Tämä kevät on ollut todellakin erilainen kuin mitä vielä maaliskuun alussa osasin odottaa. Pois jäivät suunnitellut matkat Kambodžaan ja Ranskaan, samoin kuin työmatka Norjaan. Tallinnan risteilykään ei toteutunut. Työ ja kaikki muukin elämä siirtyi tapahtuvaksi miltei pelkästään kotona neljän seinän sisällä. Kesäkuun kolkutellessa jo ovelle tätä uutta normaalia on jatkunut nyt kaksi ja puoli kuukautta. Tässä voisikin olla hyvä yhteenvedon paikka.

Tilataanko Foodorasta vai heitetäänkö vaihteeksi Wolt?

Aluksi sosiaalista eristäytymistä ja paikallaan pysyttelemistä tuntui vaikealta hyväksyä. Ajan kuluessa olen kuitenkin onnistunut löytämään erikoisesta tilanteesta myös paljon hyviä juttuja. Yksi tällainen on ollut ruoka. Tykkään kokata ja kauhan varressa olenkin saanut heilua päivittäin. Meillä on toimiva ja kiva keittiö, mikä on ollut todella suuri ilonaihe näinä viime kuukausina. Lisäksi kotimme sijainti aivan Helsingin keskustan kupeessa on tuonut valtavan määrän valmista ruokaa parin klikkauksen päähän. Käytännössä kaikki rajoitusten voimassa ollessa toimintaansa jatkaneet keskustan ruokaravintolat ovat olleet näppiemme ulottuvissa Woltin ja Foodoran kuljetuspalvelujen välityksellä. Aluksi tätä vapautta tuli käytettyä vähän turhankin paljon, mutta pian valmiin ruoan tilaaminen rajautui kertaan kahteen viikossa.

Hauskimpia kotiravintolakokemuksia ovat olleet Patisserie Teemu Auralta tilaamamme pari aamiaista sekä Kanniston leipomon palkitut korvapuustit, joita saa Foodoran kautta tilattua kätevästi neljän pakkauksissa. Leipomon väki on aina pakannut pullien oheen vielä bonuksena kauniin marengin. Myös Finnjävelin ja Farangin vähän fiinimmät eväät ovat maistuneet, kun on ollut enemmän juhlan aihetta. Kokeilemistamme sushipaikoista parhaat pöperöt löytyivät Sushibar & Winestä, mikä ei oikeastaan yllättänyt.

Kotiseudun uudet näkökulmat

Sosiaalisen eristäytymisen nimissä pyrimme minimoimaan myös kauppareissut. Käytännössä olemme onnistuneetkin tässä mainiosti. Yksi lenkki autolla isompaan markettiin kerran viikossa on riittänyt. Olemme suosineet lähinnä rauhallista klo 21 jälkeistä aikaa. Viikon ruokalistan miettiminen valmiiksi on helpottanut arkea ja auttanut pitämään ruokahävikin minimaalisena. Tarvittaessa olemme käyneet tekemässä täydennyshankintoja lähikaupassa sekä Hakaniemen kauppahallissa maksimissaan kerran viikossa.

Kaiken kotona kököttämisen vastapainoksi olemme yrittäneet keksiä ulkoiluvaihtoehtoja, joissa emme joutuisi turhan lähelle muita ihmisiä. Helsingin tunnetuimmat viheralueet ovat tänä keväänä olleet hyvin suosittuja, joten niitä olemme yrittäneet välttää. Onneksi läheltä kotiamme löytyvien Ruoholahden kanavan ja Hernesaaren telakka-altaan rannat eivät ole olleet kovin täyteen ahdettuja. Etenkin viimeksi mainittu on yksi suosikeistani telakan hieman karusta ulkonäöstä huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi. Noiden nosturien tuijottamiseen en kyllästy varmaan koskaan.

Lähialueen kävelyreittien lisäksi olemme ajoittain suunnanneet autolla toisaalle Helsingissä vähän väljemmille tienoille. Ensimmäinen hieno löytö oli Itä-Helsingin Talosaari, jonne on meiltä jo pikkuisen ajomatkaa. Hevostallien läheltä löytyi hyvin pysäköintitilaa ja kohti merenrantaa johtava polku oli mukavan rauhallinen. Lisäbonuksena rantakivillä ja niiden viereisellä penkalla näimme useampia kyitä päivää paistattelemassa. Käärmeet olisivat varmaankin jääneet meiltä huomaamatta, mikäli lintuja tarkkailemassa samalla rannalla ollut herra ei olisi niitä meille vinkannut. Sen verran hyvin ne taustaansa sulautuivat.

