøya ja Hellandsøya. Nämä kaksi saarta on yhdistetty toisiinsa aallonmurtajalla, joka suojaa saarten väliin jäävää kylän satamaa. Tämä ratkaisu tekee kylästä U-kirjaimen muotoisen. Henningsvær on mainio tukikohta Lofooteilla seikkailevalle turistille, sillä siellä on tarjolla majoitusta ja ravintolapalveluja moneen makuun. Kalastusta tai muita merellisiä aktiviteetteja kaipaavalle tarjontaa löytyy, samoin kuin kiipeilystä kiinnostuneille. Läheinen Vågakallenin vuorimuodostelma kuuluu olevan viimeksi mainittujen suosiossa.

Tykkäsimme Henningsværin kauniista puutaloista, joita oli monen värisiä. Lofootteja esittävissä kuvissa näkyy yleensä enimmäkseen niitä punaisia kalastajanmökkejä, mutta Henningsværin pääväri tuntuu olevan valkoinen. Toki punaisiakin taloja on, mutta erityisesti satamaa lähimmät talot ovat vaaleita. Juuri tuossa veden äärellä me koimme viihtyvämme parhaiten. Pääkadulta pääsee kätevästi piipahtamaan laiturille useammassa paikassa ja aallonmurtajalta käsin koko satama avautuu eteen upeasti. Maiseman taka-alaa hallitsevat korkealle kohoavat kalliot. Erityisesti tuulen illan tullen tyyntyessä ja veden pinnan rauhoittuessa satamalaiturilla oli kiva istua ja katsella veden pinnasta heijastuvaa maisemaa.

Jos haluaa ruokailla kuin kuninkaallinen, kannattaa varata pöytä kalaruokiin erikoistuneesta Fiskekrogenista. Ravintola on kesäkaudella todella suosittu, minkä totesimme omakohtaisesti ensimmäisellä kerralla illalliselle yrittäessämme. Onneksi saimme varmistettua pöytävarauksen seuraavalle illalle. Samalle illalle oli pöytävarauksen tehnyt myös Norjan kuningasperhe. He saapuivat paikalle ruokailumme aikana veneellä ja asettuivat ravintolan takanurkkaan heille varattuun isoon pöytään. Kyllä siinä oli viereisen pöydän eläkeläisten niskat lujilla, kun piti yrittää kuikuilla siniverisiä.

Muutoinkin Henningsværistä löytyy hyvä ravintolavalikoima kylän pieneen kokoon nähden. Myös viihtyisiä kahviloita löytyy. Erityisellä lämmöllä muistelemme keskeisellä paikalla pääkadun varrella sijaitsevaa Henningsvær Lysstøperi & Kafeta. Kahvi oli hyvää samoin kuin leivonnaiset ja paikan sisustus oli kerrassaan hurmaava vanhoine huonekaluineen. Ei ihme, että kahvila on pitänyt pintansa samassa paikassa jo yli 20 vuoden ajan.

Sään osoittautuessa mukaan pakattuun vaatevarastoon verrattuna turhan kylmäksi tai lämpimäksi, löytyy Henningsværistä myös kauppoja, joissa puutteet voi käydä korjaamassa. Yhden viileän illan jälkeen päädyin ostamaan itselleni norjalaiset villasormikkaat, joita en sitten onneksi kuitenkaan kertaakaan tarvinnut. Huomaavaisesti pääkadun varteen on laitettu erillinen miesväen parkkipaikaksi nimetty penkki, johon me karvaisemman sukupuolen edustajat voimme pysähtyä odottelemaan, mikäli joku muu seurueesta sattuisi innostumaan enemmän kauppojen kiertelystä.

Henningsværin auringonlaskut olivat todella värikkäitä ja ainakin elokuun alussa aurinko plumpsahti upeasti merestä joka puolella törröttävien kallioisten saarten taakse. Maisema oli todella kaunis ja olimmekin todella onnekkaita saadessamme ihailla tätä väriloistoa hotellihuoneemme ikkunasta. Majoituimme Lofoottien hintatason mukaan kohtuuhintaiseen Lofoten Arctic Henningsvær Hoteliin, joka sijaitsi Skatan saarella yhden sillan päässä pääsaari Heimøyalta. Huone oli todella pieni, mutta ajoi asiansa. Palvelu oli ystävällistä ja aamiainen mainio. Ainakin koronakesänä 2020 aamiainen tarjoiltiin pöytiin muiden kuin juomien osalta. Aamiaishuoneen ikkunoista avautuivat upeat näkymät merelle.


Kaunis Henningsvær oli mielestämme mainio kompromissi palvelujen ja paikan koon suhteen. Kaikki tarpeellinen löytyi, mutta kylä ei silti tuntunut kaupungilta. Siksi valitsimme Henningsværin omaksi tukikohdaksemme Lofooteilla. Saariryhmä on toki pitkä ja ajomatkaa läntisessä ääripäässä sijaitsevaan Å:n kylään kertyy noin 120 kilometriä. Tämän olimme kuitenkin valmiit kestämään. Oli mukava palata päiväretkiltä kivaan tukikohtaan, josta löytyi mainioita illallispaikkoja.

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.8.2023 at 20:22

    Me taisimme yöpyä vain yhden yön Henningsværissa. Mutta kieltämättä miellyttävältä paikka ja voisi kohtuullisesti toimia tukikohtana, joskin itse melkein pidän tuota 120 kilometriä. Mutta jos jakaisi Lofootit kahteen osaan, niin ehkä sitten.

    Hienolta näyttää auringonlaskut!

    Vastaa
    1. Aron 4.9.2023 at 20:31

      Olihan tuo matka toiseen ääripäähän melko pitkä. Aluksi tarkoituksenamme oli yöpyä kahdessa eri paikassa Lofooteilla, mutta lopulta totesimme kuitenkin yhden tukikohdan tuntuvan mielekkäämmältä. Paljon riippuu tietysti siitä, missä päin saaristoa aikoo enimmäkseen viettää aikaansa. Meille tämä oli paras ratkaisu.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *