Instagramissa Elinan matkalaukussa laittoi liikkeelle haasteen viidestä ikimuistoisimmasta matkasta. Se on näemmä Instagramin lisäksi lähtenyt kiertämään myös blogien puolella. Ensimmäisen kerran mietin tähän osallistumista jo syksyllä Reissukuume-blogista sen bongattuani. Asia ehti kuitenkin jo unohtua, kunnes törmäsin haasteeseen uudestaan Virpin maailma -blogissa. Päätin viimein tarttua härkää sarvista. Tässä siis tulevat nyt meidän viisi ikimuistoisinta matkaamme.

Heti alkuun on todettava, että oikeastaan näkökulmaa vaihtamalla miltei mikä tahansa matka voisi perustella paikkaansa tällä viiden listalla. Jokainen reissu on jäänyt omalla tavallaan mieleen ikimuistoisena. Päädyin tällä kertaa kuitenkin valitsemaan mukaan ne matkat, joiden muistoihin olemme viime aikoina eniten palanneet. Eikös ikimuistoisten matkojen juuri pitäisi olla määritelmänsäkin mukaan niitä, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen matkoja muistellessa? Esittelen nämä viisi matkaa nyt siinä järjestyksessä kuin missä ne päähäni pälkähtivät.

Route 66 (2016)

Tämä kesällä 2016 toteutunut parin vuoden suunnittelun tulos, Route 66 -automatka USA:n halki, tarjosi niin paljon nähtävää, että siinä on riittänyt muistelemista. Kun meillä oli kivasti yli seitsemän viikkoa aikaa käytettävissämme, päätimme tehdä varsinaisen reitin ympäristössä erinäisiä ylimääräisiä bonusretkiä. Näiden myötä alkuperäisen valtatien 66 varrelle osuvien yhdeksän osavaltion lisäksi ehdimme piipahtaa vielä viiden muunkin osavaltion alueella.

Erityisen paljon olemme muistelleet erilaisia luonnonihmeitä, joita matkan verrelle osui useita. Reissun myötä pääsimme vihdoin ihailemaan kunnolla upeaa Grand Canyonia, josta olimme edellisellä yrityksellä saaneet vain nopean vilkaisun juuri ikävään aikaan päälle osuneen voimakkaan ukkosmyrskyn vuoksi. Hämmästelimme mahtavaa Mississippi-jokea useammassakin paikassa ja päädyimmepä veneilemäänkin tälle vesiväyläle peräti kaksi kertaa.

Tämä matkailuhistoriamme pisin matka on toki näkynyt myös blogissa varsin paljon. Kirjoitin aluksi reissusta matkakertomuksen, johon tuli erillisiä postauksia 26 kappaletta. Tämän lisäksi kirjoitin myös pienen matkaoppaan aiheesta sekä valtavasti erillisten matkan varrella hauskoiksi kokemiemme nähtävyyksien esittelyjä.

Lisää aiheesta: Route 66 roadtrip, Route 66 – lyhyt oppimäärä

Pariisi (2000)

Paljon lyhyempi Pariisin matka on myös usein mietteissämme, vaikka siitä on ehtinyt kulua jo miltei neljännesvuosisata aikaa. Tästä reissusta meitä muistuttaa jääkaapin ovessa esillä oleva valokuva, jossa poseeraamme Riemukaaren päällä Sacré Cœurin basilikan kohotessa taustalla Montmartren kukkulalla. Tämä matka oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme ja minulle oikeastaan ensimmäinen ”oikea” matka, koska pelkkiä Ruotsin risteilyjähän ei lasketa.

Kesäinen Pariisi oli lämmin ja pääosin aurinkoinen. Kengänpohjat kuluivat Pariisin katuja tallatessa, sillä alun navigointihaasteista selvittyämme otimme kaupungin haltuun jalkaisin. Vain aivan kauimmaisiin kohteisiin suuntasimme metroa käyttäen. Ruokien suhteen etsimme Pariisista vielä tuossa vaiheessa kotoisia ja tuttuja makuja, mikä aiheutti ajoittain haasteita ravintolan löytämisen suhteen. Olemme usein jälkikäteen naureskelleet, kuinka harmittelimme joka paikassa näkyvän vain kalaravintoloita. Nykyisin suuntaisimme sellaiseen heti ensimmäisenä, mutta vielä tuolloin merenelävien herkullinen maailma oli meille liian vieras.