Talosaaren poluilla olemme vierailleet kevään mittaan useita kertoja. Ensimmäisellä kerralla vasta muutamissa puissa oli ensimmäiset hennot silmualut näkyvillä.

Kävelymatkan päästä kotoa löytyvä Lapinlahden sairaalaa ympäröivä puisto osoittautui varsin rauhalliseksi alueeksi esimerkiksi saman lahden rantaa myötäilevään kävelytiehen verrattuna. Etenkin auringonlaskun aikaan puisto oli oikein kiva ulkoilukohde. Olemme kävelleet myös läheisellä Hietaniemen hautausmaalla, josta varmasti kirjoittelen alkukesän aikana tänne blogiin ihan erikseenkin. Löytyyhän tuolta hautausmaalta monen maamme merkkihenkilön viimeinen leposija ja siksi paikka on käymisen arvoinen kohde myös turisteille.

Eräänä sateisena alkuiltana päätimme kokeilla onneamme suosituksi tietämässämme Seurasaaressa. Harmaa sää ja kuurosade eivät nähtävästi olleet ihmisiä pelottaneet, sillä väkeä oli liikkeellä kuin pipoa. Päätimme jättää kierroksen lyhyeen.

Samoin varsin lyhyt oli kierroksemme Roihuvuoren kirsikankukkapuistossa, jossa emme olleet käyneet sitten aivan puiston perustamisen. Paikka oli todella upea täydessä kukkaloistossaan ja puita oli paljon enemmän kuin muistinkaan. Puita ihailemassa oli porukkaa melkoisesti, ja kadunvarret autoja täynnä, joten me tyydyimme lyhyeen kierrokseen ja muutamaan valokuvaan. Paikkaan on kuitenkin syytä palata uudemman kerran seuraavana keväänä.

Autiota kaupunkia ihailemassa

Säiden lopulta hieman lämmetessä heräsin ajatukseen aution Helsingin ikuistamisesta kameralla. Oikeastaan idea tuli Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogin Heliltä, joka on kuvannut autiota Roomaa. Minä kun pyrin muutenkin löytämään maisemiin kuvakulman, jossa ei ole ihmisiä, tarjosi tämä eristäytyminen mainion tilaisuuden tarkastella yleensä vilkkaita tienoita autioina. Tämä olikin niin kivaa, että aion jatkaa projektia läpi kesän. Ravintoloiden avaaminen ja kesän lämpimät ja valoisat illat, kesälomakaudesta puhumattakaan, tuovat toki lisää väkeä katukuvaan, mutta eiköhän noissa pitkissä ja valoisissa illoissa löydy myös rauhallisia hetkiä.

Turistien suosimista kohteista olemme käyneet ihailemassa niin Sibelius-monumenttia kuin Senaatintorin tienootakin. Ensin mainitun luona käy yleensä aina jonkinlainen kuhina itseään ikuistavia turisteja. Tänä keväänä kauniillakin säällä ihmisiä ovat houkutelleet vain monumenttia ympäröivän puiston nurmialue. Liikkeellä kun ovat turistien sijaan helsinkiläiset piknikkoreineen. Itse monumentista on ollut helppo saada hienoja valokuvia ilman yhtään ihmistä.

Senaatintori puolestaan on autio enää vähän aikaa. Ravintoloiden toiminnan palautuessa torille on kaavailtu valtaisaa terassialuetta. Kauppatorin kulmilla on rajoitteista huolimatta ollut päivisin vilskettä ja vilinää, mutta iltaisin sielläkin on ollut hiljaista. Pian terassinsa avaava Allas Sea Poolinkin ehdin ikuistaa tyhjänä.

Virtuaalisia tapahtumia

Työpalaverien siirtyminen verkkoon ei ollut minulle kummoinenkaan muutos. Meidän tiimimme jäsenistä noin puolet työskentelee käytännössä jatkuvasti kotoaan käsin ja itsekin olen pitänyt säännöllisesti yhden tai kaksi etäpäivää viikossa. Oikeastaan minulla on kotona parempi työpiste kuin toimistolla laadukkaamman ja tarkemman monitorin vuoksi. Lisäksi kotona voi työtä tehdessä kuunnella musiikkia ilman kuulokkeita, mikä ei avokonttorissa ole mahdollista. Työn osalta arki on siis asettunut uusiin uomiinsa mainiosti. Tokihan tiimikavereita olisi kiva nähdä livenä, mutta olemme keksineet kaikenlaista toisenlaista yhteistä tekemistä virtuaalisista kahvihetkistä lautapelailuun verkossa.

