Kylläpäs nämä viimeiset viisi vuotta ovatkin vierähtäneet nopeasti. Ihan äskenhän minä vasta juhlin blogini viisivuotissyntymäpäivää. Tosin tässä välissä ehti tietysti tapahtua kaikenlaista, kuten koronapandemia ja siitä aiheutunut kirjoitustahdin hiipuminen. Aluksi ajattelin pakotetun matkailutauon auttavan luonnoksiksi jääneiden kirjoitusten loppuunsaattamisessa, mutta yllättäen tarinoiden lähde ehtyikin täysin. En tosin ollut tässä ihan yksin, monelle muullekin matkabloggaajalle näkyi käyneen samoin.

Tällä päivämäärällä kymmenen vuotta sitten avasin matkablogini ensimmäisellä kirjoituksella otsikolla ”Jostain se on aloitettava”. Siinä lyhyesti perustelin blogin syntyyn vaikuttaneita syitä ennen varsinaisia matkailuaiheisia kirjoituksia. Kyseessä oli siis aika turha kyhäelmä, mutta jotenkin koin blogin kaipaavan avauspuheenvuoroa. Postaus oli siis vähän niin kuin uuden kaupan avajaiset kakkukahveineen. Paitsi, että blogissa ei tarjottu kakkua eikä kahvia. Tämä juhlapostaus on samalla tavalla turha, mutta katsoin kuitenkin pyöreiden vuosien kaipaavan jotain pientä juhlistusta. Kuten asiaan kuuluu, juhlin merkkipäivää matkoilla.

Lisää aiheesta: Jostain se on aloitettava

Viisivuotisjuhlien yhteydessä kirjoitin blogin syntyhetkistä, joten nyt voisin keskittyä sen kehittymiseen nykyiselleen. Aloittaessani minulla oli ideoita tasan yhden matkakertomuksen verran. Into tarinan kirjoittamiseen oli kova, mutta sen jälkeiselle ajalle en ollut uhrannut ajatustakaan. Kun sain nämä muutamat tekstit julkaistua, oli edessä loikka tyhjän päälle. Blogin taru ei kuitenkaan päättynyt tähän, eikä tarinoiden lähde ehtynyt.

Lisää aiheesta: Blogin synttärit, viisi vuotta täynnä!

Blogin näkökulma

Omaa blogia aloittavia neuvotaan etsimään aiheen käsittelylle oma persoonallinen näkökulma. Blogilla pitäisi olla hyvin mietitty niche, jotta se erottuisi muista saman aihepiirin blogeista. Minä en ole näitä asioita oikein koskaan jaksanut miettiä. Silti jokin tahaton niche blogilleni on saattanut kehittyä jo heti alussa, joskaan se ei ehkä ole ihan sellainen kuin neuvoissa yleensä tarkoitetaan. En osaa keskittyä sisällön osalta mihinkään rajattuihin maihin tai kohteisiin, koska olen matkailun suhteen liian kaikkiruokainen. Tai ainakin olen omasta mielestäni. Kenties lukija näkee asian toisin.

Totesin aiemmin kirjoittavani sellaista blogia, jollaista tahtoisin itse lukea. Blogi sai alkunsa neljän viikon Jenkki-reissun matkakertomuksesta, jonka kirjoittaminen oli mielestäni todella hauskaa ja tarjosi ikään kuin paluun reissun kohteisiin ja tunnelmiin näppäimistön äärellä. Pian kuitenkin totesin, että kirjoittaminen loppuu nopeasti pelkkiin matkakertomuksiin keskittyen, koska matkailutahtimme ei ole tähän riittävän tiheä. Täytteeksi keksin erilaisten nähtävyyksien esittelyt, joiden kirjoittaminen oli niin ikään todella hauskaa. Tykkään kaikenlaisesta nippelitiedosta sekä knopeista, ja niiden etsiskelyyn nähtävyyksistä kirjoittaminen tarjosi hyvän syyn. Pidän myös kovasti matkaopaskirjoista, mikä lisäsi tällaisen matkaopasmaisen lähtökohdan omaksumista.

Tämän kymmenen vuoden aikana olen tehnyt joitain lyhyeksi jääneitä kokeiluja myös muunlaisten tekstien kirjoittamisen suhteen. Saatan vastaisuudessakin ajoittain osallistua joihinkin eri blogeissa kiertäviin haasteisiin, mutta muutoin pysyttelen varmasti jatkossa vahvasti alkuperäisessä matkakertomuksiin ja nähtävyyksien esittelyihin keskittyvässä formaatissani. Koronapandemian aikaisen notkahduksen jälkeen julkaisutahtini on tasaantunut kertaan viikossa ja tämä vaikuttaisi ainakin tällä hetkellä sopivalta. Tämän hetkinen matkailumme tuottaa kirjoitettavaa enemmän kuin ehdin julkaisemaan, mutta mieluummin valikoin julkaistavaksi parhaat ideat kuin väkisin raavin kokoon jotain aiheesta, josta en oikeastaan keksi mitään sanottavaa.

Kuinka syntyy matkakertomus?

Pyrin kirjoittamaan matkakertomukset heti tuoreeltaan matkalta palattuani, jotta asiat eivät pääse unohtumaan. Toisaalta matkakertomus ei ole matkapäiväkirja, enkä pyri kertomaan aivan kaikkia yksityiskohtia. Toisinaan pieni etäisyyden ottaminen tapahtumiin auttaa sopivan näkökulman löytämisessä ja helpottaa oleellisten asioiden seulomista epäoleellisista. Usein ensimmäinen versio matkakertomuksesta on silti pitkä kuin nälkävuosi. Ennen julkaisua käyn tekstin kuitenkin useaan kertaan läpi ja karsin tylsät yksityiskohdat sekä epäolennaisuudet pois. Lopputuloksena teksti lyhenee noin kolmasosaan alkuperäisestä.

Hataran muistini tukena toimivat valokuvat, joita otan reissuilla paljon. Järjestelmäkamera kulkee mukanani kaikkialle ja usein laukussa on vähintään kaksi linssiä eri tilanteisiin. Kännykässäkin on nykyisin hyvä kamera, mutta käytän silti mieluummin oikeaa kameraa. Kännykän kuvia korjaava tekoälykään ei voi täysin kumota fysiikan lakeja. Iso linssi nappaa kuitenkin enemmän valoa ja isompi kenno tarjoaa paremmat mahdollisuudet halutun syväterävyyden saavuttamiseen. Ruokakuvia varten en sentään enää jaksa kaivaa kameraa esille, ne otan nykyään aina kännykän kameralla. Sekä kännykällä että kameralla ottamiini valokuviin tallentuvat mukaan GPS-koordinaatit, joiden avulla kuvat on helppo sijoittaa kartalle. Yllättävän usein joudun jälkikäteen tarkistamaan, että mikäs kirkko se tämmöinen olikaan.

Kameran ja linssien lisäksi kameralaukustani löytyy reissussakin aina muutama suodin sekä tietysti jalusta. Suotimista käytän eniten harmaasuotimia, joilla saan rajattua kameralle tulevan valon määrää. Näin pystyn ottamaan kuvia useiden sekuntien valotusajalla myös kirkkaassa päivänvalossa. Tällöin jalustan käyttäminen on pakollista tarkkojen kuvien aikaansaamiseksi. Ison jalustan raahaaminen ei aina kiinnosta ja siksi laukussani kulkeekin noin 100g painava minijalusta. Se koostuu käytännössä kämmenen kokoisesta alumiinilevystä ja kuulapäästä, jolla kameran saa oikeaan asentoon. Alumiinilevyn saa tasapainotettua kulmistaan ruuveilla mihin tahansa sillan kaiteelle, kivelle tai vastaavalle korokkeelle.

Valokuvien lisäksi käytän muistin tukena matkapäiväkirjaa, johon kirjoitan matkan aikana päivittäin ylös tärkeimmät tapahtumat. Hyvin lyhyetkin kuvaukset auttavat tilanteiden mieleen palauttamisessa. Näiden merkintöjen avulla pystyn myös tarkistamaan tapahtumien aikajärjestyksen. Matkapäiväkirjan lisäksi apuna tässä toimivat puhelimeni avulla keräämäni paikkatiedot. Google Mapsin aikajana on toistaiseksi kätevin löytämäni työkalu tähän tarkoitukseen.

Nähtävyyksiä, nähtävyyksiä

Matkakertomusten lisäksi kirjoitan täsmätekstejä matkalla bongaamistani nähtävyyksistä. Selvittelen ennen matkaa, mitä mielenkiintoista nähtävää kohteessa on tarjolla, ja teen näistä tärppilistan. Paikan päällä sitten kaivan listan esille päiväohjelmaa miettiessämme. Joskus käymme useissa listani kohteista, joskus emme yhdessäkään. Perillä löytyy kuitenkin aina paljon ennalta suunnittelematonta tehtävää ja nähtävää. Sivupoluille eksyminen on usein hauskempaa kuin ennalta suunnitellun reitin seuraaminen.

Kun sitten kotona alan kirjoittamaan tekstiä jostain nähtävyydestä, otan ensin esille valokuvani. Sitten kaivelen netistä kaiken mahdollisen tiedon kyseisestä nähtävyydestä. Joskus tietoa on tarjolla niukasti, joskus ihan liikaakin. Koostan tekstin netistä löytämistäni faktoista omin kokemuksin kuorrutettuna. Tekstin oheen sijoittelen vielä lopuksi mielestäni parhaat kuvani kohteesta. Mikäli kohde on pääsymaksullinen, etsin kirjoitushetkellä voimassa olevat tiedot maksuista sekä aukioloajoista. Lisään myös linkin, jonka takaa lukija voi käydä tarkistamassa ajantasaiset tiedot.

---

Blogini on taas päässyt hyvään vauhtiin koronapandemian jälkeen ja toistaiseksi nykyinen julkaisutahti vaikuttaa toimivalta. Tosin samaa sanoin myös viisi vuotta sitten, reilut puoli vuotta ennen koronan saapumista. Tuolloin sopivalta tuntunut julkaisutahti oli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Ilman isompia yllätyksiä voisin kuitenkin varovaisesti arvella blogin pysyvän elossa vielä vähintään seuraavat viisi vuotta. Kiitokset teille, lukijani, toivottavasti jaksatte roikkua mukanani myös tulevaisuudessa!