Eduskuntatalo on yksi Helsingin maamerkkejä. Se sijaitsee paraatipaikalla Arkadianmäellä Mannerheimintien varrella ja sitä vartioivat molemmin puolin maamme aiempien presidenttien patsaat. Rakennus on tyylikäs ulkoakin päin nähtynä, mutta vielä kauniimpi se on sisäpuolelta. Ihan joka paikkaan ei tavallisella kansalaisella ole asiaa, mutta onneksi moniin Eduskuntatalon tärkeimmistä sisätiloista on mahdollista päästä kurkistamaan opastetulla kierroksella.

Maamme asioista päättävä yksikamarinen eduskunta valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1907. Tuolloin vielä Venäjään kuulunut Suomi hyppäsi samalla eurooppalaisittain hyvin vanhanaikaisesta neljän säädyn edustukseen perustuvasta järjestelmästä suoraan kehityksen kärkeen. Eduskuntavaaleissa äänioikeuden saivat kaikki täysi-ikäiset kansalaiset. Uutta oli myös molempien sukupuolten yhtäläinen vaalikelpoisuus. Suomen vuoden 1907 eduskunta olikin maailman ensimmäinen parlamentti, johon kansaa edustamaan valittiin myös naisia, kaikkiaan 19 kahdestasadasta kansanedustajasta.

Uudistus oli osa keisari Nikolai II:n tekemiä myönnytyksiä ja myös Venäjän duuma perustettiin samassa yhteydessä. Heti tuoreeltaan järjestettiin arkkitehtuurikilpailu eduskunnan kokoontumispaikan rakentamiseksi. Eliel Saarisen voittajatyön toteuttaminen kaatui kuitenkin keisarin vastustukseen. Virallinen syy olivat liian suuret kustannukset, mutta taustalla taisi olla myös kansallisromanttisen rakennuksen turhan suuri kansallinen symboliarvo. Saarisen Helsingin rautatieasemaa tyylillisesti muistuttanut mahtipontinen eduskuntatalo olisi kohonnut Tähtitorninvuorelle.

Ilman omaa taloa eduskunta toimi aluksi Helsingin VPK:n talossa Hakasalmenkadulla ja sen jälkeen Heimolan talossa Hallituskadulla. Nämä molemmat rakennukset on sittemmin purettu ja varmuudeksi kadutkin ovat jo ehtineet vaihtaa nimiä. Molemmat talot olivat sen verran ahtaita, että valiokunnat joutuivat toimimaan Säätytalossa. Erinäisten vaiheiden jälkeen uudelle rakennukselle löydettiin paikka Arkadianmäeltä ja sen myötä myös uusi arkkitehtuurikilpailu järjestettiin vuonna 1925. Kisan voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (suom. Puhujille). Ehdotuksen oli laatinut J. S. Sirén, joka sai tehtäväkseen vastata Eduskuntatalon lopullisesta suunnittelusta. Rakennus valmistui vuonna 1931.

Eduskunnan tehtävien monipuolistuessa ja laajetessa tilat kävivät ahtaiksi. Kansanedustajille ei ollut omia työhuoneita, vaan he työskentelivät 2-4 hengen huoneissa. Lisäksi eduskunnan kirjasto kaipasi kipeästi lisätilaa. Tämän vuoksi 1970-luvulla alettiin puuhata Eduskuntatalolle laajennusta. Vuonna 1978 valmistuneessa laajennuksessa talon sivuille valmistuivat työhuonesiivet ja taakse erillinen kirjastorakennus. Vuonna 2004 valmistui lisäksi uusi lisärakennus Pikkuparlamentti viereiselle tontille. Tämän lisärakennuksen suunnittelu oli aloitettu eduskunnassa työskentelevien henkilöiden määrän noustessa parillasadalla kansanedustajien saatua henkilökohtaiset avustajat vuonna 1997.

Vierailu eduskunnassa

Kansalaiset voivat vierailla Eduskuntatalossa joko omatoimisesti tai opastetulla kierroksella. Omatoimiset vierailut rajoittuvat täysistunnon seuraamiseen istuntotasalin lehteriltä käsin. Tämän lisäksi lisärakennus Pikkuparlamentissa sijaitsevassa Kansalaisinfossa järjestetään yleisölle avoimia tapahtumia. Opastettuja kierroksia puolestaan on tarjolla itse Eduskuntataloon ja sen takana sijaitsevaan eduskunnan kirjastoon. Me emme ole käyneet seuraamassa täysistuntoa, mutta olemme käyneet kaksi kertaa opastetulla kierroksella Eduskuntatalossa.

Ensimmäisen kerran vierailimme Eduskuntatalossa ennen viimeisintä peruskorjausta vuonna 2011. Tuolloin talossa jo valmistauduttiin tulevaan remonttiin ja mm. seinäpinnoissa havaittuja halkeamia oli merkitty värikkäillä lapuilla. Peruskorjauksen valmistuttua vuonna 2017 opastetut kierrokset alkoivat jälleen, mutta niitä oli pitkään tarjolla vain ryhmille. Koronapandemian aikana kierroksia ei järjestetty ollenkaan, mutta nyt ne ovat jälleen palanneet. Vähintään kuuden hengen ryhmälle on edelleen mahdollista varata oma yksityinen kierros, mutta myös yksittäiset kansalaiset voivat varata paikan maksimissaan 20 hengen opastetulta kierrokselta, joita järjestetään arkipäivisin klo 10.30 ja klo 12. Kierroksia on tarjolla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ilmeisesti kierroksia ei ole aivan joka päivä kaikilla kielillä. Lisäksi kierroksia ei voi varata kovin pitkälle eteenpäin. Kerrallaan ovat varattavina vain syksyn tai kevään kierrokset. Kesäaikaan kierrokset ovat käsittääkseni tauolla. Vapaita aikoja voit tutkia täältä. Kierrokset ovat maksuttomia.

Opastettu kierros

Varasimme kierroksemme muutamaa viikkoa ennen syksyistä lomaamme. Keskelle päivää ajoittuvat kierrokset ovat pikkuisen haastavia yhteensovitettavia työpäivinä, mutta lomalla tällaista haastetta ei toki ollut. Kierrokselle osallistujat saapuvat eduskuntaan vierailijoiden sisäänkäynnin kautta. Tämmöinen ovi löytyy katutasosta rakennuksen pohjoisreunasta Mannerheimintien puolelta. Ovi avautuu kierroksen alkuajan koittaessa ja sisälle astutaan turvatarkastuksen läpi. Samalla tarkistetaan, että saapujien henkilöllisyydet täsmäävät ilmoittautuneisiin. Nähtävästi ryhmäkoon salliessa myös sattumalta paikalle osuneita etukäteen ilmoittautumattomia vierailijoita voidaan ottaa mukaan. Meidän kanssamme kierrokselle pöllähti suoraan kadulta neljä italialaista rouvaa. He olivat kiinnostuneita näkemään rakennuksen, joten heitä ei haitannut kierroksen pelkästään suomeksi hoidettu opastus.

Meille sattui oppaaksi vuosikymmeniä eduskunnassa eri tehtävissä työskennellyt herra, joka todellakin tunsi paikat kuin omat taskunsa. Hänellä oli paljon kerrottavaa niin rakennuksesta itsestään kuin myöskin siellä tehtävästä työstä. Tarinoita oli kiva kuunnella, eikä meitä lainkaan haitannut kierroksen venyminen vähän yli sille asetetun ajan. Alussa saimme kuulla hieman niin Eduskuntatalon kuin maamme parlamentarisminkin historiasta sekä tutustua Eduskuntatalon ja sen lisärakennusten pienoismalleihin.

Pienoismallien jälkeen kierros jatkui pääaulaan, joka sijaitsee julkisivun portaiden ja pylväiden takana. Oppaamme avasi meille yhden kansanedustajien kaapeista, jotka eivät tosin ole enää käytössä. Talossa ei alunperin ollut kansanedustajille omia työhuoneita, joten edustajat saattoivat säilyttää omia tavaroitaan vain aulan kaapeissa. Kaappejakaan ei ollut jokaiselle edustajalle, vaan kunkin kaapin oli riitettävä kahden edustajan tavaroille.

Kaapit on kyllä naamioitu varsin taitavasti. En olisi kyllä ikinä hoksannut käydä nykimässä noita puupaneleita. Pääaulan molemmissa päissä on hissiaula sekä marmoriportaat ylempiin kerroksiin.

