Tuntuu hämmentävältä, että vasta kolmas Nizzan vierailumme toi meidät kaupungin itäpuolella sijaitsevaan Saint-Jean-Cap-Ferratin pikkukaupunkiin sen tunnetuimman nähtävyyden luo. Aivan varmasti olisimme käyneet paikkaa vilkaisemassa jo aiemmin, mikäli olisimme saaneet siitä vihiä. Varsinainen salaisuus tämä kaunis huvila Villa Ephrussi de Rothschild ei ole, sillä se on kyllä mainittu kaikissa aluetta käsittelevissä matkaopaskirjoissa ja nettikartoistakin se on helppo bongata. Jostain syystä minä olen sen kuitenkin onnistunut ohittamaan, aina heinäkuun 2025 reissuun asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä vaaleanpunainen villa nousi saman tien hienoimmaksi yksittäiseksi nähtävyydeksi, jossa olen Rivieralla käynyt vierailemassa.
Talon historiaa
Huvilan rakennutti paronitar Béatrice Ephrussi de Rothschild. Varakkaan pariisilaisen pankkiiri- ja aatelissuvun perijättärenä hänellä ei ollut pulaa pikkurahasta, joten hänen ei tarvinnut pihistellä toteuttaessaan unelmaansa omasta palatsista Rivieralla. Luppoaikaakin riitti, sillä paronittaren avioliitto venäläissyntyisen pankkiirin Maurice Ephrussin kanssa oli kariutunut. Béatrice osti Cap Ferratin niemen parhaan tontin ja rakennutti huvilansa italialaisin vaikuttein vuosien 1905-1912 välillä. Villa sai nimekseen paronittaren lempilaivan mukaan Villa Île-de-France. Puutarhurinsa hän vaatetti teeman mukaisesti punatupsuisiin merimiesasuihin. Näkymä huvilan parvekkeelta puutarhaan päin suunniteltiin tarinan mukaan muistuttamaan näkymää laivan komentosillalta kannelle. Puutarha suihkulähteineen on kuin laivan runko ja meri siintää molemmin puolin.
Pelkät kauniit seinät eivät paronittarelle riittäneet, vaan hän täytti huvilansa upeilla antiikkihuonekaluilla, veistoksilla ja muilla taideaarteilla. Seiniltä löytyi vanhojen mestareiden maalauksia ja nurkissa pyöri kaiken maailman posliiniastioita. Vuonna 1934 kuollut paronitar yllätti kaikki testamentaten koko höskän Ranskan kaunotaiteiden akatemialle. Rakennus avattiin museona yleisölle jo saman vuoden aikana. Upea huvila on siis houkutellut turisteja jo yli 90 vuoden ajan.
Paronittaren päivinä huvilassa oli myös pieni yksityinen eläintarha. Béatricella oli seuranaan eksoottisia eläimiä flamingoista apinoihin. Onneksi eläintarha ei kuitenkaan enää kuulu huvilan nähtävyyksiin. Kuulemma jokunen häkkipapukaija pitäisi huvilan huoneista löytyä, mutta minä en onnistunut sellaisia bongaamaan. Tästä olin kovin tyytyväinen, lintujen on parempi vapaina ulkona kuin sisällä häkissä.
Sisällä villassa
Arkkitehtonisesti huvila on sekoitus italialaista renessanssityyliä ja belle époque -ajan rantapalatsia. Taideaarteet ja kauniit huonekalut ovat edelleen nähtävillä, joten museomainen tunnelma on läsnä joka puolella talossa. Sisälle astutaan suureen kahden kerroksen korkuiseen atrium-saliin, jota reunustavat molemmissa kerroksissa pylväsgalleriat. Marmorilattia on koristeltu geometrisin kuvioin ja katto upealla freskolla. Tila on hyvin valoisa, kiitos suurten kaari-ikkunoiden.
Paronitar järjesti mielellään kemuja Rivieran seurapiirikermalle ja tähän huvila sopikin varmasti hyvin. Rakennuksen alakerrassa on atriumin lisäksi suuri ruokasali, musiikkihuone sekä useampikin salonki, joissa isompikin seurue on voinut hyvin viettää aikaansa. Alakerrasta löytyy myös hieno päämakuuhuone sekä valtava vaatehuone. Yläkerrassa puolestaan on pikkuisen vaatimattomampia tiloja. Nähtävää on silti sielläkin ja aivan erityisesti sinne kannattaa kipaista parvekkeelta puutarhaan avautuvan maiseman takia.
Béatricen vanhassa ruokasalissa toimii ravintola, jossa on mahdollista nauttia lounaasta tai iltapäiväteestä. Joinain iltoina heinä-elokuussa huvilassa järjestetään myös erityisiä Les Nocturnes de la Villa -tapahtumia, joissa vierailijat voivat aluksi tutustua huvilaan ja sitten nauttia illallisen piknik-hengessä huvilan puutarhassa samalla kun terassilla musisoidaan. Ohjelmassa on niin klassista musiikkia, jazzia kuin ranskalaisia lauluja ja teatteriesityksiäkin. Tällainen tapahtuma kuulostaa todella houkuttelevalta, mutta voisin kuvitella paikkojen menevän kaupaksi nopeasti. Huvilassa järjestetään myös paljon häitä ja muita yksityistilaisuuksia.
Yhdeksän puutarhaa
Paitsi itse huvilaan, paronitar panosti myös sitä ympäröivään puutarhaan. Hänelle ei riittänyt yksi puutarha, vaan alue jaettiin yhdeksään osaan, joista kukin toteutettiin erilaisen teeman mukaan. Lopputuloksena oli siis yhdeksän eri tyylistä puutarhaa. Me onnistuimme missaamaan näistä sen ensimmäisen ja pienimmän, eli Sèvresin puutarhan. Tämä keramiikastaan tunnetun Sèvresin kaupungin tuotoksin koristeltu puutarha sijaitsee ilmeisesti aivan rakennuksen nurkalla. Jos ymmärsin oikein, sijaitsevat huvilan kahvilan ulkopöydät juuri tässä puutarhassa. Paronitar keräili Sèvresin keramiikkaa sen verran intohimoisesti, että päätti pyhittää yhden puutarhoistan näille kupeille ja kipoille.
Puutarhoja kiertävä reitti kulkee vastapäivään alkaen villan lounaiskulmalta ja päättyen huvilan eteläseinustalle. Miltei koko matkan ajan meri pilkottaa jommalla kummalla puolella. Huvilan tontti sijaitsee niemen kapeimmalla kohdalla ja aivan sen keskellä, mikä takaa varmasti alueen parhaat näkymät. Alkuksi reitti kulkee ketjussa toisiaan seuraavien pienempien länsipuolen puutarhojen läpi kohti päädyssä odottavaa ruusutarhaa. Paluumatkalla tontin itälaidan suurempi provencelainen puutarha tarjoaa näkymän niemen länsipuolelle, kunnes lopuksi tie vie puutarhoista suurimpaan, keskellä sijaitsevaan ranskalaiseen puutarhaan.
Toisena reitillä vastassa on espanjalainen puutarha, jonka vaikutteet tulevat vahvasti Andalusiasta. Etenkin suihkulähteen koristama patio toi mieleeni Córdoban. Espanjalaisessa puutarhassa vesi on vahvasti läsnä ja puiden varjossa on nähtävillä paljon kauniita kukkaistutuksia. Matka jatkuu seuraavaksi firenzeläiseen puutarhaan, josta avautuvat huimat näkymät Villefranche-sur-Merin lahdelle. Tästä osasta puutarhaa löytyvät myös näyttävät kiviportaat.
Vierailumme aikana kesällä 2025 seuraavana reitin varrelta löytyvä kivipuutarha oli remontissa. Tämän vuoksi se ei paljastanut kaikkia salaisuuksiaan ja siirryimme pian eteenpäin. Kivipuutarhasta on mahdollista löytää sieltä täältä kurkistelevia veistoksia. Joukossa on mm. irvisteleviä goottilaisia gargoileja. Minulle kuitenkin jäivät voimakkaimmin mieleen muuria pitkin kasvavat puun juurakot, jotka toivat mieleen Angkorin temppelit Kambodžassa.
Zen-tyylisestä japanilaisesta puutarhasta löytyy kaunis punainen puusilta sekä pieni paviljonki. Näiden ympärillä kasvaa bonsai-mänytjä ja bambuja. Koristeina toimivat kiviset lyhdyt ja pienet temppelirakennelmat. Näistä rauhoittavista tunnelmista siirrytään autiomaahan eksoottisessa puutarhassa. Meille tästä kaktusten ja mehikasvien kokoelmasta tuli väkisinkin mieleen Phoenixin Desert Botanical Garden.
Viimeisenä etelässä sijaitsee ruusutarha, josta löytyy useampia erivärisiä lajikkeita sekä mainiot maisemat merelle päin. Matka jatkuu provencelaiseen puutarhaan, joka sijaitsee tontin itälaidalla. Provencen yrtit ja pieni laventelipelto reunustavat puutarhan läpi kiemurtelevaa polkua. Tämä pikkuisen villimmän oloinen puutarha oli selvästi joukon vaatimattomin. Toisaalta se oli joukon aidoin, kuin pieni pala provencelaista maaseutua.
Suurimman osan tontista vie ranskalainen puutarha, joka avautuu suoraan tontin keskikohdalla huvilan takaa etelään päin. Symmetrinen puutarha on tarkkaan parturoitu jokaista ruohokortta myöten. Keskellä kulkee pitkä suihkualtaiden koristama vesiallas lumpeenkukkineen. Altaan jälkeen voi kiivetä portaita kukkulalle, jossa sijaitsee pieni kopio Versailles’n puutarhan Temppeli Rakkaudelle -paviljongista. Kukkulan rinteellä solisee pieni vesiputous. Puutarhan suihkulähteet kuulemma tanssivat musiikin tahtiin 20 minuutin välein, mutta me onnistuimme tämän spektaakkelin välttämään, vaikka vietimme kyllä yksityskohtia ihaillen varmasti enemmän kuin puoli tuntia.
Vaikka moni näistä yhdeksästä puutarhasta onkin varsin pieniä, on kokonaisuus todella vaikuttava. Silti paikan päällä räpsimiäni valokuvia katsellessani totesin vähintään puolen kuvista esittävän puutarhan sijaan merimaisemia. Sinne tänne sijoitetut kauniit näköalapaikat olivat selvästi myös muiden vierailijoiden ykkössuosikkeja, sillä maisemia kuvatakseen joutui paikoin odottamaan vuoroaan. Muualla puutarhassa ei moisia haasteita ollut.
Vierailu Villa Ephrussissa
Me saavuimme villaan vuokra-autolla lähinnä rantaa kiermurtelevaa jyrkännetie Basse Cornichea pitkin. Reitiltä vaadittiin vain hyvin pieni käännös Cap Ferratin niemelle ja pian olimmekin jo villan pysäköintialueella. Ainakin meidän vierailumme aikana pysäköintitilaa oli hyvin tarjolla. Alue ei kuitenkaan ole valtavan suuri, joten elokuun huippusesongin aikana paikat saattavat olla kortilla. Nizzasta olisi päässyt aivan villan portille myös bussilla numero 15. Bussi 607 tuo vartin kävelyn päähän ja junalta puolestaan on apostolin kyytiä tarjolla puolen tunnin verran. Lähin juna-asema on Beaulieu-sur-Mer. Bussi 15 koukkaa myös tuon aseman ohi, joten junan ja bussin yhdistelmä on sekin mahdollinen vaihtoehto.
Pysäköintialue sijaitsee kukkulalle kohoavan kadun varressa. Katua pitkin kiivetessä hennon vaaleanpunainen villa kohoaa vähä vähältä näkyviin. Aivan sisäpihalle johtavan portin pielessä on opaste vasemmalla sijaitsevaan lipunmyyntipisteeseen. Sen yhteydessä tarkistetaan myös vierailijoiden laukut kiellettyjen esineiden osalta. Villan nettisivuilla oli varsin tiukat ohjeet, joissa muun muassa kiellettiin ammattimaiset valokuvausvälineet. Droonit ovat luonnollisesti tyystin kiellettyjen vimpainten listalla. Minulla oli mukana järjestelmäkamerani, joka kyllä on tulkittavissa ammattilaisen välineeksi. Vartija mietti tovin kameraani tuijottaen ennen kuin lopulta totesi sen sallituksi kieltäen kuitenkin varmuudeksi salamalla kuvaamisen. Tämä ei paljoa haitannut, sillä en edes omista salamaa.
Pääsymaksu villaan on 18€, mikä on nähtävän määrään suhteutettuna vähintäänkin kohtuullinen summa. Isommalla villakierroksella olevan kannattaa harkita 24€ yhteislippua, jolla pääsee myös Beaulieu-sur-Merissä sijaitsevaan kreikkalaistyyliseen huvilaan Villa Kérylokseen. Me pohdimme vierailua myös kyseisessä huvilassa, mutta jätimme sen kuitenkin seuraavaan kertaan. Kyseessä on pikkuisen Villa Ephrussia pienempi paikka, mutta kyllähän sekin valokuvissa kivalta näyttää. Molemmista kiinnostuneita suosittelen vierailemaan ensin pienemmässä villassa, sillä Villa Ephrussin jälkeen kreikkalaistyylinen pikkuhuvila voi vaikuttaa vaisulta.
Villa Ephrussi on avoinna päivittäin läpi vuoden. Yleensä ovet ovat auki klo 10-18, joskin heinä-elokuussa sulkemisaika on vasta tunnin myöhemmin. Marraskuun alusta tammikuun loppuun villa sulkee ovensa arkisin jo klo 16.30. Tarkistin tiedot kirjoitushetkellä paikkansa pitäviksi, mutta suosittelen kurkistamaan ne varmuudeksi paikan virallisilta sivuilta. Aukioloajat löytyvät täältä ja pääsylippujen hinnat täältä.
Olen todella tyytyväinen, että lopulta löysimme tämän Rivieran helmen. Suosittelen villaa ehdottomasti kaikille Nizzassa vieraileville. Kaunis huvila ja suuri upea puutarha tuskin jättävät ketään kylmäksi. Vaikka olisit liikkeellä ihan vain kaupunkilomaillen, pääset paikalle helposti julkisen liikenteen välinein. Auton vuokraaminen pelkästään tämän kohteen takia ei siis ole tarpeen.