Maaliskuun lopulla oli syytä juhlaan, sillä täytin pyöreitä vuosia. Edellinen vuosikymmen vaihtui Floridassa ja koska kahvipöydässä pönötys sukulaisten kanssa ei vain yksinkertaisesti ole minun juttuni, lähdimme tälläkin kertaa juhlimaan vanhenemista reissun päälle. Pyörittelin useita erilaisia kohdeideoita. Kun edellisestä kaukomatkasta oli ehtinyt kulua vasta reilut pari kuukautta, päätin tällä kerralla pysytellä Euroopan sisällä.

Kohteen valinta tapahtui tällä kerralla vatsan kautta. Edellisen kesän Nizzan matka oli herkuttelun osalta niin hyvin onnistunut, että halusin noiden samojen pöytien ääreen. Koska oli aihetta juhlaan, valitsin majapaikankin normaalia ylemmästä hintaluokasta. Kaupungin parhaalla paikalla rantakadun päässä ja aivan vanhankaupungin kainalossa sijaitseva La Perouse toimi majapaikkanamme viime kesänä kahden viimeisen yön verran, nyt yövyimme siellä koko reissun ajan.

Mainiosta majapaikan sijainnista johtuen liikuimme kaupungilla pääasiassa kävellen. Sää ei kuitenkaan ihan koko reissun ajaksi jaksanut tarjota parastaan ja synkimpinä hetkinä hyödynsimme myös Nizzan mainiosti toimivaa julkista liikennettä. Hotellimme ulkopuolelta kulki yksi bussilinja, jonka reitti oli kohtalaisen kätevä. Jos se ei suoraan vienyt perille, tarjoutui ainakin mahdollisuus vaihtoon raitiovaunuun. Meillä oli edellisen kesän reissulta mukaan nappaamamme matkakortit matkassa. Niihin pystyi lataamaan lisää lippuja näppärästi kännykkäsovelluksella.

Juhlapäiviä joka lähtöön

Minun syntymäpäiväni lisäksi maaliskuun lopulle osui Ranskassa toinenkin tärkeä päivä, kansallinen macaronpäivä. Tämä herkkumaakari Pierre Hermén vuonna 2005 lanseeraama juhlapäivä on saavuttanut niin suuren suosion, että vuodesta 2010 lähtien sitä on juhlittu myös New Yorkissa. Hotelli tarjosi meille juhlan kunniaksi purkillisen alkuperäisiä macaroneja, jotka ovat vain yksinkertaisia mantelikeksejä. Yksinkertaisia ne ovat kaikissa merkityksissä, ei siis sellaisia kaksinkertaisia kuin millaisiksi ne nykyisin ymmärretään. Moderni kerrosleipämäinen kahden kuoren ja niiden väliin pursotetun täytteen muodostama macaron-leivos on kehitetty pariisissa 1800-luvun lopulla. Alkuperäinen macaron on lähtöisin jostain 600-luvun tienoilta lähi-idästä, josta se saapui Italian kautta Ranskan hoviin jo 1500-luvulla. Juuret ovat siis melko syvällä.

Juhlistimme macaronpäivää hotellihuoneen parvekkeella auringonlaskua katsellen ja leivoksia maistellen. Ihan majapaikan läheltä löytyi LAC-suklaakauppa, jossa myytiin pariisilaistyylisiä macaroneja. Ne perinteiset mantelikeksit olivat ehkä pikkuisen tylsiä verrattuna täytettyihin verrokkeihin, mutta kiva niitäkin oli maistaa. Kahvin kanssa keksi jos toinenkin katosi tuulensuojaan.

Vierailimme reissun aikana neljässä edelliskesältä tutussa ravintolassa. Nämä kaikki sijaitsivat sopivasti kävelymatkan päässä majapaikasta. Type 55:n mortadella-pistaasipizza oli edelleen erinomainen, Comptoir du Marché yhä hyvä hinta-laatusuhteeltaan ja MARMAR aivan käsittämättömän mainio kaikin puolin. Viimeksi mainitussa salista vastaava Jacopo Marini vieläpä tunnisti meidät ja toivotti tervetulleiksi uudestaan. Kesällä lounasaikaan varsin rauhallinen Fine Gueule oli näin kuumimman turistikauden ulkopuolella perjantai-iltana tupaten täynnä. Hyvä niin, sillä ruoka oli edelleen erinomaista.

Varsinaiselle juhlaillalliselle valitsimme ennalta tuntemattoman ravintolan Les Agitateursin. Oikeastaan olisin halunnut juhlistaa vanhenemistani MARMARissa, mutta valitettavasti juhlapäivä osui sunnuntaille ja silloin kaikki tutut suosikkiravintolamme pitivät vapaata. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista Les Agitateursin nimeen olin törmännyt jo viime kesänä Michelinin Nizzan opasta silmäillessäni. Ravintolalla oli yksi tähti, joten kyllä siitä ainakin jonkun ruoasta jotain ymmärtävän on täytynyt tykätä.

Ruoan suhteen pidän yllätyksistä, mistä johtuen en tutustunut ravintolan tyyliin etukäteen. Tällaisissa paikoissa tarjolla on vain valmiita menuja, tällä kerralla kaksi erilaista. En niitäkään silmäillyt kovin tarkasti, vaan tein valinnan ihan vain ruokalajien määrän perusteella. Siksi ravintolan japanilais-ranskalainen fuusiotyyli selvisi minulle vasta ensimmäisten annosten myötä. Tämä olikin hyvä, sillä fuusiokeittiöt eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni. Olisin vain turhaan säikähtänyt ja kenties valinnut kokonaan toisen ravintolan. Nähtävästi tälläkin tyylillä voi kuitenkin onnistua. Lopputuloksena oli melkoinen kulinaristinen seikkailu ja makujen ilotulitus. Kun japanilaisiin superumamisiin kastikkeisiin lisää voita, on voittajaresepti valmis. Kun vielä seikkailu sisälsi aimo annoksen leikkimielisyyttä, alkaen veitsen valinnasta muutaman vaihtoehdon joukosta, olin enemmän kuin tyytyväinen juhlaillalliseeni.

Kevään aurinkoa

Reissun alkupäivinä Nizzan sää oli oikein aurinkoinen ja parhaimmillaan myös lämmin. Elohopea kohosi iltapäivällä lähes 20 asteeseen, mutta laski auringon laskettua nopeasti puoleen tästä. Tämän jälkeen sää kääntyi pilvisempään ja epävakaisempaan suuntaan. Viimeisenä päivänä ei aurinkoa näkynyt lainkaan, eikä lämpötilakaan juuri kymmenen asteen paremmalle puolen jaksanut kohota. Onnekkaasti onnistuimme kuitenkin välttämään pahimmat sadekuurot.

Hyödynsimme aurinkoiset päivät kävelemällä kaupungilla. Kiersimme jälleen vanhankaupungin kujia ja mittailimme rantakatua. Myös linnakukkulalla kävimme kiipeilemässä. Siinä sivussa vilkaisin maisemia kallion kupeessa kohoavan Tour Bellandan katolta. Tämä paljon kukkulan reunaa matalammalla sijaitseva torni tarjosi parhaat maisemat, koska sen edessä ollut esteitä. Kukkulan näköalapaikat olivat kaikki jonkin verran puiden ja puskien takana. Teimme kukkulalle kiivettyämme myös kierroksen kauniilla vanhalla hautausmaalla.

Rantakadulla kävellessämme ihmettelimme aluksi miksi ranta näytti jotenkin erilaiselta kuin aiemmin. Sitten huomasimme, että kesäkauden rantaravintolat aurinkotuoleineen olivat poissa. Olemme aina aiemmin vierailleet Nizzassa kesällä tai korkeintaan alkusyksystä, joten emme ole nähneet rantaa aiemmin tyhjänä. En siksi osannut edes olettaa, että nuo melkoisen kokoiset rakennukset oikeasti viedään talveksi pois rannalta. Aamupäivisin saimme parvekkeelta seurata kaivinkonetta, joka teki tulevan kesäkauden alkuvalmisteluja.

Vaikka varsinaisesti hellettä ei ollutkaan tarjolla, ei se estänyt ihmisiä ottamasta aurinkoa rannalla. Rantakadulla kävellessä saattoikin samalla kerralla nähdä koko vuoden pukeutumistyylit kerralla. Kun osalla rantakadulla kävelevistä ihmisistä oli toppatakit päällä ja pipot päässä, otettiin parin metrin päässä rannalla aurinkoa bikineissä. Me asetuimme pukeutumisellamme jonnekin ääripäiden välille.

Huonon sään kohteita

Ensimmäisenä synkempänä päivänä kiertelimme aluksi Cours Saleyan torilla. Taivas oli tasaisen harmaa, mutta sade sentään malttoi vielä odotella. Torilla oli myynnissä jonkin verran matkamuistoja, mutta pääosassa olivat elintarvikkeet kuten kasvikset ja hedelmät. Vaikka meillä ei omaa keittiötä ollutkaan käytössämme, oli myytäviin ruoka-aineisiin tutustuminen mielenkiintoista. Kaikki näyttivät todella houkuttelivalta ja etenkin mansikat tuoksuivat taivaallisilta pitkän matkan päähänkin.

Siinä torikojuja valokuvatessani onnistuin pudottamaan kameran linssinsuojuksen katukiveykselle. Samainen osa on pudonnut ennenkin, mutta tällä kerralla isku oli kohtalokas. Mokomasta irtosi ratkaiseva palanen muovia, mikä teki samalla koko linssinsuojuksesta käyttökelvottoman. Koska reissua oli vielä jäljellä muutaman päivän verran, aloin heti pohtimaan jotain jesariviritystä, jolla korjaisin suojuksen loppumatkan tarpeiksi. Vaimo oli fiksumpi: ehkä Nizzan kokoisesta kaupungista löytyisi varaosia myyvä kamerakauppa. Google johdatti minut aluksi elektroniikkaliikkeeseen, mutta sieltä kysymällä löysin lopulta ihan oikean kamerakaupan Objectif Rivieran (Googlen kartassa nimellä Images Photo Nice). Palvelu oli erinomaista ja varaosa löytyi alta aikayksikön.

Kameraseikkailuni päättyi siis onnellisesti ja pian löytyikin taas uutta kuvattavaa. Sää nimittäin kääntyi iltaa kohti parempaan suuntaan ja lopulta saimme taas ihailla parvekkeelta kaunista auringonlaskua. Paksu pilviverho repeili taivaanrannan yläpuolella niin, että aurinko vuoroin näkyi ja vuoroin piiloutui pilvien taakse.

Viimeisen päivän aamu valkeni niin harmaana, että jouduimme kaivelemaan sadesään tärppilistamme esille. Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksemme kauniin Villa Massénan, jossa pitää majaansa kaupungin historiaa esittelevä museo. Onnistuimme välttämään matkalla pahimmat sadekuurot bussia hyödyntäen, mutta kevyttä tihkua tuli taivaalta miltei koko ajan ulkona kävellessämme.

Perillä selvisi, että kyseessä oli vaalipäivä ja rakennuksen alakerta oli avoinna vain paikallisvaaleissa ääntään antamaan saapuville kaupunkilaisille. Juuri nuo alakerran tilat olisivat olleet ne rakennukset kauneimmat osat, mutta ne jäivät nyt siis seuraavaan kertaan. Kiersimme puutarhan ja yläkerran pienen historianäyttelyn läpi. Kokoelma oli sinällään ihan mielenkiintoinen, mutta kaikista hauskinta olisi ollut nähdä ne rakennuksen paraatitilat. Olimme toki tietoisia meneillään olevista vaaleista, mutta turistina näihin tärkeisiin päivämääriin emme kuitenkaan tulleet kiinnittäneeksi huomiota.

Poistuminen hyvän sään aikaan

Sateisten päivien jälkeen sää kääntyi taas aurinkoiseksi. Pääsimme siis poistumaan Nizzasta hyvän sään aikaan. Pari viileää päivää olivat saaneet aikaan näkyviä muutoksia parvekkeeltamme näkyvän kaupunkimaiseman taustaan. Muutama vuorennyppylä oli nimittäin saanut lumikuorrutuksen.

Kipaisin ennen lentokenttää kohti suunnistamista vielä ottamaan viimeiset valokuvat Tour Bellandan huipulta. Näitä räpsyjä aiempiin verratessani totesin lumitilanteen tosiaan muuttuneen reissumme aikana. Lennon laskeutuessa koneen ikkunasta nappaamassani kuvassa lunta näkyi, kahden päivän jälkeen lumi oli sulanut pois ja pois lähtiessämme lumihuiput olivat taas nähtävillä. Tämä maisema on nähtävillä tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa.

Kaiken kaikkiaan Nizzan kevätpyrähdyksemme oli joka suhteessa huippu reissu. Kevät oli jo pitkällä ja monet puut ja puskat olivat hienosti kukassaan. Tässä mielessä Nizza näytti jopa kauniimmalta kuin keskellä kesää, vaikka osa puista vielä odotteli lehtiään. Kaupungilla oli myös huomattavan rauhallista kesän vilinään verrattuna. Ennen kuuminta sesonkia hinnatkin olivat pikkuisen edullisemmalla tasolla. Vaikea keväistä Nizzaa on olla suosittelematta.

---

Vanheneminen ei enää aikoihin ole tuntunut juhlimisen arvoiselta aiheelta. Jos ei muuta, niin on se kuitenkin hyvä syy tehdä pieni irtiotto arjesta. Tähän Nizza oli mitä mainioin kohde. Pikkuisen aurinkoa ja herkullista ruokaa, niillä pääsin hyvin matkaan kohti uutta vuosikymmentä.