Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan, pystyisikö tällainen herkkäuninen oikeasti nukkumaan kunnolla kaukolennolla businessluokan makuuasentoon kääntyvällä jakkaralla. Taannoisella Helsinki-Hongkong -lennolla tähän viimein tarjoutui tilaisuus. Koneena oli kivasti vielä Finnairin laivaston uusin kapistus Airbus 350, jonka Economy Comfortista kirjoittelin jo kesäisen Japanin matkan jälkeen.

Businessluokkaan voi päästä useammalla eri tavalla. Hannuhanhille paikka voi avautua ihan ilmaiseksi, jos kone on sopivasti ylibuukattu. Rikas ihminen voi ostaa suoraan lentolippunsa businessluokkaan, jolloin hinta on merkittävästi economya kalliimpi. Halvemmalla pääsee tekemällä tarjouksen. Tällöin voi itse päättää paljonko on valmis korotuksesta maksamaan. Tosin lentoyhtiö asettaa tarjoukselle alarajan, joka voi kaukolennolle olla yli 500 euroa. Rahan lisäksi korotuksen voi ostaa myös tililleen kertyneillä lentoyhtiön pisteillä. Finnairin kaukolennoilla luokan korotus kustantaa 50 000 pistettä. Me käytimme tätä viimeistä vaihtoehtoa.

Tänä syksynä saimme ensimmäistä kertaa tuon 50 000 pisteen potin kasaan. Tämän pienoisen ihmeen tapahtumiseen vaikutti Finnairin pisteohjelman muuttuminen.  Muutoksen myötä pisteet eivät vanhene koskaan, kunhan puolentoista vuoden välein joko käyttää tai kerryttää niitä. Meille oli juuri ehtinyt kertyä kohtalainen potti pisteitä, joista osa oli vanhenemassa. Tämä uudistus antoi niille vielä lisäaikaa. Kaksi aiempaa tämän vuoden kaukomatkaa kerryttivät pistepottia vielä lisää.

Toinen tärkeä uudistus oli mahdollisuus siirtää pisteitä ilman kuluja perheenjäsenten kesken. Vaimolla oli ennen Hongkongin matkaa pisteitä vähän yli ja minulla pikkuisen alle 50 000. Täsmäsiirrolla pistesaldo saatiin tasattua molemmilla yli 50 000 rajan, jolloin kaukolennon businessluokan ovi avautui.

Lennollemme oli sen verran businekseen tulijoita, että ihan heittämällä ei tuo korotus mennyt. Netissä korotusvaihtoehtoa ei ollut ollenkaan tarjolla, mutta asiakaspalvelusta kysymällä pääsimme jonottamaan paikkoja. Ihan kalkkiviivoille Finnair pitikin hulluja jännityksessä, sillä korotuksen onnistumisesta kertova tekstiviesti kilahti puhelimeen vasta noin kaksi tuntia ennen kentälle lähtöä.

Olen lukenut tästä A350-koneen businessluokasta vaihtelevia arvioita mm. blogeista Tämä Matka ja Travellover. Ainahan se on niin, että toiset tykkää ja toiset ei. Siksi pitää itse kokeilla ja päättää kumpaan leiriin kuuluu.

Finnair kertoo businessluokassa matkustukseen kuuluvan seuraavaa:

  • 3 ruumaan menevää matkalaukkua
  • 10 kg käsimatkatavaroita
  • paremmat ateriat
  • priority-lähtöselvitys
  • priority-turvatarkastus
  • priority-koneeseennousu
  • pääsy loungeihin
  • makuuasentoon laskeutuvat istuimet
  • henkilökohtainen viihdejärjestelmä
  • maksuton internet-yhteys lennolla tunniksi

Yritimme ottaa luokan korotuksesta kaiken irti. Bag dropissa ei prioriteetteja tarvittu, koska tiskejä oli muutenkin vapaana. Priority-turvararkastustakaan emme löytäneet. Ilmeisesti rauhallisesta ilta-ajankohdasta johtuen semmoista ei tarvittu, koska jonoja ei normaalissakaan turvatarkastuksessa ollut käytännössä ollenkaan.

Kentällä nautimme vähän huikopalaa Finnairin Non-Schengen -alueen loungessa, joka oli tarjonnaltaan remontin vuoksi vähän tavallista nuivempi. Silti tämä luonge tarjosi enemmän kuin keväällä Icelandairin lentoa ennen kokeilemani Aspire Lounge. Lentokentällä ei loungevierailun vuoksi kulunut rahaa euroakaan. Kun matka kentällekin sujui poikkeuksellisesti taksin sijaan ratikka-juna -yhdistelmällä, olimme koneeseen astuessamme säästäneet jo normaaleihin lähtörituaaleihin verrattuna pitkän pennosen rahaa.

Koneeseen pääsimme tietysti ihan ensimmäisten joukossa. Kullakin rivillä on businessluokassa neljä paikkaa, molemmin puolin kaksi ikkunapaikkaa ja keskellä kaksi vierekkäistä paikkaa. Ikkunapaikan ja keskipaikkojen välissä on molemmilla puolilla käytävät.

Meidän paikamme olivat ne vierekkäiset keskipaikat. Paikkojen välissä oli pieni seinämänpätkä, joten keskustelu ja katsekontakti vaativat seinämän taakse kuikuilua. Kyseessä oli kuitenkin yölento ja tarkoituksenamme oli nukkua niin paljon noin 10 tunnin lentoajasta kuin mahdollista. Eli oikeastaan oli ihan sama vaikka välissä olisi ollut Kiinan muuri. Olipa tuota aikaa sitten rupatteluun taas luvassa perillä reilun viikon verran.

Ennen nukahtamista oli kuitenkin vielä vuorossa ateria. Heti alkuun tarjottiin juotavaa, joksi minä valitsin samppanjan. Sitä olisikin saanut latkia jonkin verran, sillä lähtö viivästyi reippaasti vaihtoyhteyksien takaa saapuvia matkustajia odotellessa. Tyydyin kuitenkin yhteen lasilliseen.

Illallinen koostui kolmesta ruokalajista ja juustoista. Ennen näitä keittiö tarjosi pienen tervehdyksen. Tämä savuisen makuinen mousse olikin oikeastaan aterian paras osanen. Olin valinnut viinilistalta ruokajuomaksi puolikuivaa rieslingiä, joka oli nappivalinta keittiön tervehdyksen kanssa. Se toimi myös erinomaisesti alkuruoaksi valitsemani kylmäsavulohen kaverina.

Pääruoan turska oli ehkä pikkuisen tylsää. Olen syönyt paljon parempaakin turskaa. Silti annos oli lentokoneruoaksi erinomainen. Ennen jälkiruokaa olisi ollut tarjolla juustoja, mutta jotenkin stuertin kanssa kommunikointini ei oikein mennyt putkeen ja jäin näitä paitsi. Nälkä ei tässä kohtaa enää ollut, joten tilanne ei niin paljon harmittanut, että olisin viitsinyt juustoja lähteä erikseen kinuamaan.

Jälkiruoksi valitsin chilillä maustetun suklaakakun. Valinta osui tähän lähinnä siksi, että viinilistalla oli tarjolla portviiniä. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että portviini oli päässyt loppumaan. Lohdutuspalkinnoksi viinilistalta löytyi lasiin riesling-rypäleestä tehtyä jääviiniä. Ei pahaa sekään, joskaan ei mikään ykkösvalinta suklaakakulle. Kahvit ja avecit jätin niitä enemmän kaipaaville.

Ruoan kuvailu meni jo lähelle ravintola-arviota, mikä kertonee hyvin tarjottavien tasoerosta verrattuna normaaliin lentokonemuonaan. Ne perinteiset isältä pojalle pakastimessa säilytettävät mössöt painivat ihan eri sarjassa. Lentokoneen olosuhteissa ruoka ei maistu samalta kuin maan pinnalla, mutta nähtävästi oikein maustamalla makuaisti on mahdollista saada heräämään myös yläilmoissa. Tämä paremman luokan ruoka maistui minulle siis hyvin.

Economy Comfortin tapaan businessluokassakin oli tarjolla pieni Marimekon tarvikepussukka. Busineksen pussukka oli tietenkin pikkuisen isompi ja sieltä löytyi normaalien silmälappujen ja korvatulppien lisäksi myös huulirasvaa ja kosteusvoidetta. Muutakin tarvikkeita, kuten sukat ja parranajovälineet, olisi saanut henkilökunnalta pyytämällä. Koneessa tassutteluun löytyivät myös Marimekon tohvelit. Minä tassuttelin omilla kengilläni koneessa ja laitoin tohvelit kassiin. Tassuttelen niillä sitten kotona. Hah, olenpas minä varsinainen saituri. Muutoin nämäkin härpäkkeet olivat aika turhia.

