Joulukalenterin seitsemäs luukku vie New Yorkiin vuoteen 2002. Vierailimme tuolloin ensimmäisen kerran tässä kaupunkien kaupungissa. Kahden päivän ensivierailun jälkeen en olisi voinut mitenkään kuvitella palaavani kaupunkiin, sen verran tylyltä se tuntui kivojen Washingtonin ympäristössä viettämiemme päivien jälkeen.

Tuolloin syyskuun 11. päivän terrori-iskuista oli kulunut alle vuosi ja turistikato vaivasi New Yorkia edelleen. Majoituksen hinnat olivat reilusti terrori-iskuja edeltävää tasoa halvempia. En silti olisi koskaan osannut kuvitella, kuinka edulliseksi tämä ensimmäinen majoittumisemme kaupungissa tulisi muodostumaan.

Majoituimme aivan Times Squaren nurkilla tunnelmaltaan varsin kivassa hotellissa. Huoneemme tosin oli todella pieni koppi, mutta se ei tuollaisella lyhyellä pysähdyksellä haitannut. Huone oli varsin persoonallisesti sisustettu ja hotellin muutkin tilat vaikuttivat kivoilta, kuten nyt vaikka hämyinen aula jatkuvasti taustalla soivine jazzeineen.

Kun New Yorkin pikakurssi oli parissa päivässä suoritettu, oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja palata kotiin. Huoneessa oli kaavake, jolla uloskirjautumisen pystyi suorittamaan nopeammin. Luottokortti oli toki höylätty jo sisäänkirjautumisen yhteydessä. Päätimme tätä kokeilla. Ruksin oikeat vaihtoehdot ja sutaisin nimeni alle. Respassa kävin kiikuttamassa kaavakkeen tiskille ja varmistin virkailijalta, että kaikki oli kunnossa. Astuimme kadulle ja huitaisimme taksin lentokentälle.

Kotona kului kuukausi ja toinenkin, mutta hotellimajoitusta ei luottokorttilaskulla näkynyt. Lopulta asia unohtui. Muistin sen ajoittain hotellin mainoskirjeen putkahtaessa aluksi postiluukusta ja myöhemmin sähköpostilaatikkoon. Mutta sitä laskua ei koskaan ole maksettavakseni saapunut. Jotain siinä uloskirjautumisessa mahtoi mennä pieleen, mutta en keksi mitä olisin voinut tehdä toisin. Sori, näin tässä nyt vaan kävi.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.