Seinejoessa on Pariisin kohdalla kahden varsinaisen saaren lisäksi myös yksi keinotekoinen saari. Tämä Île aux Cygnes eli suomeksi Joutsensaari rakennettiin 1800-luvulla osana jokiliikenteen helpottamispyrkimyksiä ja rantapenkereiden suojaamista. Kapoinen saari ei tarjoa kauheasti nähtävää itsessään, mutta sieltä avautuu varsin hienot näkymät Eiffel-tornin suuntaan. Paikka on lisäksi erittäin rauhallinen.

Île aux Cygnes on vain yksitoista metriä leveä ja pituutta sillä on 850 metriä. Saaren molempien päiden yli kulkee silta, ja nämä reitit ovatkin ainoa keino päästä saarelle ilman venettä. Koillispäässä kaunis Pont de Bir-Hakeim kuljettaa saaren yli niin metrolinjaa kuin autoja ja kevyttäliikennettäkin. Lounaispäästä puolestaan löytyy Pont de Grenelle, joka on huomattavasti tylsempi betonisilta. Koilliskulma on kätevä saapumispiste paitsi kauniimman sillan myös näppärästi aivan rannan tuntumasta löytyvän Bir-Hakeimin metroaseman vuoksi.

Saaren ainoat varsinaiset nähtävyydet löytyvät sen molemmista päistä. Koillispäässä sijaitsee mahtipontinen veistos La France Renaissante (suom. Uudelleensyntynyt Ranska). Tämä tanskalaisen Holger Wederkinchin vuonna 1930 suunnittelema teos esitti alun perin Jeanne d’Arcia, mutta se jäi toteuttamatta liian sotaisan ulkomuotonsa vuoksi. Lopulta uuden nimen saanut teos valettiin pronssista vuonna 1948 ja pienen seikkailun jälkeen se päätyi nykyiselle paikalleen nykyisellä nimellään vuonna 1958. Itse veistos on toki hieno sekin, mutta erityisen hieno on sen takaa avautuva maisema. Eiffel-torni näkyy sinne todella upeasti.

Lounaispäässä puolestaan sijaitsee pienoiskopio Vapaudenpatsaasta. Tämä 11,5 metriä korkea versio katsoo länteen päin eli kohti New Yorkin edustalla nököttävää alkuperäistä Frédéric Auguste Bartholdin suunnitelemaa Vapaudenpatsasta. Pariisin kopion lahjoittivat kaupungille Yhdysvalloissa asuvat ranskalaiset vuonna 1889, eli kolme vuotta alkuperäisen patsaan paljastamisen jälkeen. Se juhlisti tuolloin Ranskan vallankumouksen satavuotisjuhlaa.

Vaikka Île aux Cygnes’lle ei varsinaisesti pääse kuin sen molemmista päistä, kulkee saaren yli vielä kolmaskin silta. Tämä rautatiesilta Pont Rouelle on kaunis teräskaarisilta, jota käyttää nykyisin RER-linja C. Silta otettiin käyttöön keväällä 1900 ja aluksi sen yli kulki henkilöliikennettä. Vuodesta 1924 vuoteen 1930 asti silta kuitenkin toimi pelkästään rahtiliikenteen väylänä, kunnes tämäkin liikenne loppui. RER-linjojen rakentaminen palautti Pont Rouellen jälleen käyttöön ja vuodesta 1988 alkaen sen yli on taas voinut matkustaa junalla. Toki siinä välissä täytyi pikkuisen tehdä korjauksia. Kaunis silta näkyy upeasti saarelta käsin.

Saarelta ei löydy ensimmäistäkään kahvilaa tai ravintolaa, eikä siellä asu ketään. Siellä ei ole edes yhtään taloa. Saaren keskellä kulkee puiden varjostama kävelyväylä Allée des Cygnes, joka näkyi olevan paikallisten lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien suosiossa. Väylän varrella on tasaisin välein puistonpenkkejä, joille voi hetkeksi istahtaa hengähtämään ja katselemaan maisemia joen vastarannalle. Juuri tällaiseen joutilaaseen oleiluun saari sopiikin parhaiten.

---

Nähtävyyksien perässä Île aux Cygnes’lle ei kannata tulla, mutta maisemien perässä kylläkin. Minua myös kiinnosti nähdä tuo Vapaudenpatsas, vaikka se lopulta olikin yllättävän pieni. Kauniilla säällä Joutsensaari on varsin viehättävä ja mukavan rauhallinen hengähdyspaikka vilkkaan kaupungin keskellä.