Näyttöruutu oli mainion kokoinen ja viihdetarjonnasta löytyi parikin kelpoa lentokone-elokuvaa. Tykkään näissä oloissa mieluiten tuijotella jotain löyhäpäistä actionia. Taide-elokuvat katsotaan ihan muualla. Uni alkoi kuitenkin jo painamaan silmäluomia, joten elokuvat saivat jäädä. En myöskään käyttänyt vastamelukuulokkeita, jotka tässä paremmassa luokassa olivat Bosen valmistamat. Taisivat olla ihan samaa kaliberia, kuin omasta kassistani löytyneet vastaavat.

A350-koneen businessluokan istuin tosiaan kääntyy ihan kokonaan makuuasentoon. Ainakin tällaiselle keskimääräisen pituiselle ihmiselle tila riitti hyvin oikosenaan makoiluun. Jaloille varattu tila oli toisaalta varsin kapea, mikä hankaloitti pyöriväisen nukkujan hyvän asennon etsiskelyä.

Nukahdin kuitenkin varsin pian ja nukuin lopulta melkein aamiaiseen asti. Tosin ihan yhtenäisestä unesta ei voi puhua, heräilin useaan otteeseen kääntyillessäni. Silti en voi sanoa koskaan ennen nukkuneeni lentokoneessa näin hyvin. Lentoaika meni todella nopeasti. Yön aikana matkustamossa oli miellyttävän hämärää. Henkilökunta liikkui käytävillä ajoittain, mutta muutoin oli todella rauhallista.

Pari tuntia ennen laskeutumista tarjottu aamiainen oli sekin maittava. Illallistilauksen yhteydessä myös aamiaismieltymys oli kirjattu ylös valmiiksi. Ihan kaikki komponentit eivät tarjottimelle olleet kuitenkaan eksyneet, vaan niitä piti henkilökunnalta kysellä. Juustoista voin joustaa, mutta aamukahvista en.

Kaikkiaan tämä oli oikein positiivinen kokemus. Näin ensikertalaisena pitkällä lennolla businessluokassa nautin kaikista pikku jutuista lapsekkaalla innolla. Nyt on tuo pistesaldo sitten nollattu, joten seuraavaa businesskokemusta saa jonkin aikaa odotella. Ihan niin kivaa tämä ei kuitenkaan ollut, että rahalla paikkaani ökyosastolle lähtisin lunastamaan.

Muut kirjoitukset aiheesta lentoyhtiöt:

16 kommenttia

  1. Jerry / Pako Arjesta 14.11.2018 at 06:03

    Näitä postauksia on aina kivaa lueskella erilaisista näkökulmista. Itse olen vieläkin lähes yhtä innoissani businessluokasta kuin ensimmäisellä kerrallani, joten onneksi se into ei ole kulunut pois :). Toisille busineksessa istuminen on samanlaista pakkopullaa kuin mikä tahansa lentäminen. Kiitos hyvästä katsauksesta A350:een.

    Vastaa
    1. Aron 14.11.2018 at 16:16

      Kiitos. Uskon kyllä, että minullakin tuo into säilyy, sillä seuraavaan kertaan tulee menemään useampi vuosi. Ainakin, jos ei tule ylläri-upgradeja vastaan. 🙂 Muutoin lentäminen on minulle kyllä pakkopullaa. Olisihan se kiva aina lentää paremmassa luokassa.

      Vastaa
    2. Jerry / Pako Arjesta 14.11.2018 at 17:03

      Jos se businessluokka ei ole pakollinen, noita upgradeja kannattaa pitää silmällä. Itse en voi jättää sitä sen varaan, että ehkä tulee upgrade, koska business tekee lentämisestä nautinnollista eikä sitä pakkopullaa, jota se oli ennen 🙂

      Vastaa
    3. Aron 14.11.2018 at 20:27

      Ymmärrän. Kyllähän tuo matka eteni paljon leppoisammin noin. Jos aikaa matkailuun olisi tarjolla vähemmän, voisin itsekin päätyä toimimaan samoin. Toistaiseksi kuitenkin yritän saada rahat riittämään useampaan reissuun mukavuuden kustannuksella.

      Vastaa
  2. Niko / Finnoy Travel 18.11.2018 at 11:22

    Kaukolennoilla bisnesluokka saattaa olla rahansa arvoinen. Kallis se tosin on joka tapauksessa. Mutta bisnesmatkustajan kulut lentoyhtiölle ovat huomattavasti suuremmat, joten sen tuleekin maksaa.

    Vastaa
    1. Aron 18.11.2018 at 13:28

      Kaukolennolla tuosta mukavuudesta on tosiaan paljon iloa. Lyhyemmillä väleillä siinä maksaisi melkein pelkästään tarjoiluista. Helsinki-Reykjavik -välillä tuota kokeilin, kun lentoyhtiö hyväksyi minimitarjoukseni. Ihan kiva, mutta en jäänyt koukkuun.

      Vastaa
  3. Anni|Rajatapaukset 19.11.2018 at 16:41

    Aika luksustahan tuollainen olisi. Pöperöt todellakin näyttävät todella paljon paremmilta kuin se mihin yleensä saa tyytyä. Mutta eniten tietysti houkuttaisi tuo vaakatasossa nukkumisen mahdollisuus pitkällä lennolla! Ehkä sen vielä joskus pääsen kokemaan, mutta en ole kyllä minäkään valmis tuosta huvista rahalla maksamaan eikä lentopisteitäkään taida kertyä ihan vaaditulla vauhdilla.

    Vastaa
    1. Aron 20.11.2018 at 20:37

      Kiitos. Kyllähän noita eväitä ihan mielikseen söi. 🙂 Ennemmän tai myöhemmin tilaisuus koittaa, ainakin jos Finnairin pisteitä kerää. Hitaasti mutta varmasti. 🙂

      Vastaa
  4. sanna 20.11.2018 at 19:19

    Oi mielellään sitä noin matkustaisi, ainakin noita kaukolentoja! Ehkä ne lentopisteet meilläkin joku päivä riittää tuohon kokeiluun tai sitten pitää pitää sormet ristissä sen ylläri upgraden toivossa 😉 .

    Vastaa
    1. Aron 20.11.2018 at 20:39

      Tuo pisteuudistus on oikeasti aika kiva juttu tällaiselle vähemmän lentävälle. Meille ei muutoin koskaan olisi kertynyt tarpeeksi pisteitä. Ja kyllä niitä ylläreitäkin aina joskus sattuu.

      Vastaa
  5. Jaakko / lomalla viimeinkin 20.11.2018 at 20:27

    Hyviä kokemuksia! Pisteillä tosiaan varmasti järkevin ottaa upgrade, aika pitkään saitte jännittää, mutta hyvä että onnistui! Euroopan lennoilla tullut otettua tai saatua upgrade, mutta kaukolennoilla vielä odottaa tapahtumista

    Vastaa
    1. Aron 20.11.2018 at 20:41

      Seuraavaa kertaa tässä jo kovasti odotellaan. Tosin vaikka ensi vuodelle on suunnitelmissa pari kaukolentoa Finnairilla, ei niilläkään vielä päästä pitkälle. Ja aina ei tule edes noin paljoa Finnairin lentoja vuodessa. Olisi kyllä joskus kiva saada se ylläri-upgradekin.

      Vastaa
  6. Lotta-Maaria / delfiininselassa 22.11.2018 at 01:20

    Samanlaisia kokemuksia, busineksessa lentäminen on mukavaa! Itse pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan viime helmikuussa matkalla Bangkokiin. Vaakatasoon taittuva istuin on tietysti se tärkein juttu ja yllättävän suuret pisteet sai myös oikea peitto pussilakanalla. Vaikka budjetilla muuten matkustankin, niin ei tarvitse kauaa miettiä, minne ne seuraavat 50 000 pistettä käytän �� ps. Vaihdollisista lennoista saa hillittömiä määriä pisteitä! Ellei ajatus kauhistuta

    Vastaa
    1. Aron 23.11.2018 at 17:16

      Tosiaan tuo peitto oli kyllä oikeasti aika kiva. Kyllähän tuollaiseen ihan mielellään pisteensä käyttää. Vaihtoyhteydet eivät ole meidän juttu, aikaa on kuitenkin aina liian vähän ja siksi yritämme säästää kaiken mahdollisen ajan perillä olemiseen. Aika jännä, että vaihtoyhteyksistä noin palkitaan. Osoittaa sen, etten oikein ymmärrä näitä pistekuvioita. 🙂

      Vastaa
  7. Periaatteen Nainen 23.11.2018 at 22:04

    Nyt täytyy sanoa että ruokatarjoilut tekivät vaikutuksen!
    Olen lentänyt tosi vähän kaukolentoja (tai paljon, mutta nuorena ja niin rähjäisenä, ettei koko business-luokkaa edes ajatellut) ja siksi mennyt jotenkin ohi, että ne ovat nykyään noin luksusta!

    Vastaa
    1. Aron 24.11.2018 at 16:58

      Olihan se hauskaa päästä heti ensimmäiseksi pläräämään ruoka- ja juomalistaa. Nykyisin liki kaikki on muutettu economyssa maksulliseksi, mutta busineksessa sentään tarjoilut kuuluvat hintaan. Silti isoin juttu oli tuo penkki.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle sanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *