Kioton vierailumme yksi ehdottomista kohokohdista oli käynti zenbuddhalaisessa Kinkaku-jin temppelissä, jonka kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia ja suosituimpia rakennuksia. Temppelin virallinen nimi on oikeastaan Rokuon-ji, mutta tuolta toiselta nimeltä, joka muuten tarkoittaa kultaisen paviljongin temppeliä, tämä paikka paremmin tunnetaan. Kinkaku-ji on yksi Kioton seitsemästätoista historiallisesta monumentista, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Temppelin alueella on useampia rakennuksia, mutta juuri sen kultaisen paviljongin takia ihmiset paikalle saapuvat. Itse temppeli on ihan eri rakennuksessa. Paviljonki on rakennettu lammen rannalle ja sitä ympäröi kaunis japanilainen puutarha. Paviljonkia voi lampea kierrellessä katsella monelta eri kulmalta, mutta sen sisälle ei kuitenkaan ole asiaa. Kiva olisi sisäpuolikin ollut nähdä, sillä netistä löytyvistä kuvista päätellen rakennus on sisältä vielä pikkuisen enemmän kultainen kuin päältä päin. Jos se nyt edes on mahdollista.

Historiaa

Kinkaku-jin temppeli on alunperin peräisin 1300-luvulta. Se rakennettiin paikallisen shogunin Ashikaga Yoshimitsun huvilaksi. Shogunin kuoleman jälkeen kompleksista tehtiin hänen toiveidensa mukaan zenbuddhalainen temppeli. Paviljonkia ympäröivä japanilainen puutarha on rakennettu zedbuddhalaisen perinteen mukaisesti. Perinteet näkyvät kivirykelmien, siltojen ja kasvien sijoittelussa. Nämä ilmeisesti kuvaavat kiinalaisessa ja japanilaisessa kirjallisuudessa esiintyviä tärkeitä paikkoja. Paviljongin edustan lammen tehtävä on toimia peilinä.

Monien muiden Japanin temppeleiden tapaan tämäkään kompleksi ei ole ihan se alkuperäinen. Kaikki alueen rakennukset nimittäin paloivat 1400-luvulla sodan yhteydessä. Itse kultaisen paviljongin nykyinen versio on rakennettu 1955. Edeltäjä tuhoutui sekin tulipalossa, tällä kertaa nuoren munkin itsemurhayrityksen yhteydessä. Ilmeisesti nykyisen version kultausta on arvosteltu yliampuvaksi aiempaan verrattuna.

Saapuminen temppelille

Kinkaku-ji sijaitsee pikkuisen syrjässä Kioton keskustasta nähden. Päärautatieasemalta on temppelille matkaa yli 7,5 kilometriä. Kätevimmin perille pääsee busseilla 101 ja 205, joilla matka Kioton asemalta kestää noin kolmisen varttia. Bussin 206 pysäkki on pikkuisen etäämmällä. Lähin metroasema on Kitaoji, jonne liikennöi Karasuman metrolinja. Metroasema on kuitenkin reilun kolmen kilometrin päässä temppelistä, joten taksi voi olla tarpeen jatkoyhteytenä.

Oman kokemukseni mukaan bussilla suunnistaminen Kiotossa on helpointa juuri päärautatieasemalta lähtien. Aseman edustan aukio on bussiliikenteen solmukohta, jossa tarvitsee vain löytää oikean bussin laituri ja asettua jonoon maahan piirrettyjen viivojen mukaisesti. Japanissa kun aina jonotetaan nätisti. Mölyt pidetään mahassa jonotuksen aikana ja toki myös itse liikennevälineessä.

Meidän saapumisemme millekään temppelille ei mennyt ihan nappiin, sillä jostain syystä emme onnistuneet keskittymään kunnolla bussien valintaan. Kinkaku-jin temppelille saavuimme toiselta temppeliltä, josta ei ollut suoraa bussiyhteyttä. Bussia vaihtaessamme valitsimme ilmeisesti väärän suunnan pysäkin, mistä johtuen jouduimme ajelemaan vähän ylimääräistä. Onnekkaasti valitsemamme bussi palasi pienen kierroksen jälkeen takaisin samaan risteykseen toista katua pitkin, ja näin pääsimme kätevästi takaisin lähtöpisteeseen. Tai kätevästi ja kätevästi, mutta ainakaan emme eksyneet enää pahemmin. Suosittelen siis tutustumaan Kioton bussikarttaan ennen kulkuneuvon valintaa. Pelkkä Google Mapsin tuijottelu voi johtaa harhapoluille.

Temppeli on auki joka päivä klo 9-17. Tämä tuntuu olevan tyypillinen aikataulu Japanin buddhalaistemppeleille. Klo 17 jälkeen ei mihinkään pääse enää sisälle. Pääsymaksu on 400 jeniä eli noin 4,20€.

Muuta nähtävää alueella

Temppelialue on mukavan vehreä. Puistomainen ympäristö houkuttelee eläimiä, joita voin bongailla aluetta kierrellessä. Yhdellä lammen saarista viivähti hetken aikaa kaunis haikara. Tarkempi lajintunnistus jäi minulta tekemättä. Näitä samoja haikaroita näkyi muidenkin japanilaisten puutarhojen lammissa kahlaamassa.

Temppelialueella on myös toinen lampi, jonka keskellä sijaitsee valkoisen käärmeen pagodi. Kivasta nimestään huolimatta pagodi on tosin varsin pieni, oikeastaan vain pieni kivinen monumentti. Tai ehkä minulla vain olivat odotukset turhan korkeilla, onhan Whitesnake mainio rockyhtye. Ihan piti Googlen kuvahaulla varmistaa, että olihan se pagodi varmasti se pieni kivikasa lammen saarella.

Mikäli taskun pohjalle on sattunut jäämään vaikkapa yhden tai viiden jenin kolikoita, joiden arvo on käytännössä mitätön, voi niistä päästä kätevästi eroon temppelialuetta kiertävien polkujen varrelta löytyvien kippojen kohdalla. Ilmeisesti tarkoitus on yrittää polulta käsin viskata kolikko kippoon. Minulla näitä kolikoita oli enemmän kuin tarpeeksi, joten harjoittelin tarkkuusheittoa ihan useamman kerran. Osumistarkkuus oli aika samaa tasoa kuin keskimäärin muillakin vierailijoilla. Kippo näytti tyhjältä, mutta siinä ympäristössä valuuttaa makasi pikkuvaltion vuosibudjetin verran. Jos nyt pieni liioittelu sallitaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Jokaiselta temppeliltä on nimittäin mahdollista kerätä kokoelmiinsa paikan oma leima. Japanilaiset harrastavat leimojen keräämistä kovakantisiin vihkoihin, joita kutsutaan nimellä goshuinchou. Temppelien lisäksi monista muistakin nähtävyyksistä voi leimoja kerätä. Näin ensikertalaisena Japanin vierailijana en vielä osannut joka paikasta leimasinta etsiä. Siksi Kinkaku-jin leimaa minulta ei löydy. Paitsi pääsylipussa, joksi pääsymaksun maksaneille käteen tyrkättyä lipuketta arvelin, jossa oli kaksi leimaa jo ihan vakiona. Nämä tosin taisivat olla ihan painettuja, ei leimattuja. Leimasin löytynee kätevimmin paikallisten puuhia seuraamalla.

Temppelialueen ulkopuolellakin on nähtävää, sillä ainakin näin suomalaiselle japanilainen kaupunkimiljöökin näyttää mielenkiintoiselta. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää autotalleihin, jotka ovat usein vain juuri ja juuri auton mentäviä. Tai sitten osa autosta jää yksinkertaisesti ulkopuolelle. Kun tilaa on vähän, pitää kaikki käyttää tehokkaasti.

Muut kirjoitukset aiheesta Kioto:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *