Kahdeksannesta joulukalenterin luukusta löytyy hieman epäonnisemmin alkava tarina. Matkoilla kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Aina ei tarvita edes kovin suurta ongelmaa huonon fiiliksen aiheuttajaksi. Kauan odotettua lomaa varten rakennetut odotukset voivat romuttua loppujen lopuksi hyvin pienenkin harmin aiheen vuoksi. Ainakin meidän kohdallamme jokainen matka on kuitenkin ollut lopulta plusmerkkinen, vaikka joinain hetkinä olemmekin sukellelleet syvissä vesissä. Kuten nyt vaikkapa tällä edellisellä Pariisin vierailullamme.
Tämä tarina osoittaa, ettei kaikki aina mene kuten tahtoisi, vaikka kohde olisi oma ykkössuosikki ja matkasuunnitelma kuinka tarkoin harkittu. Tällä ties kuinka monennella Pariisin vierailullamme olimme vihdoin saaneet huoneen hotellista, jota olimme kytänneet jo pidemmän aikaa. Latinalaiskorttelin alue oli meille majoituskohteena uusi, mutta olimme käyneet samoilla kulmilla kävelemässä useaaan otteeseen. Pienellä sivukadulla aivan Sorbonnen yliopiston nurkilla sijainnut pieni kolmen tähden hotelli oli tullut jostain nettikeskustelusta vastaan vuosia aiemmin. Suosittu hotelli oli saanut paljon kehuja. Sitä ei edes löytynyt netin varaussivustoilta, vaan huone piti varata suoraan hotellin omien sivujen kautta. Aiemmilla kerroilla edes monta kuukautta etukäteen liikkeellä ollessamme emme olleet huonetta saaneet.
Pitkään odottamamme hotelli tuotti kuitenkin lupaavasta alusta huolimatta pettymyksen. Saimme todella romanttisen ullakkohuoneen, jonka parvekkeelta avautuivat upeat näkymät yli Pariisin kattojen. Muutoinkin huone oli kuin suoraan jostain 1900-luvun alkua kuvaavasta elokuvasta. Paikka oli kuin valmis köyhän taiteilijan ateljee, vain taiteilijan välineistö puuttui.
Siihen ne positiiviset kokemukset sitten jäivätkin. Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessämme sähköt menivät poikki. Niiden palattua huone ei enää lämmennyt kunnolla. Olimme liikkeellä joulun välipäivinä ja kaupungissa oli tuolloin todella hyytävän kylmä sää. Lopulta hytisimme yön vierekkäin peiton alla vain hetkeksi aina välillä torkahtaen.
Aamulla pääsimme muuttamaan alempaan kerrokseen juuri remontoituun huoneeseen, jossa oli suorastaan kuuma. Tämän olisimme kestäneet, jos viereisen huoneen väki ei olisi herättänyt meitä aamuyöstä huoneeseen palatessaan ja pitänyt meitä vielä senkin jälkeen hereillä metelöinnillään. Kahden tällaisen yön jälkeen totesimme saaneemme hotellista tarpeeksemme ja kirjauduimme ulos. Meillä olisi ollut vielä neljä yötä jäljellä, mutta emme nähneet tässä kohtaa enää muita vaihtoehtoja.
Olimme jo aamuyöstä valvoessamme etsineet netistä toisen majapaikan. Kahdelta aiemmalta vierailulta tuttu Oopperan alueen hotelli tarjosi edullista viime hetken hintaa. Jouduimme maksamaan ensimmäiseen hotelliin vielä neljännestäkin yöstä, mutta siitä huolimatta jäimme tässä vaihdossa plussalle.
Tämän siirron jälkeen onnemme kääntyi. Ulkona paistoi aurinko ja onnistuin heti kadulle päästyämme huitaisemaan meille taksin lennosta elokuvatyyliin. Muutaman euron investointi taksikyytiin säästi meidät pitkältä ja hikiseltä tunneliseikkailulta Châteletin metroasemalla talvivaatteissa matkatavaroiden kanssa.
Perillä vanhassa luottohotellissamme olimme heti kuin kotona. Respan täti oli tuttu naama ja hotellilla kaikki oli muutoinkin kuin ennenkin. Ihan kirjaimellisesti hotelli näytti samalta kuin ihan ensimmäisellä Pariisin vierailullamme, josta oli kuitenkin jo yli viisitoista vuotta aikaa. Mainosmies kehuisi tunnelmaa nostalgiseksi. Huone oli kuitenkin siisti ja rauhallinen ja nukuimme siellä loput neljä yötä ilman mitään häiriöitä.
Tuttuun hotelliin asumaan asetuttuamme olimme kuin uusia ihmisiä. Jo ensimmäinen hyvin nukuttu yö teki ihmeitä. Päätimme juhlistaa tätä tapahtumien saamaa onnekasta uutta suuntaa pitkällä lounaalla. Kävelimme ensin Marskentällä Eiffelin tornia ihaillen ja valuimme sitten hiljalleen kohti läheistä Rive Gauche -ravintolaa. Tilasimme heti ensimmäiseksi pullon samppanjaa, jota latkimme läpi koko aterian. Merihenkinen kolmen ruokalajin lounas oli mahtava ostereineen kaikkineen. Istuimme ravintolassa pitkään ja hartaasti nauttien hyvästä ruoasta ja juomasta. Tämän herkkuhetken todella tunsimme ansainneemme.
Lopulta talvinen Pariisin matkamme päättyi onnellisesti. Näin jälkikäteen hotellikoettelemuksemme jaksavat jo naurattaa, vaikka paikan päällä hymy ei todellakaan ollut herkässä. Saimme lopulta myös sen ylimääräisen maksamamme yön hinnan takaisin. Hotellin edustaja otti minuun omatoimisesti yhteyttä luettuaan kirjoittamani palautteen ja teki palautuksen luottokortilleni. Hän myös tarjosi meille mahdollisuutta majoittua halutessamme samaisessa ullakkohuoneessa yhden yön ilmaiseksi seuraavan Pariisin matkamme yhteydessä. Emme ole tätä mahdollisuutta käyttäneet.
Muut joulukalenterin luukut: