Toivakan 1800-luvun lopulla valmistunut uusgoottilainen kirkko on nykyisin monille se tärkein syy kääntyä päätieltä kohti kylän keskustaa. Kirkon merkittävin valtti ovat katon värikkäät maalaukset, jotka valmistuessaan 1970-luvun alussa jakoivat kovasti mielipiteitä ja johtivat lopulta niistä närkästyneen kirkkoherran eroon.

Toivakan kirkon suunnitteli arkkitehti Ludvig Isak Lindqvist ja se valmistui vuonna 1882. 1920-luvulla oli ison remontin aika ja urakan johtoon asettui itse Alvar Aalto. Reipas arkkitehti suunnitteli samassa rytäkässä kirkkoon myös esineistöä sekä kattoon Raamatullisia aiheita esittäviä maalauksia. Aalto valitsi väriksi Golgatan mustan tarkoituksenaan tuoda yön kirkkoon ja lopputulos olikin varsin synkkätunnelmainen. Alttarin yläpuolella edelleen näkyvissä oleva lasi-ikkuna on sekin Aallon käsialaa.

1970-luvulla kirkkorakennus oli taas korjauksen tarpeessa, mutta seurakunnan talous ei ollut parhaassa iskussaan. Siksi olikin luojan lykky, että kalliiksi arvioituun kattomaalausten entisöintiin saatiin edullinen 4000 markan tarjous Ateneumin taidekoulun käyneeltä taiteilijalta ja kylän aiemman kirkkoherran pojalta Pellervo Lukumieheltä. Ilmeisesti rahakirstun haltijoiden sukat pyörivät tarjouksen edullisen hinnan vuoksi jaloissa siihen malliin, että paperin lopusta jäi jotain oleellista lukematta. Lukumies nimittäin päätti työn kuvauksen sanoihin: ”Kuviot vanhalta pohjalta, aiheiltaan ja hengeltään persoonani mukaan”. Maalausten entisöinti käynnistyi vuonna 1972.

Taiteilija lähti toteuttamaan työtä tarjouksessa esittämällään tavalla. Hän kyllä perusti maalaukset Raamattuun, mutta tulkitsi sitä varsin vapaasti ja omalla tyylillään. Tummat sävyt korvautuivat räiskyvillä väreillä, joilla taitelija maalasi kuvansa siniselle pohjalle. Tyylillisesti maalarin siveltimestä syntyneitä uusia kuvia voisi luonnehtia enemmän pop-taiteeksi kuin perinteisiksi kirkkomaalauksiksi. Raamatun henkilöt ja enkelihahmot saivat kuvissa ylleen niin ajan mukaisia trendikkäitä vaatteita kuin eri kansojen perinteisiä pukimiakin. Enkeleiden ihonvärivalikoimaakin oli taitelijan mielestä syytä laajentaa. Yleensähän kuvien enkelit ovat tupanneet olemaan yksipuolisesti vaaleahipiäisiä.

Työn etenemistä katsomaan saapunut kirkkoherra veti herneen nenään välittömästi muutoksen nähdessään. Järkytystä voimisti se, että hän oli kuvitellut Lukumiehen vain entisöivän alkuperäiset Aallon maalaukset niihin muutoin puuttumatta. Sielunpaimen suivaantui siinä määrin, että määräsi saman tien työn keskeytettäväksi. Lisäksi hän lukitsi kirkon oven ja antoi Lukumiehelle porttikiellon kirkkoon. Taiteilijaa ei kuitenkaan näin vähällä säikäytetty. Hänen apulaisensa onnistui luikertelemaan kirkkoon sisälle kellotapulin kautta ja avasi taiteilijalle oven.

Seurakuntaakin värikkäät piirrokset aluksi närästivät, mutta lopulta mieli alkoi muuttua. Valoisampi yleisilme miellytti monia ja eipä aikaakaan kun yleinen mielipide kääntyi Lukumiehen puolelle. Kirkkoherra ei heltynyt ja asiaan haettiin ratkaisua tuomiokapitulista asti. Lopulta maalaukset kuitenkin valmistuivat ja saivat jäätä paikoilleen. Kirkkoherralle tämä ei kelvannut, vaan hän erosi ja muutti toisaalle. Tuoreeltaan kiistaa raportoimassa ollut Helsingin Sanomien toimittaja osoitti ennustajan kykyjä arvioidessaan, että taiteilija tulee voittamaan kiistan ja kirkosta saadaan pitäjään vielä turistinähtävyys. Näinhän siinä lopulta kävi. Entisöity kirkko avattiin yleisölle vuonna 1973, eikä kuviin ole sittemmin ollut tarvetta puuttua.

Toivakan kirkon kattomaalaukset ovat varsin räväkän näköisiä yhä edelleenkin. Lukumiehen ajatus kuvata kaikkia maailman kansoja enkeleinä käy nopeasti selväksi. Myös Jeesuksen esittäminen 70-luvun discovetimiin puettuna on varsin epätyypillinen ratkaisu, joka varmasti aluksi herätti suurinta närää kirkon väessä. Disco-Jeesuksen ja takakulman romanienkelin lisäksi kenties erikoisin ilmestys on pitkään takkiin ja lierihattuun sonnustautunut enkeli Kati Josefiina. Erityisesti tuo nimi herättää mielenkiinnon. Kunkin kuvan kohdalle on onneksi merkitty innoituksen lähteenä ollut kohta Raamatusta, joten asiat on helppo tarkistaa suoraan lähdetekstistä. Tosin voi olla, ettei jokaisen lukijan mielikuvitus tuota teksteistä ihan samanlaisia kuvia kuin Lukumiehen päässä on niistä syntynyt. Kuvia katsellessa lienee moni ihmetellyt, että mistä se kahvipannu on sinne joukkoon eksynyt, ja että kuinkas se Eeva on sattunut peittelemään alastomuuttaan perinteisen viikunanlehden sijaan juuri saunavihdalla?

Katon maalauksia voi ihailla pää kenossa kirkon keskikäytävältäkin käsin, mutta niitä pääsee katsomaan myös vähän lähempää kiipeämällä kirkon takaosan urkuparvelle, jonne ainakin meidän paikalla käydessämme oli vapaa pääsy. Kirkon urut ovat muuten vuodelta 1945 ja ne on valmistanut kotimainen toimija Kangasalan Urkutehdas. Tämä perinteikäs verstas ehti tehdä yli tuhannet urut ennen toiminnan päättymistä konkurssiin vuonna 1983. Pääosa kaikista Suomen kirkkojen uruista on tehty samassa paikassa samoin kuin suurin osa koulujen urkuharmoneistakin.

Vaikka Pellervo Lukumiehen maalauset herättivät tuoreeltaan kritiikkiä, ovat ne nykyisin laajasti hyväksyttyjä, eikä taidekriitikoillakaan ole niistä pahaa sanottavaa. Lukumiehelle kävi siis samoin kuin vaikkapa Hugo Simbergille ja Magnus Enckellille Tampereen tuomiokirkon kanssa 1900-luvun alussa. Onneksi näin, sillä ainakin me tykkäsimme Lukumiehen teoksista todella paljon. Ilman näitä maalauksia Toivakan kirkossa kävisi varmasti paljon vähemmän ulkopaikkakuntalaisia. Itse asiassa hyvin harva pienen seurakunnan kirkko on saanut yhtä paljon mediahuomiota osakseen.

Me vierailimme Toivakassa kesäaikana, jolloin vierailu onkin helpointa toteuttaa. Talviaikaan kirkossa kun voi vierailla etukäteen aikaa sopimatta vain toimitusten ja jumalanpalvelusten aikana. Halukkaat voivat kuitenkin sopia erillisen esittelyn kirkkoherran tai seurakunnan toimiston kautta. Kesäkaudella kirkko on muiden tiekirkkojen tapaan auki päivittäin. Lisätiedot löytyvät Toivakan seurakunnan sivuilta täältä.

---

Minulle Toivakan kirkko oli vielä muutama vuosi sitten tuiki tuntematon. Koronan myötä tämäkin kotimaan kohde pääsi kuitenkin kovasti esille mm. sosiaalisessa mediassa ja muiden kuvia katsellessani päädyin lisäämään paikan omallekin tärppilistalleni. Kesällä 2020 Toivakan ohi nelostietä pitkin ajaessamme päätimme pitää pienen jaloittelutauon kylän kohdalla. Kirkko oli todellakin vierailun arvoinen. Enpä muista yhtä mielenkiintoisia ja värikkäitä kirkkomaalauksia aiemmin nähneeni.