Arizonasta Winslow’n pikkukaupungin läheltä löytyy noin 50 000 vuotta sitten syntynyt meteoriittikraatteri. Paikka on lyhyen ajomatkan päässä Route 66 -reitiltä ja ehkä hieman erikoisesti tällaisen luonnonihmeen tapauksessa yksityisomistuksessa. Sen reunalle on rakennettu vierailukeskus, josta monttua pystyy ihmettelemään niin sisältä kuin ulkoakin käsin. Huono sääkään ei siis ole esteenä, sillä tarvittaessa katto löytyy pään päälle.
Kraatteri on liki 1200 metriä läpimitaltaan. Siis reilusti yli kilometrin verran! Syvyyttäkin on parhaimmillaan 170 metriä. Tällaista jälkeä syntyy, kun noin 50 metriä halkaisijaltaan oleva lähinä nikkelistä ja raudasta koostuva meteoriitti tömähtää 20 kilometrin sekuntinopeudella tonttiin. Törmäyksen energia vastasi arviolta kymmentä megatonnia TNT:tä, eli se oli yli 650-kertainen Hiroshimaan pudotettuun atomipommiin verrattuna. Paikalla on toinenkin yhteys avaruuteen montun synnyttäneen meteoriitin lisäksi. NASA nimittäin käytti Arizonan suurta meteoriittikraatteria Apollo-ohjelman aikaan astronauttien harjoituspaikkana.
Olin ennen Route 66 -matkaamme (ks. Route 66 roadtrip 2016) nähnyt tämän montun tv-ohjelmassa, mutta en silti osannut yhtään varautua siihen, miten vaikuttava näky se olisi paikan päällä nähtynä. Valokuvista tai telkkarista ei vain mitenkään välity oikein tuo kraatterin valtava koko. Melkoisen pamauksen on tuo kivenmurikka saanut aikaiseksi.
Kraatterin syntyperän pohdiskelu alkoi 1800-luvulla uudisraivaajien löydettyä sen. Monttu sai nimekseen Canyon Diablo lähimmän pikkukaupungin mukaan. Kraatteria pidettiin pitkään tulivuorenpurkauksen aiheuttamana, kunnes vuonna 1903 kaivosinsinööri Daniel Barringer esitti kraatterin olevan oikeasti meteoriitin aikaansaannos. Hän arvioi meteoriitin painon 300 kertaa todellisuutta suuremmaksi ja päätyi tekemään montusta kaivosvaltauksen. Kiistely montun alkuperästä jatkui 1950-luvulle asti. Kaivoskaan ei koskaan ottanut tuulta alleen, mutta sittemmin paikka on osoittautunut rahan arvoiseksi turistinhoukuttimeksi. Paikka on edelleen Barringerin suvun omistuksessa.
Vierailu kraatterilla maksaa aikuisilta $18. Lapset pääsevät puoleen hintaan ja yli 60-vuotiaatkin saavat pari dollaria alennusta. Lippujen hinnat kannattaa tarkistaa virallisilta sivuilta täältä. Virallisen suosituksen mukaan vierailuun kannattaa varata kaksi tuntia aikaa. Lipun hintaan sisältyy lyhyt dokumenttielokuva, näyttely sekä reilun kolmen vartin pituinen opastettu kierros kraatterin reunalla. Jos kuitenkin sattuu yö painamaan päälle ja ukkosmyrsky ajamaan takaa, kuten meillä oli tilanne, voi kraatteriin tutustua omaan tahtiin vähän nopeammallakin aikataululla. Kannattaa huomioida, että montun pohjalle ei vierailijoilla ole asiaa.
Monttu on oikeasti niin suuri, että sen mittasuhteita on todella vaikea hahmottaa edes paikan päällä, saati sitten valokuvia katsomalla. Paikan päällä ihmettelyä helpottamaan montun keskikohdalle on viety joitain esineitä antamaan perspektiiviä. Joukossa on texasilaistyylinen smoker-grilli sekä aidon kokoinen pahviastronautti. Näköalapaikan kiikareilla näitä voi sihtailla lähemmin. Kameran zoomi riitti vaivoin rekvisiitan tarkasteluun.
Arizonan suuri meteoriittikraatteri on ehdottomasti yksi Route 66:n aliarvostetuimpia luonnonihmeitä. Grand Canyonin ja vastaavat tietää jokainen, mutta tästä montusta ei kuule useinkaan puhuttavan. Tuotteistus on tehnyt paikasta pikkuisen disneymäisen, mutta ei se kraatterin vaikuttavuutta murenna. Ja kyllä minäkin myisin pääsylippuja, jos tällaisen montun sattuisin omistamaan.
Muut kirjoitukset aiheesta Arizona: