Kööpenhaminan kuninkaallisista linnoista olemme nyt käyneet kahdessa. Viimeisimpänä vierailuvuorossa oli Christiansborgin linna, jolla on takanaan värikäs historia. Linna on rakannettu kaikkiaan kolmeen kertaan ja jo ennen näitä inkarnaatioita samalla paikalla on ollut kaksi aiempaa linnaa. Jokainen on tavalla tai toisella vuorollaan tuhoutunut seuraajansa tieltä. Ensimmäinen Christiansborgin linna toimi vielä kuningasperheen kotina, mutta sen tuhouduttua tulipalossa kruunupäät muuttivat vähän matkaa koilliseen Amalienborgiin ja ovat pysyneet siellä siitä lähtien yhtä lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta.

Linnan historiaa

Ensimmäisen linnan tälle paikalle rakennutti Roskilden piispa Absalon vuonna 1167. Slotsholmen oli tuolloin vain pieni saari Hafnin pikkukaupungin edustalla. Tämä pikkuisen syrjäinen kaupunki oli kuitenkin selvästi kasvamaan päin, ja näin myös puolustuslinnoitukselle oli tarvetta. Piispalla oli henkilökohtaisia intressejä alueen puolustamiseen, koska hän oli sen omistaja. Maa tuli lahjana Tanskan kuningas Valdemar I Suurelta, joka oli piispan lapsuudenystävä. Absalonin kuoleman jälkeen linna siirtyi Roskilden hiippakunnan hallintaan. Kasvava kaupunki herätti myös Tanskan vihollisten kiinnostuksen ja vuonna 1368 niin linna kuin sen suojelema kaupunkikin päätyi viholliskoalition valloittamaksi. Valloittajaporukassa mukana ollut Hansaliitto tuhosi Absalonin linnan maan tasalle seuraavana vuonna osana rauhansopimusta.

Paikalle päätettiin pian rakentaa uusi linna. Kaupunki oli siinä välissä ehtinyt vaihtaa nimekseen Kööpenhamina, joten uusi linna nimettiin kaupungin mukaan Kööpenhaminan linnaksi. Uusikin linna oli aluksi Roskilden hiippakunnan omistuksessa, kunnes kuningas Eerik XIII Pommerilainen siirsi sen omiin nimiinsä vuonna 1417. Hansaliitto kokeili jälleen onneaan sodassa Tanskaa vastaan ja yritti myös vallata Kööpenhaminan linnankin vuonna 1428. Kuningatar Filippan johtama puolustus kuitenkin piti ja linna säästyi. 1400-luvun puolivälissä Tanskan kuningas muutti asumaan Kööpenhaminan linnaan ja hallitsijat pitivät sitä kotinaan vuoteen 1731 asti. Silloin linna päätettiin purkaa, koska sen raskaat muurit eivät enää tahtoneet pysyä kasassa ja rakennelma oli muutenkin jo aikansa elänyt. Ongelmista voitaneen syyttää kuningas Fredrik IV:ttä, jonka kaudella 1720-luvulla linna rakennettiin uudestaan kenties muurien paksuudessa vähän liioitellen.

Kolmas linna sai nimekseen Christiansborg sen rakennuttaneen kuningas Kristian VI:n mukaan. Jos hänen edeltäjänsä uudelleen rakentama linna jäi lyhytikäiseksi, ei pitkää ja kunniakasta historiaa ollut luvassa Kristianinkaan linnalle. Vuonna 1745 valmistunut ensimmäinen Christiansborg kun tuhoutui tulipalossa jo vuonna 1794. Lyhyen historiansa ajan tuo upea renessanssipalatsi oli pohjoisen Euroopan suurin linna, jossa oli 348 huonetta ja joka majoitti noin tuhatta hovilaista. Linnasta jäivät jäljelle kaksi läntistä siipeä, jotka ovat edelleen pystyssä. Toisessa näistä sijaitsevat kuninkaalliset hevostallit, joissa voi vierailla. Kuningasperhe muutti palon jälkeen vähän matkan päähän Amalienborgin linnaan.

Toista Christiansborgin linnaa alettiin rakentaa vuonna 1803, mutta homma eteni hitaasti maan huonon taloustilanteen takia. Linna valmistui lopulta vuonna 1828. Kuningasperhe ei koskaan muuttanut takaisin Christiansborgiin poislukien Fredrik VII:tä, joka asui siellä vuodesta 1852 vuoteen 1863. Ilo uudesta linnasta oli jälleen lyhyt, sillä toinenkin Christiansborgin linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1884. Tästä linnasta säilyi vain kappeli, joka on edelleen olemassa ja jossa voi myös vierailla. Sitkeät tanskalaiset rakensivat vielä kolmannenkin Christiansborgin linnan vuosien 1907 ja 1928 välillä. Tämä versio on toistaiseksi säilynyt pystyssä, joten kenties se kuuluisa kolmas kerta sanoo toden tässäkin tapauksessa. Palaneen linnan numero kaksi purkutöiden yhteydessä maan alta löydettiin aiempien linnojen jäänteitä, jotka päätettiin museoida ja joita voi käydä tutkimassa linnan kellarissa. Uusi linna edustaa tyyliltään uusbarokkia.

