Pariisi on täynnä todella upeita ja historiallisesti merkittäviä kirkkoja. Näiden lisäksi on myös paljon vähemmän tunnettuja kirkkoja, jotka ovat kuitenkin kauniita ja mielenkiintoisia sekä myös helposti muiden nähtävyyksien oheen sijoitettavia kätevän sijaintinsa vuoksi. Tähän jälkimmäiseen kategoriaan uppoaa Saint-Merri, jossa olemme käyneet useamman kerran sisällä. Olemme päätyneet sinne sen kummemmin kirkon nimeä tietämättä tai sen historiaa tuntematta. Avoin ovi vain on osunut reitillemme ja olemme päättäneet piipahtaa sisälle.
Saint-Merrin sijainti tekee siitä hyvin tyypillisen vahingossa löydettävän kirkon. Julkisivu sijaitsee todella ahtaassa paikassa kapealla Rue Saint-Martin -kävelykadulla. Yritin löytää kokoelmistani hyvää kuvaa julkisivusta, mutta sellaista en ole onnistunut ottamaan. Tila on todella pieni, eikä koko komeus mahdu mitenkään samaan kuvaan, vaikka painautuisi kuinka litteäksi vastapäistä seinää vasten. Parhaiten kirkon ulkopuoli näkyykin sivulta päin La Centre Pompidoun suunnasta yli Stravinskyn suihkulähteen. Tässä samalla paljastuikin kaksi nähtävyyttä, joiden luo matkatessamme olemme Saint-Merriin päätyneet.
Saint-Merri on omistettu Pariisin oikean rannan suojelupyhimykselle pyhälle Mérédicille, jonka nimi on kansan suussa lyhentynyt muotoon Merri tai Merry. Mérédic oli Autunin tienoilta kotoisin oleva munkki, joka kuoli Pariisissa pyhiinvaelluksella vuoden 700 aikoihin. Hänen hautansa ympäristöstä muodostui vähitellen pyhä paikka ja vuoden 884 Pariisin piirityksen myötä edesmennyt munkki nousi suojelupyhimyksen asemaan.
Nykyinen kirkko on 1500-luvun alkupuoliskolla rakennettu. Aikakautensa renessanssityylin sijaan se edustaa ranskalaista myöhäisgotiikkaa, tarkemmin sen liekkityyliä. Tyylin tunnistaa s-kirjaimen muotoisista liekkimäisistä koristekuvioista. Kirkko muistuttaa pohjakaavaltaan kaupungin ykköskirkko Notre-Damea ja siksi sitä toisinaan kutsutaankin pikku Notre-Dameksi. Saint-Merri on toki kokoluokaltaan huomattavasti valtavaa esikuvaansa pienempi. Kuva-arkistoani penkoessani totesin, että Saint-Merrissä voi nykyisin saada hyvän kuvan siitä, miltä Notre-Dame näytti ennen tulipalon jälkeistä suurremonttia. Itse iso Notre-Damekin oli vielä meidän siellä ensimmäisiä kertoja käydessämme sävyiltään varsin tumma, mutta remontti on paljastanut sen alkuräiset vaalemmat värisävyt. Minun mielestäni vanhassa rakennuksessa saa olla vähän ikänäköä, eikä kaikkea ajan patinaa tarvitse siivota pois.
Sisältä nähtynä Saint-Merri on näyttävä aikakautensa edustaja. Ilmeisesti osa koristeista on myöhempiä lisäyksiä, joten tyyli ei ole enää puhtaan goottilainen. Joka tapauksessa yksityiskohtia riittää ihmeteltäväksi. Mikä parasta, meidän kokemuksemme mukaan kirkossa ei koskaan ole mitään turistiryntäystä. Näitä yksityiskohtia saa katsella kaikessa rauhassa ja yleiskuvatkin onnistuvat ilman valtavaa väkijoukkoa.
Kirkossa on paljon taidetta, mukaan lukien 1600-luvulla Ranskan suuriin nimiin lukeutuneen Simon Vouet’n teos Jumalallisen nimen palvonta neljän pyhimyksen kanssa. Harmittavasti juuri tämä nimenomaan Saint-Merria varten maalattu teos ei ole sattunut tallentumaan yhteenkään omista valokuvistani. Törmäsin teokseen vasta tätä tekstiä varten kirkon historiaan tarkemmin perehtyessäni. Sen sijaan Saint-Merrin kauniita lasimaalauksia olen onnistunut kuvaamaan. Niissä näkyvät jo renessanssin vaikutteet. Tosin osa ikkunoista on myöhempää perua.
Saint-Merri on suojeltu vuonna 1862. Kirkkoa on restauroitu isommin viimeksi 1800-luvulla ja viime vuosina kaupunki on kertonut sisätilojen ja taideteosten restauroinneista. Mitään varsinaista isoa remonttia ei ilmeisesti ole kuitenkaan lähivuosina luvassa. Tosin kirkon pääurut on tarkoitus huoltaa perusteellisesti 2027 alkaen. Meidän viimeksi kirkossa vieraillessamme keväällä 2025 siellä oli esillä juuri kuolleen paavin kuva. Tilanne oli houkutellut muutamia paikallisia rukoilemaan. Muutoin kirkko oli lähes autio.
Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 8-20 sekä sunnuntaisin klo 9-13 ja myöhemmin iltapäivän konsertin aikaan klo 15.30-18. Messuja on maanantaista lauantaihin klo 12.15. Lisäksi lauantaina on iltamessu klo 18.30. Sunnuntaimessun alkamisaika on klo 11. Emme ole tuota sunnuntaikonserttia itse kokeneet, mutta nettitietojen perusteella sen ohjelma näyttäisi koostuvan klassisesta musiikista. Kirkon urkuja on usein kehuttu upeiksi, mutta jostain syystä konserteissa paino on muussa kuin urkumusiikissa.
Saint-Merri sijaitsee kivalla alueella, jossa on paljon vain kevyelle liikenteelle pyhitettyjä katuja. Nähtävyyksiä löytyy myös liki joka kulmalta, joten pelkän pikkukirkon vuoksi ei matkaan tarvitse lähteä. Lyhyen kävelymatkan päässä ovat ainakin Hôtel de Villen ja Châtelet’n metroasemat, joista jälkimmäinen on oma ykkösinhokkini kaikkien tuntemieni metroasemien osalta. Se on valtava kompleksi, jossa on loputtomasti käytäviä käveltäväksi. Suosittelen siksi valitsemaan jonkin muun aseman tai ainakin ottamaan taskuun mukaan varapäreen jos toisenkin.