Höpsön leikkisä Stravinskyn suihkulähde sijaitsee Pariisissa aivan Pompidou-keskuksen naapurissa. Näin tämän värikkään mekaanisen härvelin omin silmin ensimmäisen kerran vasta aikuisena, mutta olin oppinut tuntemaan sen jo yläasteella ranskankielen alkeita opetellessani. Suihkulähde kun koristi oppikirjan kantta. Vekkuli vekotin on ollut pakollisena vierailukohteena jokaisella Pariisin vierailuistamme, joskin kerran olemme joutuneet tyytymään tyhjän vesialtaan ja paikoillaan nököttävien laitteiden ankeuteen suihkulähteen ollessa remontissa. Onneksi viimeisimmällä kevään 2025 visiitillämme Stravinskyn suihkulähde oli jälleen käynnissä.
Suihkulähde tarjoaa ihailtavaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Tosikoille en sitä voi suositella, sillä heille se tuskin on edes tuhahduksen arvoinen. Koska valokuvissa aika pysähtyy, ei kuvistani pysty mitenkään aistimaan suihkulähteen todellisuutta. Mitkään sen osista eivät pysyttele paikoillaan, vaan ne pyörivät ja kieppuvat vettä suihkiessaan. Toinen lisäharmi kuvissani liittyy vierailuhetkemme harmaaseen säähän. Suihkulähteen värikkäät veistokset heräävät ihan eri tavalla eloon auringon paistaessa.
Suihkulähteen nimi viittaa venäläiseen säveltäjään Igor Stravinskyyn, jonka teoksista veistokset ovat saaneet innoituksensa. Kaikkiaan kuudentoista veistoksen joukosta löytyvät mm. Tulilintu, Kevät, Kettu ja Satakieli, jotka ovat viittauksia säveltäjän miltei samannimisiin teoksiin. Veikeiden hahmojen ja liikkeen lisäksi oman tasonsa kokonaisuuteen tuovat myös äänet, joita vesisuihkut saavat aikaan pulputtaessan ja loristessaan.
Pariisin tunnettujen maamerkkien joukossa Stravinskyn suihkulähde on varsin uusi tulokas. Pariisin pormestari julkisti vuonna 1981 muutamaa vuotta aiemmin valmistuneen Pompidou-keskuksen modernismia vastaavan suihkulähteen olevan tulossa viereiselle aukiolle. Teoksen tekijöiksi valittiin erityisesti liikkuvista veistoksistaan tunnettu Jean Tinguely sekä värikkäistä naiskehoja kuvaavista Nana-veistoksistaan tunnettu Niki de Saint Phalle. Yhteistyön tulos paljastettiin yleisölle vuonna 1983. Siinä yhdistyvät Tinguelyn tummanpuhuvat liikkuvat metalliveistokset ja Saint Phallen värikkäät ja leikkisät hahmot. Tinguely käytti materiaalinaan ruostumatonta terästä, kun taas Saint Phalle valmisti veistoksensa pääosin polyesterihartsista ja päällysti ne ohutlasimosaiikeilla. Veistosten liikkeet vaativat sähkömoottoreita ja veden paineella toimivia mekanismeja, jotka olivat varsin haastavia toteuttaa. Jatkuva altistus vedelle ja sään vaihteluille ei erityisesti helpottanut asiaa. Pienet tekniset yllätykset tulivatkin pian tutuiksi.
Ensimmäisen kerran laitteita jouduttiin korjailemaan isommin jo 1990-luvulla. Tästä remontista huolimatta 2010-luvun lopussa kaupungin taideosasto totesi kokonaisuuden olevan kaikin puolin väsähtänyt. Moottoreissa oli vikaa, vesi virtasi miten sattuu ja veistosten värit olivat haalistuneet. Suuri restaurointiurakka aloitettiin viimein vuonna 2021, jolloin suihkulähde suljettiin. Allas tyhjennettiin ja veistokset vietiin korjattaviksi. Remontin yhteydessä kokonaisuutta ei pelkästään palautettu alkuperäiseen uskoonsa, vaan siihen tehtiin myös useita teknisiä parannuksia. Samalla tehostui veden kierto ja suihkulähteen energiatehokkuus, ja sitä kautta myös ympäristöystävällisyys parani. Katsojan näkökulmasta suurimpia parannuksia olivat kuitenkin alkuperäisten kirkkaiden värin palautus ja vesisuihkujen korjaaminen alkuperäisen suunnitelman mukaisiksi. Veistos palasi taas toimintaan loppuvuodesta 2023.
Oli todella kiva nähdä, että Stravinskyn leikkisä suihkulähde oli saatu korjattua ja palautettua alkuperäiseen loistoonsa. Tämä veikeä vempain on todellinen ilopilleri kaupungin mahtipontisten maamerkkien lomassa. Palaamme varmasti taas seuraavallakin Pariisin vierailullamme sen äärelle ja istahdamme kenties johonkin aukion kahviloista katselemaan veistosten loputonta pyörähtelyä ja sen paikalle saapuneille ihmisille tuottamaa riemua.