Nykyisin Christiansborgin linna on monilta osiltaan avoinna yleisölle. Nähtävillä ovat kuninkaalliset vastaanottotilat, kuninkaalliset hevostallit sekä kuninkaallinen keittiö. Myös maan alta löytyvät aiempien linnojen jäänteet ovat nähtävillä. Lippuja on myytävänä joko erikseen eri osiin linnasta sekä myös kaikki kohteet sisältävänä yhdistelmänä, joka on selkeästi halvempi kuin osat yhteensä.

Samassa kompleksissa pitää majaansa myös Tanskan parlamentti, jossa ei voi vierailla samalla lipulla itse linnan kanssa. Parlamentin istuntoja on kuitenkin mahdollista päästä seuraamaan ja sen tiloihin järjestetään myös opastettuja kierroksia. Kumpaankaan näistä emme kuitenkaan ole osallistuneet. Parlamentin alaisuudessa toimivaan linnan torniin on myös mahdollista kiivetä. Tarjolla on mainiot näkymät, joskaan näihin ei meidän vierailumme aikana ollut mahdollista remontin vuoksi tutustua. Torni on ilmainen vierailukohde. Niin ikään ilmainen on linnan kappeli, joka myös jäi meiltä väliin. Esittelen seuraavassa linnan eri kohteet ja kerron lopuksi joitain vierailuun liittyviä hyödyllisiä faktatietoja.

Aiempien linnojen rauniot

Samalla paikalla aiemmin seisseiden linnojen jäänteisiin pääsee tutustumaan Christiansborgin kellarikerroksessa, jonne pääsee laskeutumaan sisäpihalta löytyvästä ovesta. Raunioiden muodossa tarjolla on yli 800 vuoden mittainen aikamatka aina piispa Absalonin aikoihin vuoteen 1167 asti. Samalla tarjoutuu katsaus koko Kööpenhaminan syntyhistoriaan.

Pahoittelen, jos nyt spoilaan suurenkin yllätyksen, mutta kutkuttavasti nimetty Absalonin salaisuus paljastuu heti rauniokierroksen alussa pätkäksi viemäriputkea. Paikalle rakennetussa ensimmäisessäkin linnassa oli siis jo siisti wc, josta jätökset valuivat linnan ulkopuolelle. Aikoinaan tällainen hotelli helpotus on ollut melkoinen innovaatio, mutta nyt se on yksinkertaisesti paska salaisuus.

Reitin varrelta löytyy niin isompia raunioita kuin yksittäisiä esineitäkin linnan eri inkarnaatioista. Muurin paloja on säästynyt sieltä ja vesiputkia täältä. Nähtävillä on myös linnojen pienoismalleja.

Kierros raunioilla oli sinällään ihan mielenkiintoinen ja erityisen hauskaa se oli siksi, että tässä osassa linnaa ei ollut meidän lisäksemme kuin ihan muutama muu vierailija. Siitä huolimatta tämä oli lopulta kuitenkin se vähiten kiinnostava osa. Mahdollisesti enemmän historiasta kiinnostunut saisi näistä raunioista vähän enemmän irti. Yksi hyvä vinkki voisi olla linnaan tutustumisen aloittaminen juuri tästä raunio-osuudesta. Me laskeuduimme kellariin heti kuninkaalliset vastaanottotilat kierrettyämme, mistä johtuen muinaiset kivet eivät oikein tehneet vaikutusta kaiken sen kullan ja kimalluksen jälkeen.

Kellarista löytyy lopulta myös nykyisen linnan peruskivi, joka muurattiin vuonna 1907. Samasta huoneesta löytyy myös Absalonin linnan kaivo. Kierroksen lopussa siis sekä vanhin että tuorein linna kohtaavat samassa tilassa.

Kuninkaalliset vastaanottotilat

Linnavierailun ehdoton kruununjalokivi ovat kuninkaalliset vastaanottotilat. Tosin tämä vitsi meni vihkoon siinä mielessä, että ne kruununjalokivet ovat nähtävillä ihan toisessa linnassa. Jos siis olet niistä kiinnostunut, kannattaa suunnata Rosenborgin linnaan. Kuninkaalliset vastaanottotilat on ehdottomasti se suosituin Christiansborgin kohteista, mikä näkyy jo lippujen hinnoissa. Yksittäisenä kohteena lippu kuninkaallisiin vastaanottotiloihin on melkein tuplasti kalliimpi muihin kohteisiin verrattuna. Hinnalle saa myös katetta, sillä tässä linnan osassa on ylivoimaisesti eniten nähtävää. Meidän linnassa vieraillessamme syyskuussa 2023 kuningatar Margareeta II oli edelleen vallassa, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin 14.1.2024 hän astui sivuun siirtäen kruunun pojalleen Frederik X:lle. Joitain pieniä muutoksia vastaanottotiloissa on siis voinut tapahtua vallanvaihdon myötä.

Lisää aiheesta: Rosenborgin linna

Vierailu alkaa kuningattaren portaikosta, jota pitkin noustaan yelmpään kerrokseen. Portaikon ylätasanteelta päästään Aleksanterin saliin, joka on nimetty kuvanveistäjä Bertel Thorvaldsenin Aleksanteri Suuren Babyloniin saapumista esittävän veistoksen mukaan. Tämä melko pieni veistos löytyy yhdeltä seinustalta peilin edestä.

Aleksanterin salista pääsee kurkistamaan Flora Danica -astiastoa esittelevään komeroon. Tämä astiasto on ollut käytössä hovin tärkeissä tilaisuuksissa 1800-luvun alkupuolelta saakka. Astiaston on valmistanut Royal Copenhagen ja sen kuvituksena on käytetty Tanskan maaseudun kasveja. Kippojen ja kuppien latinankielinen nimi Flora Danica tarkoittaakin suomeksi tanskalaista kasvistoa.

Aleksanterin salista pääsee myös kahteen peräkkäin sijaitsevaan tilaan, joista ensimmäisenä vastaan tulee prinsessan kamari. Huone on kauniisti koristeltu kattoa myöten ja se on sisustettu niukasti kauniilla vanhoilla mööbeleillä. Ovien yläpuolella on Christiansborgin linnan eri inkarnaatioita esittävät releifit.

Kamarista pääsee jatkamaan kuningattaren kirjastoon, joka muistuttaa tyyliltään edellistä huonetta. Tosin täällä koristelu on vielä pikkuisen prameampaa. Kirjaston hyllyissä säilytetään kuningatar Margareeta II:n kirjakokoelmaa, jossa on monia 1700-luvulta peräisin olevia niteitä.

Tanskan linnut ovat esillä monissa vastaanottotilojen huoneista. Ensimmäiset minun bongaamani linnut olivat kirjaston kattoon maalatut kattohaikarat.

Kirjaston jälkeen palataan takaisin kuningattaren portaikkoon. Aleksanterin saliin johtavaa ovea vastapäätä on kaksi eteenpäin vievää ovea. Portaikko jatkuisi myös ylöspäin, mutta siellä lienee kuningasperheen yksityisiä tiloja, joihin ei vierailijoilla ole asiaa. Itse portaikko on sekin kuitenkin varsin kaunis.

Portaikosta matka jatkuu Abildgaardin huoneeseen. Huone on nimetty tanskalaisen taidemaalari Nicolai Abildgaardin mukaan. Hänen kolme suurta maalaustaan onnistuttiin pelastamaan aiemman Christiansborgin linnan suuren salin seinältä tulipalon sytyttyä vuonna 1794. Ne löytyvät nyt tästä huoneesta.

Abildgaardin huoneessa voi jatkaa kirjastosta alkanutta lintujen bongailua. Eikä tässä tarvitse rajoittua pelkästään lintuihin, sillä tässä huoneessa on bongattavaksi monenlaisia eläimiä. Kuvia löytyy ovista, tuoleista ja seinäpaneleista. Ne ovat Valdemar Andersenin käsialaa. Hän oli harjoitellut eläinten maalaamista 1900-luvun alussa suunnitellessaan kaupungin eläintarhan mainosjulisteita.

Huoneen pinkit verhot ovat melko tuore lisäys, sillä ne valmistettiin kuningattaren vuonna 2000 vietettyjä 60-vuotisjuhlallisuuksia varten. Verhokankaan kutoi tanskalainen Grethe Nielsen. Kankaan kuosi sai nimekseen Margareeta II:n roosa.

Abildgaardin huoneen vasemmalla puolella on pitkän muotoinen ruokasali. Salin pitkän pöydän ääreen mahtuu ruokailemaan suurempikin seurue. Suurimmat pidot järjestetään kuitenkin suuressa salissa. Tällöin ruokasali toimii ruokavarastona ja annosten viimeistelypaikkana. Myöhemmin vieralun yhteydessä näimme kuninkaallisissa keittiöissä videon, jossa keittiömestari esitteli kuninkaallisen juhlaillallisen valmistelun aina ruokalistan päättämisestä itse annosten tarjoiluun asti. Varsin kätevästi näyttävän näköiset annokset valmistuivat suureen saliin vietäväksi, vaikka varsinaiseen keittiöön olikin matkaa melkoisesti.

Ruokasalin toisessa päädyssä on kaksi ovea, joiden taakse ei kierroksella saanut kurkistaa. Näiden ovien yläpuolella on myös pienet ranskalaistyyliset parvekkeet, josta saliin pystyy kurkistamaan yläviistosta käsin. Koristeista päätellen parvekkeet ovat vain kuninkaallisia varten.

Ruokasalin oikealla puolella sijaitsee Abildgaardin huoneen jälkeen vihreä huone, jossa on nimensä mukaisesti vallalla vihreä sävy samaan tapaan kuin Abildgaardin huoneessa oli vallalla pinkki. Pääosin huone on vaalea, mutta seinän vierille sijoitettujen tuolien verhoilussa päävärinä on vihreä, samoin kuin osassa seinäkoristeista.

Vihreällä huoneella on silläkin oma tehtävänsä suuren salin juhlallisuuksissa. Juhlissa esiintyvät muusikot käyttävät vihreää huonetta takahuoneenaan.

Myös vihreässä huoneessa voi bongailla lintuja. Täältä löytyy niin sorsia kuin fasaanejakin. Me tykkäsimme erityisesti töyhtöhyypistä, joita oli kokonainen parvi yhdessä oven päältä bongaamassani maalauksessa. Kyseinen lintu on jotenkin sympaattinen helposti tunnistettavine keväisine ilmapiruetteineen sekä pillitikkari Melody Popsia muistuttavine vihellyksineen.

Ruokasalin ja vihreän huoneen jälkeen vuorossa on kapea ja pitkulainen ruotsalainen galleria, jonka seinillä on Ruotsin kuninkaiden ratsastustaitoja esitteleviä valtavia maalauksia. Polleana hevosen selässä poseeraavissa kuninkaissa on jotain tahattoman koomista, eikä hymyilyltä vältytä tälläkään kertaa. Salin kapea muoto ja päissä olevat ikkunat tekivät kelvollisen valokuvan saamisen tästä huoneesta melko haastavaksi.

Heppakuninkaiden jälkeen on vihdoin vuorossa kuninkaallisten vastaanottotilojen helmi eli suuri sali. Kierroksemme oli edennyt tähän pisteeseen asti hyvin rauhallisesti, eikä kanssamme ollut yhdessäkään huoneessa kuin korkeintaan pari muuta vierailijaa. Muista huoneista olikin todella helppoa saada valokuvia ilman muita ihmisiä. Suureen saliin ehdittyämme löysimme sitten lopulta ne muut linnassa vierailijat. Siellä ne kaikki olivat tutkimassa Tanskan loisteliasta historiaa suurilta seinäkankailta. Saliin toki väkeä mahtuikin, sillä juhlaillallisilla siellä pöytähopeoita kolistelee jopa 400 vierasta.

Sali on toki hieno muutenkin. Katto on upeasti koristeltu ja seinät on päällystetty marmorilla. Silti se huomio kiinnittyy väkisinkin noihin gobeliineihin. Niitä on kaikkiaan 17 kappaletta ja ne kuvaavat Tanskan historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta tuhannen vuoden aikajänteellä. Jättiteosten kuvat suunnitteli tanskalainen taiteilija Bjørn Nørgaard, joka herätti 60- ja 70-luvuilla hämmennystä kokeellisilla teoksillaan. Kankaat puolestaan kutoi ranskalainen Manufacture des Gobelins, jolla on noissa hommissa vuosisatojen mittaiset perinteet.

Vaikka kuvakudokset valmistettiin 1990-luvulla, ei kyse todellakaan ollut mistään suit sait sukkelaan kutomakoneella pyöräytetystä projektista. Näiden kuvien parissa ahkeroi 30 kutojaa täysipäiväisesti miltei kymmenen vuoden ajan. Suuren salin seinillä on siis 300 ihmistyövuotta kangasta! Kyllä noita kannattaa hetkinen ihmetelläkin. Teokset tilattiin kuningattaren vuonna 1990 pidettyjen 50-vuotisjuhlien kunniaksi ja ilmeisesti työhön kulunut aika tuli tilaajalle vähän yllätyksenä. Kuvat kuitenkin valmistuivat kuningattaren seuraaviin pyöreisiin mennessä, jolloin ne vuonna 2000 julkaistiin.

Osin kuvallinen kerronta on niin lennokasta, että Tanskan historiaa heikommin tunteva putoaa kärryiltä. Joukossa on kuitenkin helposti tunnistettavaakin kuvastoa, vaikkapa toisen maailmansodan kohdalla. Kuningatar Margareeta II ja hänen puolisonsa Henrik esitetään paratiisissa puun alla seisomassa ja omenakin on mukana kuvassa vaihtamassa omistajaa. Käsittääkseni kyseinen historian kohtaus tapahtui ihan nakkena, mutta kuninkaallisilla on kuvassa kuitenkin säädylliset pukineet yllään.

Suuren salin jälkeen siirrytään takaisin pienempään mittakaavaan. Seuraavana on vuorossa samettisali, jossa kuninkaallisiin juhliin saapuvat vieraat esitellään kuningattarelle ja kuningasperheelle. Salin teemavärinä on punainen, joka näkyy niin tapeteissa kuin paksuissa samettiverhoissakin.

Samettisalin vasemmalla puolella on pienempi kulmahuone, josta löytyy suuri Tanskan kuninkaita neljässä eri sukupolvessa esittävä Laurits Tuxenin maalaus. Tästä pienestä huoneesta en valitettavasti tullut ottaneeksi kuvaa laisinkaan. Reitti jatkuu samettisalin oikean sivun ovesta kuningas Frederik VI:n huoneeseen, jossa on edellisen Christiansborgin linnan tulipalosta pelastetut neljä Christopher Eckersbergin maalausta. Edellisessä linnassa ne koristivat suuren salin seiniä, nyt ne ovat tässä pienemmässä tilassa.

Fredensborgin huone on vuorossa seuraavana. Sen silmiinpistävin koriste on kokonaisen seinän peittävä Laurits Tuxenin maalaus, jossa kuningas Kristian IX on perheensä ympäröimänä. Kuningasta kutsutaan Euroopan appiukoksi, koska hän onnistui naittamaan lapsiaan liki kaikkiin vanhan mantereen kuningashuoneisiin. Maalaus onkin melkoisen kattava kuva 1800-luvun lopun monarkioista Euroopassa.

Seuraavana vuorossa oleva Kristian IX:n huone on saanut lattialleen maton. Tämä kuninkaallisen vaakunan koristama kudos on parlamentin kuningattarelle vuonna 2012 lahjoittama hänen 40. vallassaolovuotensa kunniaksi .

Tämän jälkeen reitti vie valtaistuinsaliin, jossa hallitsija ottaa vastaan ulkomaiden lähettiläitä. Salin yhteydessä on myös parveke, josta kuninkaalliset voivat vilkuttaa rahvaalle. Muiden linnan salien ollessa neliskanttisia on valtaistuinsali kaarevaseinäinen.

Kauniisti koristellut valtaistuimet eivät lopulta näytä ihan niin mahtipontisilta kuin voisi kuvitella. En osaa sanoa, onko tuoleja uudistettu uuden kuninkaan toimesta.

Viimeisenä tilana ennen takaisin alaspäin johtavaa portaikkoa on nähtävillä tornisali, jonka seinillä on lisää gobeliineja. Nämä Joachim Skovgaardin työt esittelevät tanskalaisten kansantarujen kuvastoa. Salissa on myös kaunis vanha flyygeli, jonka kuningas Kristian X ja kuningatar Alexandrine saivat lahjaksi hopeahääpäivänään vuonna 1923. Yritin selvittää jälkikäteen soittimen ikää, mutta valitettavasti en löytänyt siitä tarkempia tietoja. Kokeilin kysyä apua myös tekoälyltä, joka kirkkain pikselein valehteli minulle pimputtimen olevan yli 200 vuotta vanha ja tunnetun tanskalaisen pianosepän Johann Daniel Beckin valmistama. Pian kuitenkin selvisi, ettei tuollaista soitinmaakaria ole ollut olemassakaan, minkä tekoäly itsekin lopulta myönsi. Liekö tuo ikäkään sitten totta. Aito tyhmyys päihitti tekoälyn jälleen kerran.

Vierailu kuninkaallisissa vastaanottotiloissa päättyy kuninkaan portaikkoon, joka on kertaluokkaa prameampi kuin kierroksen alkupään kuningattaren rappuset. Portaiden alapäästä siirrytään vielä jättiläisten saliin, jossa on tarjolla pieni matkamuistomyymälä. Sali on saanut nimensä sen kattoa kannattelevista pylväistä, joista osassa on suurikokoisia ihmishahmoja.

Kuninkaalliset hevostallit

Christiansborgin linnaan kuuluvat kuninkaalliset hevostallit ovat ainoa jäljellä oleva osa ensimmäisestä linnan inkarnaatiosta. Tallit sijaitsevat ratsastuskentän eteläpuolella olevassa siivessä.

Kuningashuoneen käytössä oli parhaimmillaan vuonna 1789 kaikkiaan 270 hevosta. Nykyisin jäljellä on enää 20 kopukkaa ja tallien käytössä onkin huomattavasti vähemmän pinta-alaa kuin huippuvuosina. Ilmeisesti myös kentän pohjoispuolella sijaitseva rakennuksen siipi oli aiemmin osa talleja. Nyt siellä on lähinnä toimisto- ja varastotilaa.

Talleja on remontoitu viimeksi vuosien 2007 ja 2009 välillä, jolloin ne laitettiin tuoreimman eläinten kohtelua säätelevän lain mukaisiksi. Tallien yhteydessä on myös ratsastuskoulu.

Hevosten lisäksi talleilla on nähtävillä kuninkaallisia vaunuja. Kuningashuoneen hevosten tärkein tehtävä on kuljettaa kuninkaallisia erilaisten valtiollisten tapahtumien ja juhlien yhteydessä. Kyseessä ovat siis ihan puhtaasti seremonialliset kuljetustehtävät. Kuninkaalliset eivät tietenkään ratsasta kaupungin läpi, vaan he matkustavat aina näissä vaunuissa.

Omakohtaisia kokemuksia kuninkaallisilla vaunuilla ajelusta kaipaaville hevostalleilla on tarjolla tähän tarkoitukseen sopiva simulaattori. Itse vaunu ei ole kummoinen puuhökötys, mutta sen sisällä on suuri näyttöruutu, josta pystyy seuraamaan matkan etenemistä. En tosin päässyt tätä itse kokeilemaan, koska vaunu oli koko ajan varattu.

Tallien ykkösvetonaulana toimivien kultaisten vaunujen paikka oli vierailumme aikana tyhjänä. Kävin kysäisemässä lippuluukulla istuneelta herralta, milloin vaunut olisivat mahdollisesti nähtävillä. Herra hämmästeli omituista kysymystäni, vaunuthan olivat hänen nähdäkseen omalla paikallaan. Vakuutin hänelle niiden kyllä puuttuvan, mikä sai herran säntäämään oitis tilannetta tarkistamaan. Pian hän tuli samaan johtopäätökseen vaunujen puuttumisen suhteen. Herra meni tilanteesta selvästi hämilleen, eikä osannut antaa mitään järkevää selitystä tilanteelle. Jotain hän mumisi jostain harjoituksista, joihin vaunut joskus otetaan mukaan. Ratsastuskentällä vaunuja ei kuitenkaan näkynyt. Oletettavasti ne eivät ihan tyystin olleet hukassa, koska muuten asiasta olisi varmasti uutisoitu laajemmin. Totesimme palaavamme etsimään vaunuja uudestaan seuraavalla kerralla Kööpenhaminassa käydessämme.

Kuninkaallinen keittiö

Minulle yksi linnavierailun helmistä oli kurkistus kuninkaalliseen keittiöön. Minä kun olen kiinnostunut sekä ruoasta että sen valmistuksesta. Tämä osuus on siis erityisesti foodieille sopiva, mutta varmasti nopean vilkaisun arvoinen muillekin.

Linnan keittiössä on aina kevät 1937 ja edessä ovat tuolloin vallassa olleen kuningasparin 25. vallassaolovuoden juhlaillalliset. Tämä kuninkaallinen keittiö ei ole enää toiminnassa, vaan se on enää vain museokäytössä. Vierailijat saavat kuitenkin hyvän käsityksen, mitä tuohon aikaan vaadittiin valmistettaessa kuninkaallisen tason ruokaa sadoille ihmisille. Liesiä ja uuneja tarvittiin paljon samoin kuin patoja ja pannujakin. Myös tilaa piti olla riittävästi, jotta kiireinen henkilökunta ei törmäillyt toisiinsa.

Niitä patoja ja pannuja keittiöstä löytyy todella paljon. Kuparia on niissä yhteensä tonnikaupalla, sillä kyseessä on yksi Euroopan suurimpia kupariastioiden kokoelmia. Näissä lienee myös kiinni kruunu jos toinenkin, sillä kupariset keittoastiat ovat sieltä hintahaitarin yläpäästä. Kuninkaalliseen keittöön kelpaa tietysti vain paras laatu.

Lieden malli näytti kovasti tutulta. Tutustuin samalla periaatteella toimivaan puulieteen Seurasaaren ulkomuseon Kahiluodon kartanossa. Siellä opas selitti hellan levyjen sisäkkäisten ympyröiden merkityksen. Näiden avulla oli mahdollista sovittaa levy kunkin keittoastian tarpeisiin poistamalla juuri sopiva määrä sisempiä renkaita, jotta astia pysyi vielä paikoillaan. Tällä tavalla saatiin maksimoitua lämmönsiirto suoraan astiaan. Puulämmitteisten liesien kanssa toimineille tämä lienee tuttua, mutta tällaiselle vain sähkö- ja kaasuliesin kanssa puuhailemaan oppineelle moinen tekniikka oli ihan uusi juttu.

Meidän kahvin ystävien sydämiä lämmittivät erityisesti kauniit ja hyvän kokoiset kahvipannut, joita keittiössä oli mainio kokoelma. Toivottavasti tämä teksti ei päädy Uuraisille asti luettavaksi, jotta pannut säilyvät muidenkin vierailijoiden nähtäväksi eivätkä katoa nimikirjoituksin töhrittyinä ja ylihintaan myytyinä ties minne autotallin nurkkaan lojumaan.

Kuninkaallisia reseptejä ei keittiötiloista valitettavasti löytynyt, mutta kuvaus kuninkaallisen jäätelön valmistamisesta sentään tuli vastaan. Tätä herkkua tarjoiltiin ainakin kevään 1937 juhlaillallisilla ennen varsinaista jälkiruokaa. Jäätelö valmistettiin neliskanttisessa kupariastiassa sekoittamalla varsinaiseen jäätelömassaan jäämurskaa, suolaa ja salpietaria. Tämä yhdistelmä sai massan jäähtymään nopeasti. Jäätelöä sekoitettiin kääntelemällä astiaa puolelta toiselle vähintään kahden tunnin ajan. Kompressori ei vaikuta tämän tiedon valossa lainkaan pöllömmältä keksinnöltä.

Ehkä on parempi, että linnassa järjestettävien juhlaillallisten eväät valmistetaan nykyään muualla, sillä täydellä teholla pyörivä Christiansborgin kuninkaallinen keittiö oli varsinainen tapahtumistaan odottava katastrofi. Keittiöstä nimittäin saivat alkunsa molemmat linnan tuhonneet tulipalot. Kuten jo edellä mainitsin, on keittiökierroksen yhteydessä mahdollista tutustua myös modernien juhlaillallisten ruokahuoltoon Christiansborgin linnassa. Tämä lyhyt video oli todella mielenkiintoista katsottavaa erityisesti tällaiselle keittiöihmiselle.

Vierailu Christiansborgissa

Christiansborgiin on helpointa saapua Marmorisillan kautta. Tämä reitti johtaa suoraan ratsastuskentän laidalle. Kentän oikealla laidalla olevassa siivessä sijaitsevat kuninkaalliset ratsastustallit. Kentän takana itse linnan vasemmanpuoleisen siiven päädystä pääsee sisään kuninkaallisiin keittiöihin. Kentän takaa pääsee myös linnan sisäpihalle, josta avautuu sisäänkäynti kellarikerrokseen edellisten linnojen raunioille sekä kuninkaallisiin vastaanottotiloihin. Mikäli kuitenkin saavut paikalle metrolla, on lähin asema Gammel Strand. Aivan metron uloskäynnin vieressä on Slotsholmeniin johtava silta. Linnan kappelin ja Thorvaldsenin museon takaa avautuu ratsastuskentän laidalle johtava holvikäytävä. Siitä käveltyäsi oletkin jo perillä.

Linnan kuninkaalliset vastaanottotilat, rauniot sekä kuninkaallinen keittiö ovat avoinna kesäkaudella toukokuun alusta syyskuun loppuun päivittäin klo 10-17. Heinäkuusta elokuulle aukioloaika jatkuu klo 18 asti. Talvikaudella kohteet ovat maanantaisin suljettuja, mutta muina päivinä avoinna klo 10-17. Kuninkaalliset tallit ovat pääosin avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 13.30-16, mutta kesäkaudella niihinkin pääsee tutustumaan myös maanantaisin. Heinäkuussa talleillakin aukioloaikaa on jatkettu klo 18 asti. Linnan kappeli on avoinna heinä-elokuussa päivittäin klo 10-17 ja talvikaudella vain sunnuntaisin. Kannattaa huomioida, että kesä- ja talvikausien ajoitus vaihtelevat hieman eri osissa linnaa. Suosittelen tarkistamaan ajantasaiset aukioloajat ennen vierailua linnan virallisilta sivuilta täältä. Siellä on myös lista poikkeuspäivistä, jolloin linna on suljettu. Linnaan ei toki turisteilla ole asiaa valtiovierailujen tai muiden juhlallisuuksien aikana. Linnan kaikissa osissa on virallisten sivujen mukaan mahdollista vierailla pyörätuolilla liikkuen. Saapumisen yhteydessä on syytä ottaa yhteyttä henkilökuntaan, joka auttaa hissien kanssa. Muutoin vierailu sisältää jonkin verran portaiden kiipeämistä etenkin vastaanottotilojen osalta.

Tiedot Christiansborgin linnan pääsymaksuista on onnistuttu piilottamaan nettisivuille varsin tehokkaasti. En löytänyt tietoja muualta kuin lippukaupasta, jossa sielläkin hinta tulee näkyviin vasta vierailupäivän valitsemalla. Tässä kertomani lippujen hinnat olivat voimassa kirjoitushetkellä hakiessani heinäkuun päivillä. Lippujen hinnat voivat kuitenkin vaihdella ajankohdan mukaan, joten kannattaa joka tapauksessa tarkistaa ajantasaiset hintatiedot lippukaupasta täältä. Kaikki kohteet sisältävä lippu maksoi kirjoitushetkellä 215 kruunua. Pelkkiin kuninkaallisiin vierailutiloihin pääsi 140 kruunulla, kun muiden yksittäisten kohteiden liput maksoivat 80 kruunua per kohde. Linnan kappeliin on vapaa pääsy.

Ainakaan syyskuussa 2023 lippuja ei ollut tarpeen ostaa etukäteen netistä, sillä paikan päällä ei ollut erityistä lippujonoa. Me ostimme liput netistä, mutta tästä oli oikeastaan melkein enemmän haittaa kuin höytyä. Verkkokaupasta ostamani liput eivät toimineet aivan niin kuin niiden olisi pitänyt, eikä sisäänpääsyyn tarvittua QR-koodia saanut näkyville ollenkaan. Kuninkaallisten vastaanottotilojen kohdalla henkilökunta vain totesi tämmöistä tapahtuvan ja päästi meidät suoraan sisälle. Raunioiden tiskillä oltiin tarkempia, mutta sielläkin asia ratkesi. Saimme lopun vierailun ajaksi pahvisen pääsylipun, joten nettilipun kanssa taistelua ei tarvinnut enää jatkaa. Toivon mukaan järjestelmä on saatu sittemmin viriteltyä varmatoimisemmaksi.

Paikan päältä lippuja ostavalle voisin vinkata, että lippu kannattaa hankkia jostain muusta kohteesta kuin kuninkaallisien vastaanottotilojen tiskiltä. Ainakin meidän vierailumme aikana ylivoimaisesti suurin osa vierailijoista kävi katsomassa vain tämän ykköskohteen ja jätti muut välistä. Sen verran iso ero oli eri kohteita kiertävien ihmisten määrässä. Hiljaisemman kohteen lippuluukulla on siis oletettavasti vähemmän jonoa.

Linnan torni

Myös linnan torniin on mahdollista kiivetä. Torni ei kuitenkaan kuulu vierailumielessä samaan pakettiin muiden linnan kohteiden kanssa, vaan sitä hallinnoi samassa kompleksissa toimiva Tanskan parlamentti. Meidän vierailumme aikana torni oli suljettu vierailijoilta remontin vuoksi, joten kiipeäminen jäi tekemättä. Tosin kiipeämistä torniin ei juurikaan ole, sillä hissillä pääsee melkein perille asti. Avoimelle näköalatasanteelle päästäkseen on noustava portaita pitkin vain yhden kerroksen matka. Remontti näkyy kirjoitushetkellä olevan jo valmis, joten vierailut ovat jälleen mahdollisia. Tornissa on myös ravintola, jossa on tarjolla aamiaista sekä lounasta. Olen ymmärtänyt, että paikka on pikkuisen hintava laatuunsa nähden. Miljöö on kuitenkin uniikki ja maisemat hienot. Ravintola on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11.15-16.30. Pöytävarausta suositellaan. Aukioloaikoihin ja ravintolan ruokalistaan voit tutustua täällä.

Tornissa voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 11-21 ja sunnuntaisin klo 11-17.30. Näkölalatasanne The View on ilmainen ja sinne päästäkseen on jonotettava, sillä vierailuaikaa ei voi varata etukäteen ja torniin mahtuu kerrallaan 40 vierailijaa. Ennen hissiin astumista on edessä lentokenttätyylinen turvatarkastus. Ruokaa ja juomaa ei torniin saa tuoda mukanaan. Viimeiset vierailijat päästetään hissimatkalle 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Sisäänkäynti tapahtuu kuninkaallisen portin kautta linnan etupuolelta. Näköalatasanteelle ja ravintolaan saapuville on tarjolla erilliset jonot. Ajantasaiset tiedot aukioloajoista ja muista käytännön yksityiskohdista löytyvät parlamentin virallisilta sivuilta täältä.

Tanskan parlamentti

Mikäli vierailu parlamentissa kiinnostaa, kannattaa varata paikka opastetulta kierrokselta. Kirjoitushetkellä lähikuukausien tarjontaa katsoessani näytti näitä 45 minuutin kierroksia olevan tarjolla vain perjantaisin klo 10 aikaan. Tosin melkein joka kuukausi näytti olevan yksi perjantai, jolloin kierroksia ei järjestetty laisinkaan. Kesäaikaan kierrokset vaikuttavat olevan tauolla. Voit tutustua tarjontaan parlamentin virallisilla sivuilla täällä.

---

Christiansborgin linna on mielenkiintoinen vierailukohde, jolla on vähintäänkin värikäs historia. Vaikka kaikki linnan nurkat eivät kiinnostaisikaan, kannattaa ainakin kuninkaallisia vastaanottotiloja ehdottomasti käydä vilkaisemassa. Ne tuskin jättävät ketään kylmäksi.