Ruokailuhaasteista huolimatta ihastuimme molemmat Pariisiin välittömästi ja olemmekin sittemmin vierailleet tässä ensimmäisessä yhteisessä matkakohteessamme vähintään muutaman vuoden välein. Oman kulinaarisen seikkailunhalumme lisääntyessä on myös kaupungin ruokatarjonta avautunut aivan uudella tavalla. Pariisihan on todellinen herkkusuun paratiisi.

Washington & New York (2002)

Ensimmäinen matkamme Euroopan ulkopuolelle suuntautui USA:n itärannikolle vajaa vuosi WTC:n terrori-iskujen jälkeen. Ennen tätä matkaa en ollut tuntenut erityistä intoa Jenkkilää kohtaan matkailumaana. Kun kuitenkin osin työn kautta tarjoutui tilaisuus viikon vierailuun Washingtonissa, en kieltäytynyt tarjouksesta. Samaan yhteyteen saimme paketoitua myös pikaisen visiitin kaupunkien kaupunkiin New Yorkiin.

Elokuun lopulla Washington oli helteinen ja hiostava. Lämpötila kipusi jokaisena päivänä lähemmäs 40 astetta ja ilmankosteus pörräsi yli 90 prosentin lukemissa. Totesimme nauttivamme kuumasta ja kosteasta ilmastosta todella paljon. Ei siis ihme, että olemme myöhemmin tykästyneet myös Aasian trooppisiin kohteisiin. Majoituimme suurimman osan ajasta työn kautta tutun pariskunnan kotona lähiössä. Päivisin tutustuimme USA:n pääkaupunkiin ja iltaisin hengailimme isäntäväkemme ja heidän ystäviensä kanssa.

Tykästyimme Washingtoniin kaupunkina sekä tietysti amerikkalaisten vieraanvaraisuuteen ja sosiaalisuuteen. Leukalihakset olivat lujilla jatkuvasta puhumisesta. Reissun lopulla oli edessä sitten se odottamamme New York, joka osoittautui pettymykseksi. Olimme niin tottuneita Washingtonin mataliin kivitaloihin ja isäntäväkemme seuraan, että emme tunteneet oloamme kotoisaksi tuntemattomien tylyjen ihmisten ja korkeiden talojen seassa seikkaillessamme. Lisäksi reissuväsymys vaivasi pahasti. Elimme edelleen osin väärässä ajassa, mistä johtuen yöunet olivat koko viikon aikana jääneet lyhyiksi. Myöhemmillä USA:n reissuilla olemme jo oppineet keinot kehon sisäisen kellon kääntämiseen oikeaan aikaan nopeasti, mutta tällä ensimmäisellä kerralla nämä olivat vielä hakusessa. Sittemmin olemme kuitenkin palanneet New Yorkiin useita kertoja ja nykyään pidämme sitä jopa yhtenä suosikeistamme.

Myanmar (2019)

Varmasti erikoisin vierailemistamme maista on ollut Myanmar. Keväällä 2019 maata kierrellessämme Myanmar oli ollut avoinna turisteille jo muutamia vuosia ja palveluja alkoi löytyä varsin hyvin. Silti monin paikoin oli nähtävissä selvää tottumattomuutta ulkomaalaisiin. Tämä varmasti vielä korostui ollessamme liikkeellä kuumimman turistisesongin ulkopuolella.

Aluksi oli vaikea suhtautua paikallisten intoon kuvautua kanssamme. Emme olleet vastaavaan törmänneet kuin kerran aikaisemmin. Tuolloin Hongkongissa temppelialueeseen tutustuessamme kaksi mannerkiinalaista turistia halusi kanssamme yhteiskuvaan. Tämä oli selvä erikoistapaus, mutta Myanmarissa kuvautumien oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Paikalliset ujostelivat vieraan ulkomaalaisen lähestymistä, mutta siitä huolimatta aina joku uskalsi tulla pyytämään meitä kanssaan kuvaan. Ja kun jää oli murrettu, asettuivat muut innokkaat jonoon. Vaikka ajan tuhraantuminen kuvaussessioihin ajoittain turhautti, yritimme suhtautua asiaan silti huumorilla. Poikkeuksellisen paljon kuvia paikallisista ihmisistä päätyi myös meidän kuvakokoelmaamme tältä matkalta.

Tätä reissua olemme muistelleet viime aikoina paljon myös siksi, että alkuvuodesta 2021 armeijan kaapatessa vallan tämä varovaisesti ulkomaisille avautunut valtio jälleen sulkeutui. Näimme matkan aikana paljon matkailualalle kouluttautuvia innokkaita nuoria majoittuessamme ja ruokaillessamme heitä kouluttavissa hotelleissa ja ravintoloissa. Ei taida juuri olla töitä matkailusektorilla tarjolla Myanmarissa tällä hetkellä. Maan kurja tilanne ei ole mihinkään korjaantunut, vaikka aihe ei enää meillä uutiskynnystä ylitäkään. Lähempänä tapahtuvat kauheudet vain pääsevät paremmin esille.

Lisää aiheesta: Myanmar 2019

Pohjois-Norja (2020)

Maailma on täynnä mielenkiintoisia kohteita ja moni varmasti laskee Pohjois-Norjan Lofootit tällaiseksi. Minä en ollut ikinä vaivautunut edes katsomaan kartasta, missä Lofootit tarkalleen ottaen sijaitsevat. Syynä tähän oli väärä ilmansuunta. Jos palelee Suomessakin koko ajan, miksi ihmeessä matkustaisi vielä pohjoisemmaksi?

Prioriteetit menivät kuitenkin koronapandemian myötä uusiksi. Kevät 2020 oli hyvin erikoinen ja kesällä tilanteen näyttäessä vähän valoisammalta alkoivat kodin seinät jo kaatua päälle. Jonnekin vähän etäämmälle teki mieli lähteä, mutta mieluiten jotenkin muuten kuin ahtaassa sardiinipurkissa taivaalla matkaten. Vaihtoehtojen käydessä vähiin päätimme kurkistaa kartalta, mitä pohjoisella ilmansuunnalla olisi tarjottavaa.

Tässä kohdassa tutustuimme ensimmäisen kerran kunnolla Lofootteihin. Maisemat näyttivät kuvissa niin kauniilta, että päätimme ottaa tämän saariryhmän pääkohteeksemme. Koska matka Lofooteille oli pitkä, pysähtelimme matkan varrella monissa muissakin mielenkiintoiselta kuulostavissa kohteissa. Lopulta pohjoinen tarjoili meille yllättävän lämmintä kesäsäätä, vaikka olimmekin liikkeellä aivan elokuun lopulla. Vasta takaisin Suomen puolelle syyskuun puolella palatessamme saimme vähän esimakua tulevasta syksystä. Tätä matkaa olemme muistelleet paljon erityisesti sen yllätyksellisyyden vuoksi.

Lisää aiheesta: Pohjois-Norjan roadtrip 2020

---

Näiden nyt mainitsemieni matkojen lisäksi olen muistellut viimeisen vuoden aikana usein kesän 2018 Japanin matkaa. Tähän on ollut syynä äänikirjoina kuuntelemani Heikki Valkaman pääosin Japaniin sijoittuvat gastrodekkarit. Valitsin tälle listalle mukaan vain yhdessä vaimoni kanssa toteuttamiamme matkoja, joten kaveriporukan Japanin matka jäi siksi pois.

Näin vuoden käydessä kohti loppuaan lienee monella jo tulevan vuoden matkojen suunnittelu käynnissä. Toivotankin kaikille monia ikimuistoisia matkoja vuodelle 2024. Uusia seikkailuja odotellessa olisi kiva kuulla myös sinun ikimuistoisimmista matkoistani. Jätä siis ihmeessä kommentti.