Yleisötapahtumien kieltäminen vei elannon esiintyviltä taiteilijoilta. Niin teatteri kuin livemusiikkikin on kuitenkin löytänyt uuden kanavan live-striimien kautta. Olemme katselleen yhden teatteriesityksen sekä yhden rock-keikan kotisohvalta käsin. Tokihan jotain tapahtuman tunnelmasta katoaa tällä tavoin, mutta toisaalta katoaa myös moni tapahtuman seuraamista haittaavista tekijöistä. Kukaan koripalloilija ei peitä näkymää eikä kukaan örvelö kaada kaljaa päälle virtuaalisen rock-konsertin aikana.

Yleisön puuttumisen luulisi vaikuttavan esiintyjään, mutta ainakin Michael Monroe veti tutulla energisyydellä myös pelkille kameroille. Vertailukohta oli kohtalaisen tuore, sillä herran konsertti oli viimeinen oikea live-esiintyminen, jonka ehdin nähdä ennen korona-aikaa. Tuolloin mukana oli vielä normaali taustabändi, virtuaalikeikalla yhtyeestä oli jäljellä enää toinen Suomessa asuva jäsen eli basisti Sami Yaffa. Mukaan oli onneksi saatu lainattua kitaran varteen Popedasta tuttu Costello Hautamäki. Itse nokkamies soitti laulun ohessa akustista kitaraa ja huuliharppua.

Yksi erinomaisen hieno puoli näissä virtuaalitapahtumissa on mahdollisuus osallistua niihin haluamanaan ajankohtana. Olimme hankkineet jo aiemmin liput Ryhmäteatterin esitykseen Usko, toivo ja huijaus, kun tajusin Insomniumin keikan osuvan samalle illalle. Jälkimmäisen katsominen oli onneksi mahdollista vielä seitsemän päivän ajan tapahtuman jälkeenkin, joten en jäänyt siitäkään paitsi. Tietysti jälkikäteen katsottu live ei ole enää live, jos nyt halutaan nipottaa. Ensi viikolla olisi vuorossa Amorphis 30-vuotisjuhlakeikallaan.

Kesä saapuu vihdoin

Oman leimansa tälle korona-ajalle ovat antaneet ensin olemattomaksi jäänyt talvi ja sitten pitkään kalseana jatkunut kevät. Onneksi ne ensimmäiset pääskysetkin on vihdoin bongattu, joten kai se kesä nyt sitten oikeasti on täällä. Shortseihin en vielä ole kuitenkaan vaihtamassa, sillä minun makuuni tuuli käy vielä pikkuisen turhan viileänä. Takki pysyy siis edelleen päällä, joskin olen sentään jo siirtynyt kesätakkiin. Vielä hetki sitten kun kuljin kevytuntuvatakissa.

Kesän myötä myös kesäloma alkaa olla vääjäämättä edessä. Aluksi ajattelin jättää koko loman pitämättä ja siirtää sen myöhemmäksi, koska loma kotona ei kuitenkaan tunnu lomalta. Moinen ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten seuraavaksi parhaana vaihtoehtona puskin loman aivan heinäkuun lopulle ja elokuulle. Jos vaikka tilanne vähän paranisi ja poistuminen kotinurkista kävisi mahdolliseksi.

Ajan kuluessa into ulkomaille lähtemiseen tänä kesänä on kuitenkin hiipunut. Kenties olen tässä eristäytymisen aikana laitostunut kotiin niin tehokkaasti, etten enää edes kaipaa muuta. Toisaalta huoli oman ja etenkin läheisten turvallisuudesta pakottaa edelleen puntaroimaan lomasuunnitelmia hyvin tarkasti. Kesä ja kärpäset eivät vie koronaa pois, vaan viruksen toinen aalto voi saapua yllättäen. Ihmisten jo selvästi näkyvä kyllästyminen rajoittuneeseen sosialiseen elämään ei mitenkään helpota tilannetta, jos tällainen toinen aalto olisi tullakseen.

Tällä hetkellä en osaa oikein sanoa, mitä mahdamme kesälomallamme tehdä. Luultavimmin suuntaamme autolla jonnekin päin Suomea tai korkeintaan Viroon tai Pohjois-Norjaan. Aikaa loman alkuun on kuitenkin vielä miltei kaksi kuukautta, mikä on tämän kevään valossa todella pitkä aika ja miltei mitä vain ehtii tässä välissä vielä tapahtua. Näyttää siis siltä, että erilaisen kevään jälkeen on luvassa myös erilainen kesä. Toivon kuitenkin, että sen jälkeen nämä erilaiset vuodenajat ovat ehtymään päin.

6 kommenttia

  1. Jenni / Unelmatrippi 31.5.2020 at 16:26

    Meillä ei ole noin hyviä mahdollisuuksia ruuan tilaamiseen kotiin, sillä asumme Helsingissä vähän syrjemmällä. Tämä on varmaan ihan hyvä homma budjetin kannalta, sillä minä en tykkää ruuanlaitosta yhtään. Jos tilaaminen onnistuisi laajemmin, sortuisin siihen helposti useamman kerran viikossa.

    Ilahduin kovasti siitä uutisesta, että Viroon pääsee ilman karanteenia jo kesäkuun alussa. Jos tilanne ei ehdi jo muuttua kesäkuun loppua kohti, meillä on suunnitelmana lähteä lomalla Suomi-kierroksen lisäksi Viroon. Toivottavasti tilanne alkaisi kaikin puolin normalisoitua niin pian kuin mahdollista.

    Vastaa
    1. Aron 1.6.2020 at 06:39

      Kieltämättä ruoan saatavuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvän saatavuuden kääntöpuolena on toisaalta kuitenkin palvelujen korkea käyttöaste ja palvelujen ruuhkautuminen, mistä johtuen aina ei saa just sitä mitä haluaisi.

      Tuo Viro kyllä kuulostaa hyvältä. Toistaiseksi kuitenkin taitaa kotiin palatessa olla edessä karanteeni. Jännä nähdä, miten tilanne etenee kesän kuluessa. Toivottavasti suunnitelmanne toteutuvat.

      Vastaa
      1. Jenni / Unelmatrippi 1.6.2020 at 09:40

        Se omaehtoinen karanteeni ei paljoa tässä tilanteessa painaisi: sehän tarkoittaa, että voi käydä toissä ja hoitaa välttämättömät asiat normaalisti. Tällä hetkellä työskentelen täysin etänä enkä käy käytännössä missään (viimeisten parin kuukauden aikana olen käynyt ns. ihmisten ilmoilla ainoastaan ruokakaupassa pari kertaa), joten se ei toisi mitään muutosta nykytilanteeseen. Lisäksi olisimme menossa Viroon vasta joskus 14.6. jälkeen, jolloin nuo tällä hetkellä voimassa olevat ulkorajaliikenteen rajoitukset ovat jo päättyneet (jos jatkoa ei tule), joten näillä näkymin edes tuota omaehtoista karanteenia ei tulisi. Tilanne tuntuu kuitenkin elävän niin vauhdilla, että odottelemme rauhassa sinne kesäkuun loppupuolelle ja katsomme sitten, kutsuuko Viro vai ei. Voihan olla, että rajoituksia joudutaan vielä tiukentamaan – ei voi tietää.

      2. Aron 1.6.2020 at 19:26

        Vähän samaa mietin tuon karanteenin osalta. Tosiaan tässä voi olla vielä monenlaisia käänteitä ennen kuin kesä on ohi.

  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 8.6.2020 at 16:43

    Itseäni kyllä harmittaa suuresti, jos kesällä ei pääse kivalle matkalla. Pitkän Yhdysvaltojen reissun peruuntumiselle ei tietenkään mitään enää voi, mutta jotkin Euroopan kohteet kiinnostaisivat, muun muassa tuo Pohjois-Norja kiehtoisi. Toisaalta syksyn alettua voisi olla kiinnostavaa tehdä vaellusreissu suomen lappiin, sillä Suomenkin luonto on erittäin kaunista.

    Vastaa
    1. Aron 11.6.2020 at 07:24

      Teillä kävi todella huono tuuri sen Jenkki-reissun kanssa. Toivottavasti tilanne paranee ja ensi vuonna taas voi matkustaa tuttuun tapaan. Kyllä mekin varmasti lomalla jonnekin kotinurkista poistumme. Onhan näitä ehtinyt jo katsella tässä ihan tarpeeksi.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.