Saimme kierroksellemme yllätysvieraan ihaillessamme pääaulan toisessa päässä art deco -hissejä. Tällä hetkellä pitkäaikaisin kansanedustajamme Ben Zyskowicz sattui kävelemään juuri sopivasti ryhmämme ohi matkallaan lukuhuoneeseen lehtiä lukemaan. Herra toki käytti tilaisuuden hyväkseen esittäytymällä ja toivottamalla meidät tervetulleiksi eduskuntaan. Vanhana kapitalistina hän käytti tilaisuuden hyväkseen mainostaakseen vasta julkaistua Vesa Vareksen kirjaa Nuori Ben Zyskowicz: Suomettumisen vuodet. No, ei siinä mitään, lisäsin kirjan oitis kuuntelulistalleni äänikirjapalveluun. Olen sen jo sittemmin ehtinyt kuunnellakin ja myös mielenkiintoiseksi havaita.

Hissiaulasta lähdimme kipuamaan kohti toista kerrosta. Portaikon pintoja koristi kaunis vaalea Carraran marmori. Eduskuntatalon sisä- ja ulkopinnoisa on muutoinkin käytetty paljon kiveä ja eri kivilaatuja löytyy useita. Italian lisäksi marmoria on käyte hakemassa Ruotsista. Pääosa kivestä on kuitenkin kotimaista alkuperää. Julkisivun vaaleanpunainen graniitti on peräisin Kalvolasta, joka kuuluu nykyään Hämeenlinnan kaupunkiin.

Marmoriportaat toiseen kerrokseen kiivettyämme pääsimme kurkistelemaan tutun näköisiin saleihin ja käytäviin. Kerroksen keskeltä löytyy se talon tärkein tila eli istuntosali. Sitä ympäröivät televisiosta tuttu valtiosali, kahvila sekä hallituksen ja puhemiehistön käytävät. Reittimme kulki kohti valtiosalia, mutta matkalla vilkaisimme ovelta myös hallituksen käytävään.

Hallituksen käytävän ovista ensimmäinen johtaa yhteen kolmesta Eduskuntatalon alkuperäisestä naistenhuoneesta. Kyseessä ei ole saniteettitila, vaan ainoastaan naiskansanedustajille tarkoitettu seurusteluhuone. Näihin huoneisiin talon naiset saattoivat vetäytyä rauhaan julkisuudelta ja miesten katseilta. Siellä he myös saattoivat keskustella muiden naiskansanedustajien kanssa eli modernein termein verkostoitua. Aikoinaan varmaankin puhuttiin juoruilusta. Ilmeisesti nykyisin tällaisille erityisesti naisille varatuille tiloille ei ole kysyntää, koska vain tämä yksi naistenhuone on jätetty jäljelle, sekin kenties vain historiallisena erikoisuutena.

Vierailun reitti jatkui läpi valtiosalin kohti kahvilaa. Usein kansanedustajien haastattelun taustana toimiva korkea pitkulainen valtiosali on varsin näyttävä. Sen pinnoissa on käytetty niin kotimaista kuin ruotsalaistakin kiveä. Peruskorjauksen yhteydessä valtiosalin akustiikkaa parannettiin, mikä on lisännyt tilan suosiota haastattelupaikkana.

Salista löytyy tarkemmin katsoen loputtomasti yksityiskohtia. Esimerkiksi salin molemmista päistä löytyy korkeat ovet, joista toisen yläpuolella on neljä ja toisen viisi pyöreää koristetta. Myös kattopalkkien koristeluissa on eroja.

Valtiosalissa on muutaman maamme entisen presidentin rintakuvat. Juuri nämä presidentit ovat saaneet tämän kunnian, koska he ovat toimineet myös eduskunnan puhemiehinä. Näin ollen presidentti Niinistö voi joskus tulevaisuudessa virkakautensa jälkeen saada oman rintakuvan valtiosaliin.

Presidenttien rintakuvien lisäksi valtiosalin seiniä koristaa myös maamme kirkoista löytyvä ylipäällikön päiväkäsky Suomen äideille sekä eduskunnan ja Suomen itsenäisyyden merkkivuosia juhlistamaan suunnitelluista juhlamitalaleista tehdyt reliefit.

Valtiosalin ikkunoista avautuu hieno maisema keskustakirjasto Oodin suuntaan. Myös Kalasataman tornitalot erottuvat taustalla. Tätä näkymää kurkistellaan julkisivun pylväiden välistä. Pylväitä on muuten 14 kappaletta ja niille johtavia portaita 46 kappaletta.

Valtiosalin jälkeen pääsimme vaanimaan Väyrystä Eduskuntatalon kuuluisan paternosterhissin luo. Katolilaiselta rukousnauhalta (pater noster tarkoittaa suomeksi isä meidän) nimensä saanut hissi on jatkuvasti liikkeessä. Koreja on useita kuin rukousnauhassa helmiä ja ne kulkevat oikealla puolella ylöspäin ja vasemmalla puolella alaspäin. Ylhäällä kori siirtyy vasemmalle ja kääntyy kulkemaan alaspäin. Samoin alhaalla suunta vaihtuu käänteisesti. Korit pysyvät koko ajan pystyasennossa, joten kyydissä voi matkustaa vaikka koko päivän. Oppaamme valitettavasti pilasi ilomme paljastamalla, että Väyrysellä lienee ihan tarpeeksi tekemistä kannattajakorttien keräämisessä, joten hän tuskin käyttää aikaansa hissiajeluun Eduskuntatalossa. Paternosterhissejä on käytössä Suomessa vielä joitain muitakin. Ne olivat suosittuja erityisesti 1900-luvun alussa, koska ne pystyivät kuljettamaan ihmisiä korihissejä nopeammin. Sittemmin korihissien kehitys ja erityisesti talojen kasvaminen korkeussuunnassa on tehnyt paternosterhisseistä muinaisjäänteitä.

Hissien jälkeen reitti kulki eduskunnan kahvilaa sivuten kohti istuntosalia. Kahvilassa oli varsin rauhallista, vain jokunen ihminen istui yksin pöydässä kännykkäänsä uppoutuneena. Kahvilasalin kuva on aiemmalta eduskutavierailultamme, silloin pöydät olivat kaikki tyhjinä.

Kahvilan jälkeen vuorossa oli kierroksen ehdoton huipentuma eli astuminen istuntosalin lehterille. Itse salin lattiatasolle ei ole asiaa muilla kuin kansanedustajilla. Valtiopäivät avaava presidentti esiintyy vain puhujanpöntössä ja ministeritkin joutuvat pysymään hallituksen aitiossa, mikäli eivät ole samalla myös kansanedustajia.

Edelliseltä vierailulta mieleeni oli jäänyt salin yllättävän pieni koko. Televisiossa kun kaikki näyttää aina todellista suuremmalta. Toisella kerralla paikan koko ei enää yllättänyt, vaikka välissä oikin ehtinyt kulua jo yli kymmenen vuotta. Omissa valokuvissanikin sali näyttää suurelta, mistä kiitos kuuluu mukana kulkeneelle laajakulmaiselle linssille.

Lehtereilläkin asti oli aistittavissa salin hyvä akustiikka. Erityisen hyvä se on ilmeisesti juuri siellä missä pitääkin, eli alhaalla salissa. Salin akustiikkaan panostettiin rakennusta suunniteltaessa ja tällä kerralla suunnittelu näkyy tuottaneen tulosta. Uusia kansanedustajia on joskus varoitettu kuiskuttelemasta salaisuuksia istuntosalissa, sillä tilassa kuiskauskin kuuluu kauas. Akustiikkaa varmasti parantaa kupolin sisäpinnan sokeriruokoinen pinnoite. Oppaan kertoillessa akustiikasta tuli mieleeni välittömästi Washingtonin Kongressitalo, jossa kokoontumissalia on jouduttu vaihtamaan juuri keskustelun mahdottomaksi tekevän akustiikan takia. Vähän reilussa sadassa vuodessa kehitys oli siis onneksi kehittynyt sen verran, että meillä tällaisilta suunnittelukukkasilta vältyttiin.

Istuntosalin seinällä puhujakorokkeen takana näkyvä viiden kullatun veistoksen sarja Työ ja tulevaisuus on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen käsialaa. Neljä mieshahmoa ovat Raivaaja, Henkinen työ, Usko ja Sadonkorjuu. Näistä Henkinen työ on edelleen hyvin ajankohtainen, sillä oppaamme sanoin hahmohan selvästi tuijottaa kämmenellään olevaa kännykkää. Ainoana porukasta selin katsojiin päin seisoo naishahmo Tulevaisuus, jolla on sylissään katsojaa päin kättä ojentava lapsi. Alkuperäinen tarkoitus oli koristella sali kullatuin pronssiveistoksin, mutta lopputulemana olivat rahapulan vuoksi vain nyt nähtävillä olevat kullatut kipsiversiot. Vaikka kaikki patsaat esittävät alastomia ihmisiä, ainoastaan naishahmo herätti kansanedustajissa närkästystä. 17 edustajaa allekirjoitti aloitteen patsaiden poistamiseksi juuri tuon siveettömän naishahmon takia. Tällä kannatuksella aloite ei kuitenkaan onneksi tuottanut tulosta.

Pronssiset veistokset valettiin lopulta vuonna 1968 alkuperäisiä kipsimuotteja käyttäen. Muotit olivat onneksi säästyneet, joskin ne olivat tuolloin jo tuhoutumisvaarassa. Valaminen tehtiinkin melko lailla viimeisellä hetkellä. Uutukaiset pronssiveistokset patinoitiin näyttämään todellista ikäänsä vanhemmilta ja vaihdettiin kullattujen kipsiveistosten tilalle istuntosaliin vuonna 1969. Siellä ne pysyivät aina Eduskuntatalon peruskorjaukseen asti. Remontin yhteydessä alkuperäiset kipsiveistokset entisöitiin ja palautettiin takaisin paikoilleen.

Minulle nuo pronssiset patsaat eivät olleet jääneet mieleen edelliseltä vierailulta, mutta onneksi tuolloinkin tuli otettua valokuvia todistusaineistoksi. Kurkistus kuva-arkistoon paljasti, että toden totta kyllähän ne pronssiset veistokset siellä seinällä tuolloin nököttivät.

Kansanedustajien pöytiin on upotettu tietokoneet näyttöineen, mutta oppaan kertoman mukaan niitä ei voi käyttää mihin tahansa nettisurffailuun, vaan tätä tarkoitusta varten edustajilla on omat tabletit mukanaan. Virallisten tietokoneiden ainoat näppäimet näyttäisivät olevan äänestyksissä tarvittavat läsnä, jaa, ei ja tyhjä. Suljettuja lippuäänestyksiä varten puhemiehen korokkeen molemmilla puolilla on uurnat ääniä varten. Salin järein tietotekniikka on varattu puhemiehen korokkeen edessä istuvan kirjurin käyttöön. Hänen tehtävänään on taltioida salissa käytävä keskustelu viralliseen pöytäkirjaan. Aiemmin kirjurilla piti kiirettä napata jokainen salissa sanottu sana paperille, mutta nykyisin hommaa helpottaa hieman keskustelujen taltiointi. Jokaisesta täysistunnosta julkaistaan pöytäkirja, joka on pian istunnon jälkeen vapaasti luettavissa eduskunnan nettisivuilla täällä.

Paperiton toimisto ei ole vielä aivan saavuttanut eduskuntaakaan, sillä usean kansanedustajan paikalla näkyi vaihtelevan paksuinen pino tulostettuja dokumentteja. Isoin kirjapino löytyi Kokoomuksen osastolta. Kansanedustajathan istuvat salissa puolueittain niin, että vasemmisto löytyy puhemiehen paikalta katsottuna vasemmalta ja oikeisto oikealta. Äärimmäisenä vasemmalla sijaitsevat Vasemmistoliiton edustajien jakkarat ja äärimmäisenä oikealla Perussuomalaisten paikat. Oppaamme jakoi meille eduskunnan istumajärjestykset, joiden avulla kirjapinon omistajaksi varmistui joko hetkeä aeimmin tapaamamme Ben Zyskowicz tai hänen puoluetoverinsa Timo Heinonen. Kirjapino sijaitsee näiden kahden herran paikkojen välissä.

Kierroksen lopuksi astelimme vielä portaat alas samaa reittiä kuin omatoimisella vierailullakin olevat täysistuntoa seuraavat kansalaiset. Ennen naulakoille siirtymistä tutustuimme vielä Työ ja tulevaisuus -sarjan pronssiveistoksiin. Lasta sylissään kantavaa naista esittävä veistos Tulevaisuus on viisikosta ainoana muualla Eduskuntatalossa. Senkin näimme kierroksen aikana juuri ennen Valtiosaliin astumistamme, mutta valitettavasti kamera osoitti silloin eri suuntaan ja kuva jäi ottamatta.

---

Eduskuntatalo on mielenkiintoinen rakennus ja siihen kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, vaikka politiikka ei varsinaisesti kiinnostaisikaan. Politiikasta kiinnostuneille paras vaihtoehto on tietysti saapua seuraamaan täysistuntoa yleisölehteriltä käsin. Muille suosittelen opastettua kierrosta. Asiansa hyvin tuntevan oppaan johdolla vierailusta saa todella paljon irti.