Toinen joulukalenterin luukku vie viinitilavierailulle kesäiseen Italiaan. Meidät tälle vierailulle toi Brunello di Montalcino, punaviini johon olin ihastunut jo ensimmäisellä Italian vierailullamme kesällä 2001. Olin tuolloin matkan toisena iltana erehtynyt tilaamaan illallisviiniksi pullon brunelloa, ravintolan viinilistan kalleimman pullon, jolla oli hintaa useamman päivän ruokabudjettimme verran. Matkabudjettiin tuli iso lovi, mutta samalla löytyi uusi suosikkiviini.

Toscanaan suuntautuvalla matkallamme brunellon koti, Montalcinon pikkukaupunki, oli pakollinen pysähdyspaikka. Erityisen suurella innolla odotin pääseväni maistamaan Valdicavan yhden tarhan brunello Madonna del Pianoa, joka oli napannut Wine Spectatorin arvioissa täydet sata pistettä. Täysiä pisteitä ei jaeta kovin avokätisesti.

Vierailemme mielellämme viinialueilla matkaillessamme viinitiloilla ja siksipä myös Montalcinossa tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa viinin valmistukseen vähän lähemmin ainakin kahdella tilalla. Päätimme aloittaa tärkeimmästä, ja siksi pyysinkin hotellimme vastaanottovirkailijaa kilauttamaan Valdicavalle ja kysäisemaan audienssia. Virkailija näytti hyvin epäilevältä ja arveli vierailun tuskin onnistuvan. Valdicava kun on todella pieni tila, jolla ei ole vierailufasiliteetteja. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa.

Vierailun sopimista odotellessamme vietimme aikaamme kaupungilla kierrellen. Maistelimme paikallisia viinejä linnoituksen viinituvassa ja valitsemaamme maistelusettiin kuului myös Valdicavan brunelloa. Kerroin tarjoilijalle yrittävämme päästä vierailulle Valdicavan tilalle. Tarjoilija vastasi oitis, ettei Valdicava ota vastaan vierailijoita. Meidän kannattaisi mieluummin kokeilla jotain Montalcinon suuremmista viinitiloista, joilla on paremmmat valmiudet turistien hyysäämiseen. Hotellille palattuamme meitä kuitenkin odotti iloinen yllätys. Viinitilalla oltiin kovasti ihmetelty yhteydenottoa, mutta luvattu järjestää vierailu seuraavalle päivälle.

Saavuimme navigaattorin opastamana sovittuun osoitteeseen hieman etuajassa. Missään ei näkynyt tilan nimeä kantavaa kylttiä, lähellä isomman tien risteystä oli vain mitäänsanomaton suljettu portti, jonka takana näkyi maalaistalolta näyttävä rakennus. Ajoimme varmuudeksi vähän matkaa tietä eteenpäin, kunnes totesimme sen johtavan vain viinitarhoille. Palasimme takaisin portin luo, kun emme muutakaan keksineet. Onneksi paikka osoittautui pian oikeaksi. Portin avautuessa nousimme autosta ja kävelimme porttia lähestyvää naista vastaan. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja ihmetteli samalla mistä keksimme kysyä audienssia. Wine Spectatorin mainittuani hän toki ymmärsi yskän.

Vierailu oli ehdottomasti mielenkiintoisin viinitilavierailu, jolle olemme koskaan osallistuneet. Saimme todellisen privaattiesittelyn, sillä koko kierroksen aikana emme nähneet ketään muita ihmisiä paikalla. Alkukesän työt viinitarhalla oli jo tehty ja nyt vain odoteltiin rypäleiden kypsymistä. Aluksi katselimme aivan päärakennuksen nurkalta alkavia viinitarhoja. Oppaamme näytti myös Madonna del Piano -tarhan sijainnin hieman ylempänä kaupunkia kohti kohoavalla rinteellä. Kuulemma kukaan ei tiedä tarkalleen, mistä syystä juuri tuolla tarhalla kasvaneista rypäleistä tulee niin hyvää viiniä.

Tarhan jälkeen pääsimme tutustumaan rakennukseen, jonka sisällä tilan viinejä valmistettiin. Käyminen tapahtui terästankeissa, joista juoma siirrettiin kypsymään tammitynnyreihin. Tynnyreissä vietetyn ajan jälkeen viini pullotettiin ja edessä oli pullokypsyminen ennen myyntiin laskemista. Oppaamme esitteli seikkaperäisesti niin pullotus- kuin etikettikoneenkin toiminnan. Madonna del Piano -pullojen erikoisen muodon vuoksi etiketit liimattiin niihin käsin.

Seuraavaksi oli vuorossa vierailun ehdoton helmi. Pääsimme maistamaan kolmen eri vuosikerran brunelloa suoraan tynnyreistä. Säädösten mukaan brunelloa täytyy kypsyttää vähintään kolme vuotta tammitynnyreissä. Saimme itse todeta, miten viini kehittyy tynnyrissä viettämiensä vuosien aikana. Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin kohdallemme osunut viininmaistelu.

Lopuksi oppaamme vielä kyseli muista suunnitelmistamme Toscanan matkallamme ja antoi muutamia vinkkejä. Sitten hän johdatti meidät takaisin portille. Kiittelimme vuolaasti ja yritimme antaa naiselle pienen tipin kiitokseksi ikimuistoisesta kierroksesta, joka ei virallisesti maksanut mitään. Nainen kuitenkin kohteliaasti kieltäytyi vastaanottamasta rahaa. Istahdimme takaisin vuokra-autoomme portin sulkeutuessa takanamme ja suuntasimme onnellisina takaisin kohti Montalcinon kaupunkia.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *