Louvren ja Concorden aukion välillä Seinen rantaa seuraillen sijaitseva suuri klassinen muotopuutarha Tuileries on varsinainen pariisilaisten yhteinen olohuone. Kauniilla päivällä niin kaupunkilaiset kuin turistitkin kansoittavat tätä yli 22 hehtaarin aluetta pahimmillaan tungokseksi asti. Puutarha on myös osa kahdeksan kilometrin pituista Axe Historiqueta, joka jatkuu suorana linjana Louvresta La Défensen liikekeskustaan asti.

Pariisissa on useita muitakin klassisia ranskalaisia muotopuutarhoja, mutta Tuileries on niistä vanhin. Puutarha oli kuitenkin alunperin italialaistyylinen, sillä sen rakennutti kuningas Henrik II:n leski Katariina de’ Medici, joka firenzeläisenä oli tällaisiin puutarhoihin mieltynyt. Leskeksi jäätyään Katariina halusi vetäytyä hovin hulinasta ja hän hankki pläntin maata silloisten kaupunginmuurien ulkopuolelta. Muuri kulki tuolloin aivan Louvren länsipuolella. Tontille rakennettiin asumukseksi Tuileries’n palatsi ja sille kaveriksi puutarha. Palatsi ja puutarha saivat nimensä paikalla aiemmin siejainneelta kattotiiliä (ranskaksi tuile) valmistaneelta tehtaalta.

Tuileries’n palatsia laajennettiin useammassa vaiheessa niin, että se edelleen pystyssä olevana täydentäisi Louvren täydelliseksi suorakulmioksi. Palatsia ei kuitenkaan ole enää olemassa, sillä se paloi Pariisin Kommuunin aikaisissa levottomuuksissa vuonna 1871. Puutarha sen sijaan on pitänyt pintansa. Vuonna 1564 Bernard de Carnessen puutarhalle tekemä italialaistyylinen suunnitelma sai kuitenkin väistyä 1600-luvun lopulla. Tuolloin puutarhan suunnitteli uudelleen nykyiseen ranskalaistyyliseen muotoonsa Aurinkokuningas Ludwig XIV:n kaudella maisema-arkkitehti André Le Nôtre, jonka kynästä on lähtöisin myös Versailles’n upea puutarha.

Ranskalaisten muotopuutarhojen tyylille uskollisesti Tuileries’nkin puutarhan kulmakiviä ovat symmetria, järjestys ja pitkät perspektiivit. Leveä keskikäytävä kulkee koko puiston läpi Louvrelta aina Concorden aukiolle asti. Matkan verrella on kaksi suurta suihkulähdettä, joista toinen on pyöreä ja toinen kahdeksankulmainen. Näiden ympärillä on metallisia tuoleja, jotka ovat kauniina päivinä ahkerassa käytössä.

Suihkulähteiden välisellä osuudella keskikäytävää reunustavat tasaisin välein istutetut puut. Tarkemmin katsoen puiden väleistä näkyy pieniä nurmikenttiä tai suihkulähteitä. Puut onkin istutettu neliön tai suorakulmion muotoon ja jokaisen neliön keskellä on pieni aukio. Aukioita on kahdessa rivissä käytävän molemmin puolin ja niitä on kaikkiaan kuusitoista kappaletta. Jokaisessa on jotain toisista poikkeavaa, kuten suihkulähde tai veistos.

Tuileries’n puutarha avattiin yleisölle vuonna 1667 ja Ranskan vallankumouksen jälkeen siitä tuli julkinen kaupunkipuisto. Puutarha on nähnyt paljon asioita historian saatossa, kuten maailman ensimmäisen kuumailmapallolennon sekä monia taisteluja useissa eri konflikteissa. Se on myös toiminut useiden erilaisten iloisempien tapahtumien näyttämönä ja onpa siellä urheiltukin. Puutarhaan kuului aikoinaan tenniskenttä ja kisattiinpa Tuileries’ssa myös vuoden 1900 olympialaisten miekkailulajeissa.

Olemme vierailleet Pariisissa kaikkina vuodenaikoina syksyä lukuunottamatta ja Tuileries’n puutarha on näyttänyt upealta joka kerralla. Oma suosikkimme vuodenajoista on kuitenkin kevät, jolloin puutarhan kukkaloisto on upeimmillaan. Laajat kukkaistutukset ovat varmasti hienoja läpi kesän, ja osa jopa talvellakin, mutta keväällä kukinta ulottuu myös moniin puihin ja pensaisiin.

Keväällä puistossa voi bongailla myös pieniä linnunpoikasia. Vesilammikoissa asuu monenlaista polskijaa, kuten sorsia ja liejukanoja. Pääsimme seuraamaan yhden sorsapoikueen edesottamuksia. Vastakuoriutuneet keltaiset tipuset olivat vielä hyvin kömpelöitä, kun taas tummempiin höyheniin vaihtaneet isommat poikaset juoksivat reippaasti turistien heittelemien leivänpalasten perässä. Puiston puutarhaosasto oli valjastanut nurmikkoa hoitamaan kaksi vuohta, jotka olivat toimessaan pyöreän vesilammikon eteläpuolisella rinteellä.

Puutarhan kahdesta suuresta suihkulähteestä erityisesti lasten suosikki näkyi olevan pyöreä lähempänä Luovrea sijatiseva allas. Suihkulähteen ykkösvetonaula ovat pienet purjeveneet, joita voi vuokrata altaan viereltä löytyvästä kärrystä. Veteen laskettuna vene menee menojaan. Mukaan saa kuitenkin puukepin, jolla rantaan jämähtänyttä venhoa voi yrittää tyrkkiä takaisin liikkeelle. Lähempänä veden rajaa istuvien kannattaa siis varoa keppien kanssa huitovia ipanoita.

Lapsia ilahduttanee myös kesäkaudella Tuileries’n puutarhassa toiminnassa oleva pieni huvipuisto Fête des Tuileries. Huvipuiston maailmanpyörä ja kymmenet muut huvituslaitteet pyörivät Tuileries’n puutarhan Rue de Rivolin puoleisella laidalla kesäkuun lopulta elokuun loppuun asti. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta itse laitteet ovat maksullisia.

Puutarhan kenties vähimmälle huomiolle jäävä osa on sen veistoskokoelma, josta vastaa Louvren museo. Veistokset ovat peräisin laajalta ajanjaksolta 1600-luvulta aina 1900-luvulle asti ja osa niistä sijaitsi alunperin Tuileries’n palatsissa, jonka raunioista ne pelastettiin. Veistoksia löytyy joka puolelta puistoa ja niitä saa ihailla ihan kaikessa rauhassa. Näin ainakin itse totesin veistoksia valokuvatessani. Minun lisäkseni niistä näyttivät olevan kiinnostuneita lähinnä puutarhassa aikaansa viettäneet Pariisin pulut.

---

Minulle Tuileries’n puutarha on aina ja ikuisesti Tuiliers’n puutarha, koska kerran nimen virheellisesti lukeneena luen sen aina samalla tavalla väärin. Siksi tuo nimi lipsahtaa kirjoittaessanikin samaan muotoon, vaikka kuinka yritän itseäni vahtia. Tästä sekaannuksesta huolimatta Tuileries on yksi suosikkipaikoistani Pariisissa ja löydän itseni sieltä jokaisella vierailulla, vaikka en puutarhaan mitenkään erityisesti menossa olisikaan. En keksi puutarhasta oikein muuta ikävää sanottavaa kuin että se voi hyvällä säällä olla varsin ruuhkainen. Onneksi kuitenkin isossa puutarhassa on aina myös rauhallisempia soppia. Toinen ikävä puoli liittyy puutarhan leveisiin hiekkakäytäviin. Tuulisella säällä on syytä pitää suu kiinni tai muuten hiekka narskuu hampaissa.