Phang Ngan lahdelta Phuketin saaren ja mantereen välistä löytyy pieni kallioinen Koh Panyeen saari, jonka kyljessä kelluu indonesiasta lähtöisin olevien muslimikalastajien kylä. Kylä on rakennettu paalujen päälle kelluvaksi, koska sen perustamisen aikaan 1700-luvun lopulla ulkomaalaisilla ei ollut oikeutta omistaa maata Thaimaassa.
Vasta turismin tuomien tulojen avulla kylä on pystynyt leviämään jo vähän kuivallekin maalle. Tämä on mahdollistanut kunnollisen moskeijan rakentamisen. Kultakupolinen moskeija onkin kylän ehdottomasti hienoin rakennus. Tasaista maata tosin saarella on erittäin rajallisesti.
Vaikka kylä onkin nykyisin useiden lahden suosittujen veneretkien lounaspysähdyspaikka, ei turismi ole vielä pystynyt pilaamaan kylää ihan kokonaan. Länkkäreitä ei ollut samaan aikaan liikkeellä häiritsevän paljoa. Matkamuistoja toki oli myynnissä ja turisteja palvelevia ravintoloita näkyi useampia. Silti näimme kujia kiertäessämme myös paljon arkisen elämän merkkejä. Ihmisten koteja en sentään kehdannut valokuvata.
Näimme useita lämmöstä nauttivia kissoja. Kovin hektiseltä ei näyttänyt paikallisten ihmistenkään arki. Hymy tuntui olevan herkässä.
Kylässä asuu vähän reilut 1600 ihmistä. Turismi tuo tuloja talvikaudella, mutta kalastus on edelleen tärkein tulonlähde kesän sadekaudella. Kylässä on koulu, jonka opetuksen tasossa ei ole kuitenkaan hurraamista. Tästä syystä kuulemma pojat lähetetään kouluun muualle. Kasvunvaraa ei kauheasti ole, sillä kylä ei voi laajeta merelle päin ohi myrskyiltä suojaavien kallioiden. Siksi muualle muuttamista suositaan.
Jalkapallovillitys valtasi kylän vuoden 1986 maailmanmestaruuskisojen aikaan. Pojat rakensivat itselleen romupuusta kelluvan pallokentän. Pallonhallinnan merkitys varmasti korostui, sillä rajan yli karannut pallo täytyi noutaa merestä. Harrastus otti tuulta alleen sen verran, että kylään perustettiin joukkue, josta kehittyi eteläisen Thaimaan yksi 2000-luvun menestyneimmistä. Uusi kenttäkin rakennettiin, kelluva tosin sekin.
Uusi jalkapallokenttä sijaitsi ilmeisesti koulun yhteydessä. Kentän laidalla on matalat aidat, mutta pallon noutaminen merestä lienee täälläkin tuttua.
Vanha jalkapallokenttä toimi laiturina takaisin veneelle palatessamme. Vene oli kylävierailumme aikana ehtinyt kiertää toiselle laidalle meitä odottamaan. Kylä näytti tältä puolelta katsottuna vieläkin upeammalta.
Kalastajakylä yllätti ainakin minut positiivisesti. Laskuveden aikaan paikka ei ollut ehkä yhtä viehättävä kuin veden ollessa korkeammalla, sillä paljastunut merenpohja oli aika roskainen. Silti kylä oli mielenkiintoinen, eikä ollenkaan niin täynnä turisteja kuin olin pelännyt. Kylän elämästä sai sentään jonkinlaisen kuvan. Oikeastaan tykkäsin tästä kylästä enemmän kuin samalla retkellä näkemästäni James Bond -saaresta. Silti edelleenkin parasta Phang Ngan lahdella on varsinainen venematka karstikallioiden ja mangrovemetsien lomassa.
Muut kirjoitukset aiheesta Phuket: