Twin Peaksista tuli kirjoitettua aiemmin viikolla ja nyt tuli mieleen sanoa pari sanaa Sideways-leffan kuvauspaikoista, joilla tuli myös pyörähdettyä viime kesänä. Tästäkin aiheesta sanoin jo aiemmin sanan tai pari. Idea tämän jutun kirjoittamiseen syntyi, kun eilen ihan vahingossa satuimme telkkarin ääreen Sidewaysin alkumetreillä ja päädyimme pitkästä aikaa katsomaan elokuvan loppuun asti.
Sideways tuli aikoinaan katsottua leffateatterissa. Menimme ilman mitään ennakko-odotuksia katsomaan nyt jo suljettuun Forumin elokuvateatteriin Helsingissä mitä ohjelmistossa olisi tarjolla. Ainoa edes etäisesti mielenkiintoisen kuuloinen elokuva, joka oli alkamassa siinä vartin sisällä, oli Sideways. Kummallakaan ei ollut mitään etukäteistietoja leffasta, mutta kuvaus vaikutti ”ihan kivalta”. Elokuva osoittautui aivan mainioksi.
Roadtripin suunnittelun yhteydessä kävi ilmeiseksi, että tarvisimme majapaikan jossain Montereyn ja Los Angelesin välimaastossa. Lonely Planetin Kalifornian opas mainitsi Sideways-leffan alueen yhteydessä. Pienen tutkailun jälkeen päädyimme valitsemaan yöpymispaikaksemme samaisen tuulimyllymotellin Buelltonin pikkukaupungissa kuin elokuvan sankarikaksikkokin.
En muistanutkaan, että motellia näytetään elokuvassa aika paljon. En osaa sanoa, onko elokuvan huonekohtaukset kuvattu oikeasti siinä huoneessa, jonka ovea näytetään ulkopuolelta. Majoituimme nimittäin itse siinä ihan vieressä. En enää muista huoneemme numeroa. mutta samaisessa siivessä toisessa kerroksessa joka tapauksessa majoituimme. Huoneemme sijaitsi vieläpä samassa päässä kyseistä siipeä.
Motelli itsessään ei ollut erityisen ihmeellinen. Huone oli siisti, mutta hyvin kulunut ja vanhahtava. Vaan eipä ollut hintakaan kummoinen. Yö kustansi vajaat 60 euroa. Usein tällaisissa paikoissa yön keskihinta vielä putoaa, jos majoittuu useamman yön.
Buelltonin kaupunki itsessään oli jopa vähän tylsän oloinen. Monessa muussa pikkukaupungissa matkamme varrella oli miellyttävämpi tunnelma. Mahdollisesti muissa viinialueen kaupungeissa, kuten Solvangissa, Los Olivosissa ja Santa Ynezissä olisi parempi meininki. Emme näissä tosin vierailleet.
Meidän huoneessamme oli parisänky ja myös pieni keittonurkkaus. Elokuvan huoneessa ei näkynyt keittonurkkausta. Tosin huoneet ovat yhdistettäviä, joten voi olla, että osassa huoneista on keittonurkkaus ja osassa ei. Näin kaksi huonetta yhdistämällä syntyvässä sviitissä on yksi keittonurkkaus. Muutoin elokuvassa näkyvä huone on oikeasti niin aidon näköinen parvekkeineen kaikkineen, että voisi tosiaan kuvitella sen olevan aito. Vaikka elokuvissa kaikki onkin aina huijausta, kuten Universal Studios opetti.
Aikataulumme ei sallinut vierailuja viinitiloilla, sillä olimme tosiaan paikalla vain nukkumassa yhden yön matkallamme etelään. Tämä toki on pieni harmi, mutta joskus on pakko tehdä kipeitä valintoja.
Täydensimme Sideways-elämystämme vielä illallisella Hitching Post II -ravintolassa, jossa elokuvassa vieraillaan useamman kerran. Ravintolan ulkopuolella puussa vaani parvi kalkkunakondoreita. Samaisia lintuja kierteli ja kaarteli usean yksilön voimin maanteiden yläpuolella kaikkialla Kaliforniassa. Lajituntemuksemme oli vähän huonoa, joten jouduimme asiaa kysäisemään ravintolan henkilökunnalta. Ihan hyvällä mallilla ei tuntemus ollut sielläkään, mutta onneksi asia selvisi. Mitäpä ei tipeillä elävä amerikkalainen palveluhenkilö tekisi asiakkaan eteen.
Oikeasti Hitching Post oli varasuunnitelma ruokailun varalle. Buelltonin kylässä ravintolat sulkivat ovensa aikaisin keskellä viikkoa, eikä yhtä Tripadvisorin suosittelemaa ravintolaa löytynyt ollenkaan, vaikka ihan varmasti etsimme sitä ihan oikeasta paikasta. Siispä Hitching Postiin vei tie. Paikka oli siellä missä piti ja reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen istuimme pöydässä ruokalistoja tavaamassa.
Hitching Post on muuten saanut vähän vaihtelevia arvioita Tripadvisorissa. Meidän mielestämme ravintolan ruoka oli ainakin pihvien osalta varsin mainiota. Ei sillä michelintähtiä tavoitella, mutta perusasiat olivat hyvin hallinnassa. Kun myös viinipuoli ja palvelukin olivat hallussa, ei jäänyt valittamisen sijaa. Emme tosin Milesin ja Jackin tapaan halunneet kävellä motellille pimeää maantien vartta. Siksi vastuullisena autoilijana tyydyin vain maistamaan hörpyn viiniä pihvini kanssa.
Paikan päällä Hitching Post ei näyttänyt sisältä päin lainkaan tutulta. Elokuvan katsomisesta oli kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaa. Eilinen pälyily tv-ruudulta vahvisti, että kyllä se ihan samalta näytti. Jälkeen päin tuli mieleen, että joku sisäkuvakin paikasta olisi voinut olla kiva ottaa. Pikselipiheys aina harmittaa jälkikäteen.
Puolivahingossa syntynyt Sideways-kierroksemme oli kiva osa muutenkin hauskaa reissua. Jos samoille tienoille pääsisi vielä vähän rauhallisemmin kiertelemään, olisi hauska käydä tutustumassa viinitiloilla. Niitä kuitenkin alueella on varsin paljon. Ja ilmeisesti pinot noir -viinit ovat alueella hyvin hallussa. Merlot on myös viljeltyjen lajikkeiden listalla, vaikka Sidewaysin myötä sen kysyntä putosikin rajusti.
Lopuksi keräsin vielä muutaman linkin elokuvan kuvauspaikkoja paremmin esitteleville sivuille. Mukana on myös yksi vahvasti viiniaiheinen linkki.
Linkkejä:
- Roadtrippers: A Guide to ’Sideways’ filming locations in Santa Barbara
- Film locations for Sideways
- Legendary Trips: Sideways filming locations and itinerary (mukana kartta)
- Wine Country Getaways: The Sideways Wine Trail
Muut kirjoitukset aiheesta Kalifornia: