Kolmen vuoden takainen pääsiäismatkamme Pariisiin oli niin onnistunut, että päätimme palata kaupunkiin samoissa merkeissä uudelleen pääsiäisen osuessa jälleen huhtikuun puolivälin tienoille. Reissun pituuskin oli sama noin puolitoista viikkoa kuin edellisellä kerralla. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, minkä saimme nyt todeta kauniin aurinkoisen sään taituttua pian epävakaiseen suuntaan. Edellisellä kerralla aurinkoa kun oli tarjolla ylen määrin. Onneksi emme olleet turhan optimistisia vaatteita mukaan pakatessamme, joten sää ei meitä kiusannut.

Ja sitten taas matkaan?

Tätä reissua olimme ehtineet todellakin odottaa, sillä edellisestä kunnon ulkomaanmatkasta oli ehtinyt kulua jo melkein vuosi. Edellisvuoden loppupuoliskon surkeat sattumat kun johtivat kaikkien siihen asti tekemiemme matkasuunitelmien peruuntumiseen. Aivan viime hetkille asti jännitimme, mitä herra Murphylla olisi tällä kerralla varallemme mietittynä. Onneksi kuitenkaan mitään lisäylläreitä ei ilmennyt ja pääsimme matkaan.

Tosin pientä sydämen tykytystä oli tarjolla juuri kun kuvittelimme olevamme turvassa. Saavuimme Helsinki-Vantaalle normaaliin tapaan hyvissä ajoin ja turvatarkastuksen selvitettyämme istuimme kahville. Juoma oli mennä väärään kurkkuun kännykän piipattua tekstiviestin merkiksi. Finnairhan se siellä ilmoitti lentomme perumisesta. Onneksi saimme pian tiedon korvaavasta lennosta, jonka lähtöaika oli miltei minuutilleen sama kuin alkuperäisellä lennolla. Sen verran eroa kuitenkin oli, että päädyimme suoran lennon sijaan kiertämään Amsterdamin kautta. Olimme lopulta perillä Pariisissa vasta iltakymmenen jälkeen, noin neljä tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Ranskalainen bistroillallinen vaihtui siksi amsterdamilaiseksi lentokenttäruokailuksi. Samoin kyyti majapaikkaan vaihtui junasta taksiin viimeisen RER-vuoron ehdittyä livahtaa juuri nenämme alta.

Vesisuihkuja ja vesittyneitä suunnitelmia

Meillä oli reissua varten mietittynä kaksi kohdetta, joissa halusimme aivan ehdottomasti vierailla. Tärkein näistä oli pitkän remontin jälkeen muutamia kuukausia aiemmin avautunut Notre-Damen katedraali. Kirkko oli meille toki tuttu jo entuudestaan, sillä olemme käyneet sitä katsomassa niin sisältä kuin ulkoakin päin useita kertoja. Kahdella edellisellä Pariisin reissulla vierailu on kuitenkin jäänyt väliin. Ensin jono näytti liian pitkältä ja viimeisimmällä kerralla kirkko oli jo remontissa. Korjausten jälkeen avattuun kirkkoon ei tarvinnut enää jonotella, sillä vierailuajan pystyi varaamaan netistä kolme päivää etukäteen. Heti kaupunkiin saapuessamme emme kuitenkaan paikalle vielä päässeet, sillä pääsiäisviikon ajan kirkko oli varattu vain rukoilijoille. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan vierailuajan seuraavan viikon keskiviikoksi heti aikojen tullessa varattaviksi.

Toinen suosikkikohde listallamme oli Stravinskyn suihkulähde. Sekin jäi viimeksi näkemättä remontin vuoksi. Tämä leikkisä vedensuihkutuslaite oli meille molemmille tuttu jo ranskankirjan kannesta. Meillä kun sattui olemaan koulussa sama kirjasarja ranskankieltä opiskellessamme. Vaimo luki kirjaa lukiossa ja minä yläasteella. Remontin vuoksi tyhjennettynä ja pois päältä kytkettynä tuo häkkyrä näytti jotenkin niin mahdottoman surulliselta, että halusimme nähdä sen jälleen toiminnassa. Tämä toive toteutuikin varsin pian reissun alkupuolella. Suihkulähde oli aivan yhtä hauska kuin muistimmekin. Yleensä valokuvaan suihkulähteitä jalustalta pitkällä valotusajalla, mutta Stravinskyn suihkulähdettä kuvatessa ei jalustaa oikein voi käyttää. Pyörivät häkkyrät kun menisivät tällaisissa kuvissa pelkäksi mössöksi. Säästyin siis jalustan raahaamisen vaivalta.

Notre-Damen kohdalla herra Murphy sai viimein kenkänsä ovenrakoon. Paavi Franciscuksen kuolema johti kaikkien varausten perumiseen ja kirkon varaamiseen toistaiseksi vain rukoileville ihmisille. No, paavin kuolema on kuin espanjalainen inkvisitio. Eihän sitä kukaan osaa ennakoida. Kirkko jäi nyt siis näkemättä sisäpuolelta. Piipahdimme kuitenkin katselemassa sitä ulkoa päin pariinkin kertaan. Ensimmäisen kerran saavuimme paikalle alkuillasta paavin kuolinpäivänä. Tuolloin väkeä oli aukion täydeltä, mutta me emme ehtineet muuta kuin vilkaista Notre-Damea ennen kuin sadekuuro pakotti meidät aperitiiville läheiseen kahvilaan. Absoluuttisen Nollapisteen kappaletta mukaillen voisinkin todeta: kun sadekuuro osui kohdalle, saimme aperitiivin.

Palasimme Notre-Damen edustalle heti seuraavana iltana, jolloin ihmisiä oli liikkeellä huomattavasti vähemmän. Rakennus esiintyi todella edukseen ilta-auringon osuessa siihen kauniisti. Aukion takalaidalle pystytetyn väliaikaisen rakennelman portaittain nouseva katto tarjosi mainion näköalapaikan, josta kirkkoa pystyi ihailemaan ihmisten päiden yli. Tuollainen istumakatsomohan voisi olla ihan kiva useammankin nähtävyyden edustalla. Harmi vain, että tuokin oli vain väliaikainen viritys.

Pääsiäisruuhkaa

Pääsiäinen on selvästi suosittu aika vierailla Pariisissa. Ranskassa pitkäperjantai on virallisesti työpäivä, mutta kuulemma nykyisin monet ottavat sen vapaaksi. Toinen pääsiäispäivä eli seuraava maanantai on vapaapäivä samoin kuin Suomessakin. Pitkä viikonloppu houkuttelee mahdollisesti paikallisturisteja, mutta joukkoon mahtui väkeä ihan joka puolelta maailmaa.

Ruuhkainen ajankohta olisi aiheuttanut omat haasteensa ihan ilman kuukahtelevia paavejakin. Me saimme jostain mainion idean piipahtaa kierroksella Lafayetten tavaratalossa Boulevard Hausmannilla juuri pääsiäissunnuntaina. Saman idean oli saanut moni muukin ja niinpä paikan päällä meno oli jopa monin verroin vilkkaampaa kuin kesän alennusmyyntien aikaan. Liikkuminen oli paikoin mahdotonta ja wc-jonot aivan käsittämättömän pitkät. Vaikka rakennus on edelleenkin hieno sisältä päin kauniine lasikupoleineen, ei sinne kyllä kannata missään tapauksessa yrittää tällaisena ajankohtana.

Pääsiäisen ruuhkat näkyivät monissa muissakin kohteissa melkoisena tungoksena. Yritimme parhaamme mukaan siirtää vierailut ruuhkaisimmissa paikoissa reissun loppupuolelle pääsiäisen jälkeiselle viikolle, mutta väkeä tuntui riittävän monissa kohteissa vielä silloinkin.

Aurinkoisia sadepäiviä

Notre-Damen edustalla kohdalle osunut sadekuuro ei jäänyt reissun ainoaksi. Jos Suomen kevät oli tänä vuonna aikaisessa, niin nähtävästi tilanne oli sama myös Pariisissa. Kolmen vuoden takaiseen verrattuna puut ja puskat olivat ehtineet kukinnassaan jo selvästi pidemmälle. Juuri parahiksi reissumme alla lämpötilat kuitenkin notkahtivat alas päin. Elohopea kohoili kyllä noin 15 asteen lukemiin ja joinain päivinä sen ylikin, mutta hyytävän tuulen vuoksi nahkatakin alle sai pukea kerroksen jos toisenkin. Useina päivinä myös käsineet olivat tarpeen. Pipoa en tullut pakanneeksi mukaan, mutta ei sekään olisi etenkään aamusin ja iltaisin ollut laisinkaan turha kapistus.

Viileä sää ei meitä kuitenkaan kiusannut kohtuuttomasti, vaatekerroksia kun riitti. Sääennuste myös lupaili sadetta miltei jokaiselle päivälle, mutta lopulta tarjolla oli vain lyhyitä kuuroja, joilta oli helppo suojautua tekemällä pienen visiitin kahvilaan tai ravintolaan. Lopulta vietimme todella paljon aikaa ulkona kaupungilla kävellen ja puiston penkeillä istuskellen.

Liikkeellä kaupungilla

Käytimme siirtymiin kohteiden välillä apostolinkyydin lisäksi jonkin verran metroa, mutta tällä kerralla eniten käyttämämme julkinen kulkuväline oli bussi. Pääosin bussi palveli meitä metroa paremmin, sillä yleensä pääsimme perille yhdellä kulkuvälineellä metrovaihtoehdon tarjotessa vaihdollisia yhteysiä. Metro on toki bussia nopeampi, mutta vaihdot tasoittavat tilannetta. Tunneleissa kävelemiseen kun tuhraantuu niissä yllättävän paljon aikaa. Bussissa matkustaessa näki myös ihan eri tavalla maisemia kuin pääosin maan alla jyristelevässä metrossa.

Ainoastaan bussi numero 72 osoittautui epäluotettavaksi. Sen pysäkki oli todella kivasti lähellä majapaikkaa, mutta molemmilla kerroilla sitä kokeillessamme tämä kurja onnikka teki oharit. Ensimmäisellä kerralla vuoroja oli jäänyt välistä, vaikka pysäkin näyttö kertoi niiden olevan ihan just tulossa. Toisella kerralla bussi posotti suoraan pysäkin ohi, vaikka odottajia oli meidän lisäksemme muitakin. Kyseinen pysäkki oli vain tuon linjan käytössä, joten mitään järkevää syytä tälle sikailulle ei ollut. Pysäkin tukki kyllä toinen bussi, joka jätti sillä yhden matkustajan kyydistä. Kyseinen bussi ei kuitenkaan ollut edes linjalla, vaan matkalla varikolle ja kyytiläinen oli ilmeisesti kuskin vaimo tai muu tuttava. Kyllä siinä harmitti, etten osannut kuin yhden kirosanan ranskaksi.

Meillä oli kolmen vuoden takaiselta matkalta ostamamme matkakortit mukanamme, mutta ne osoittautuivat turhiksi. Nyt oli nimittäin tullut tarjolle kännykän lompakkoon ladattava virtuaalinen matkakortti, joka toimi ihan samoin kuin tuo fyysinen korttikin. Lippujen ostaminen virtuaalikortille vain oli paljon helpompaa. Kun matkakortin kanssa olisi pitänyt mennä joko automaatille tai palvelutiskille, pystyi virtuaalikortille ostamaan lippuja mobiilisovelluksella. Kännykkä toimi lippuna ihan yhtä kätevästi kuin matkakorttikin. Lipun leimaamiseen riitti lukijan koskettaminen matkapuhelimella.

Kokeilimme myös pitkästä aikaa matkustamista jokea pitkin. Ostimme päivälipun Hop on-hop off -tyyliseen Batobus-paattiin, jolla ajelimme ensin aamulla yhteen suuntaan ja sitten aikamme käveltyämme palasimme iltapäivällä takaisin veneen kyytiin kohti lähtölaituria. Lipulla olisi saanut matkustaa paateilla koko vuorokauden ajan niin paljon kuin olisi ehtinyt, mutta meille riitti tällä kerralla nuo kaksi pätkää.

Puistoja huvilla ja ilman

Koska reissun alussa oli tarjolla kaunista säätä, ja myöhemmätkin päivät tarjosivat sääennusteista poiketen pääosin jopa auringonpaistetta sateen jäädessä muutamaan yksittäiseen kuuroon, päädyimme kiertämään jälleen kaikki suosikkipuistomme. Kasvitieteellinen puutarha, Tuileries ja Luxembourg osuivat jälleen reitille, samoin kuin Eiffel-tornin läheinen Marskenttäkin.

Näiden lisäksi pysähdyimme hetkeksi istumaan myös parissa näitä paljon pienemmässä puistossa. Place des Vosges oli näistä se suurempi. Tässä kauniissa korttelipuistossa on useampi kaunis suihkulähde. Pienempi puisto löytyi Tour Saint-Jacquesin aukiolta. Nimensä mukaisesti tämä puisto sijaitsee Saint-Jacquesin tornin ympärillä. Tuo yksinäinen torni on ainoa pystyssä oleva jäänne paikalla aikoinaan seisseestä goottilaisesta kirkosta. Kirkko tuhoutui vallankumouksen melskeissä, mutta torni säästyi kuin ihmeen kaupalla.

Peruspuistojen lisäksi kaipasimme vähän enemmän huvituksia ja niinpä teimme päiväretken Disneylandiin. Tällä kerralla piipahdus jäi kohtalaisen lyhyeksi, sillä saavuimme paikalle vasta reilusti iltapäivän puolella. Aamulla sää näytti vielä sen verran harmaalta, että pelkäsimme tarjolla olevan lähinnä kaatosadetta. Kun sitä vettä ei sitten tullutkaan, lähdimme kuitenkin junamatkalle kohti Disneylandia. Liput ostin kännykällä vasta aivan puiston portilla. Siellä kyllä kyltti kertoi puiston olevan täynnä, mutta onneksi mobiilisovellus ei moisesta tiennyt mitään.

Puiston sisäpuolella kävi kuitenkin pian selväksi, että muutama muukin oli päättänyt saapua paikalle juuri sinä päivänä. Emme edes haavailleet vierailusta Disneylandissa pääsiäispyhien aikana, sillä olimme ehtineet kokeilemaan tuota superruuhkaista ajankohtaa jo Orlandon Disneyworldissa. Lopulta vierailuajaksi valikoitua toista pääsiäispäivää seuraava tiistai. Paha sanoa, oliko tuosta päivän arvonnasta mitään iloa, tungos kun oli joka tapauksessa todella paha. Etenkin puiston sisäänkäynniltä kohti prinsessa Ruususen linnaa johtavalla pääkadulla oli mahdotonta edetä normaalia kävelyvauhtia.

Meille tämä visiitti Pariisin Disneylandiin oli kaikkiaan kolmas. Edellisen viidentoista vuoden takaisen vierailun jälkeen päätimme pyhästi sen jäävän viimeiseksi, mutta näköjään ei pidä koskaan mennä tuollaisia lausuntoja antamaan. Toki edelleenkin samat harmituksen aiheet, eli paha kahvi, tylsä ruoka ja loputon jonotus, olivat ennallaan. Silti mieli oli ehtinyt muuttua. Disneylandissa on kuitenkin niin paljon kivaa nähtävää, että vierailu kannattaa noista muutamista epäkohdista huolimatta. Olimme näiden 15 vuoden aikana ehtineet vierailla kolme kertaa muissa Disneyn puistoissa ja kenties siinä sivussa pikkuisen jo tottua siihen mitä niissä on odotettavissa. Usein huvipuiston laitteet ovat täysin toisarvoisia, emmekä niissä käyneet nytkään alueen kiertävää junaa lukuun ottamatta. Suosituimpiin laitteisiin olisi saanut jonottaa reilusti yli tunnin.

Tuttuja näköalapaikkoja

Toisessa viidentoista vuoden takaa tutussa kohteessa ei sen sijaan tarvinnut jonotella. Päätimme käydä katselemassa kaupunkia lintuperspektiivistä ja sitä varten kiipesimme Pariisin kenties parhaalle näköalapaikalle Montparnassen tornin katolle. Tuon korkean talonrumiluksen olisi pitänyt jo muuntautua moderniksi arkkitehtuurin taidonnäytteeksi kesän 2024 olympialaisiin mennessä, mutta projekti oli vähän myöhässä. Toisin sanoen remontti odotteli edelleen aloittamistaan. Torni oli siis ihan yhtä ruma kuin ennenkin, mutta onneksi taloa itseään ei sieltä sen katolta tarvinnut katsella. Kaupungin muut maamerkit sen sijaan näkyivät todella hienosti. Sitten edellisen vierailun turvatoimia oli parannettu ja pelkkien kaiteiden lisäksi vierailijoiden suojaksi oli asennettu pleksit. Näissä oli kuitenkin onneksi erillisiä tähystysaukkoja, joista myös kameralla pystyi hyvin tähtäilemään maisemia. Rakennuksen suosio ei sen sijaan ollut ehtinyt viidessätoista vuodessa muuttua mihinkään. Noita huippumaisemia ei edelleenkään ollut katselemassa meidän kanssamme kuin kourallinen muita turisteja.

Reissun toinen näköalapaikka oli sekin tuttu ennalta, mutta tässä kohteessa vierailusta oli ehtinyt kulua jo 25 vuotta. Kyseessä oli Riemukaari, jonka päälle kipusimme viimeksi ihan ensimmäisellä Pariisin reissullamme. Montparnassen tornista poiketen Riemukaari oli oikein suosittu. Olimme varanneet liput etukäteen netistä, millä säästyimme noin tunnin jonotukselta. Tosin vähän epämääräisten opasteiden vuoksi seisoskelimme jonkin aikaa ihan turhaan turvatarkastusjonossa. Lipun etukäteen ostaneina saimme ohittaa tuon jonon kokonaan. Onneksi henkilökunta kävi asiasta välillä jonottajia tiedottamassa.

Tuolta ensimmäiseltä Pariisin visiitillämme muistona meillä on jääkaapin ovessa tuntemattomaksi jääneen jenkkituristin meistä ottama valokuva Riemukaaren päällä. Ajattelimme, että kuvan voisi ehkä päivittää. Ylhäällä oli kuitenkin hämmentävän vähän ihmisiä maanpinnalla jonottajien määrään nähden. Kun ei jenkkituristia löytynyt avustamaan, päädyimme lopulta ottamaan kuvan itse kännykän etukameralla. Oma ulkonäkömme on toki tänä aikana kehittynyt vain parempaan suuntaan, mutta siitä huolimatta vanha valokuva saakoon jäädä paikoilleen. Aiemmassa kuvassa taivas oli sininen ja me olimme liikkeellä kesäisissä vaatteissa. Tuoreessa kuvassa puolestaan tausta on tasaisen harmaa ja me esittelemme männäkevään kerrospukeutumistrendejä.

---

Pienistä ylläreistä huolimatta reissu oli oikein onnistunut. Ihan kaikki ei mennyt putkeen, mutta siitä huolimatta totesimme jälleen kerran olevamme Pariisissa kuin kotonamme. Moni muukin kaupunki on kiva, mutta vain Pariisi on Pariisi. Kevät oli edelleen mainio vierailuajankohta, mutta seuraavalle Pariisin visiitille toivomme vähän lämpimämpää säätä.