Mahtavan Coloradojoen kahlitseva Hooverin pato oli yksi 1930-luvun suuren laman kukistamiseksi kehitettyjä projekteja. Pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla Black Canyonissa. Boulderin patona vuoteen 1947 asti tunnettua rakennelmaa oli vuosien 1931 ja 1936 välillä rakentamassa tuhansia työläisiä. Heistä yli sata menetti työmaalla henkensä. Padon alkuperäisestä nimestä muistuttamassa on edelleen Boulder Cityn kaupunki, joka perustettiin rakentajien asuinpaikaksi. Noina kurjina aikoina oli varmasti helppo löytää työttömiä ihmisiä, jotka olivat valmiita muuttamaan työn perässä.
Kävimme vilkaisemassa patoa ensimmäisellä Arizonan vierailullamme kesällä 2014. Tuolloin pato oli lohdutuspalkinto pieleen menneeltä Grand Canyonin vierailulta takaisin Las Vegasiin palatessamme. Emme halunneet käyttää vierailuun paljoa aikaa, joten jätimme auton Nevadan puolella sijaitsevalle parkkipaikalle ja kipusimme katselemaan patoa viereiseltä Mike O’Callaghan-Pat Tillman Memorial Bridge -sillalta. Sillalla on erillinen jalankulkukaista, jolta käsin pato näkyy hienosti. Silta otettiin käyttöön 2010. Sitä ennen tie 93 ylitti joen patoa pitkin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen uuden sillan rakentamista alettiin suunnitella turvallisuuden takia.
Kesällä 2016 Route 66 -matkamme yhteydessä olimme varanneet enemmän aikaa patovierailulle. Edellinen majapaikkamme oli Kingman, josta siirryimme Las Vegasiin. Päätimme käydä katsomassa patoa lähempää. Tähän onkin syytä varata enemmän aikaa, vaikka ei aikoisikaan osallistua opastetuille kierroksille. Matkalla padolle on nimittäin turvatarkastus, joka hidastaa etenemistä melkoisesti. Lisäksi ainakin kesäsesongin aikaan pato on hyvin ruuhkainen turistinähtävyys. Jo pysäköintipaikan löytäminen vie oman aikansa. Tarjolla on ulkopaikkoja Arizonan puolella, eli padon ylityksen jälkeen, ja hallipaikkoja Nevadan puolella. Varsinkin yli 40 asteen helteessä suosittelen hallia. Ei sielläkään viileää ole, mutta eipähän sentään aurinko paista suoraan autoa päin. Tosin pysäköinti hallissa maksaa $10.
Padolla on tarjolla kaksi erilaista opastettua kierrosta. Emme osallistuneet kierroksille, joten toistan tässä vain netistä lukemaani. Tarkempia tietoja löytyy täältä. Puolen tunnin voimalaitoskierros esittelee padon päätehtävää eli energian tuottamista. Tunnin pituinen patokierros esittelee patoa laajemmin. Lyhyempi kierros maksaa $15 ja pidempi $30. Netissä varoitellaan, että kierrokset eivät sovellu ahtaanpaikankammoisille eikä henkilöille joilla on sydämentahdistin. Jos vielä joskus tiemme vie Hooverin padolle, käväisemme varmasti tuon pidemmän kierroksen tsekkaamassa.
Padolla on myös turisti-info, jonne sisäänpääsy maksaa $10. Pääsymaksu sisältyy molempiin opastettuihin kierroksiin. Tämä oli ensimmäinen näkemäni turisti-info, jonne on pääsymaksu. Emme käyneet paikkaan tutustumassa, koska en oikein netistä löytänyt tietoa mitä tuohon pääsymaksuun olisi sisältynyt. Veikkaisin, että jotain rakennustöitä esittelevää museon tynkää siellä voisi olla.
Pato on kyllä suuri, mutta silti suuremman vaikutuksen teki tuo Black Canyon, jonka Coloradojoki on kallioon aikojen saatossa kaivertanut. Suosittelen kaikille tiellä 93 matkustaville edes lyhyttä pysähdystä näillä kulmilla. Patoa ja kanjonia ei nimittäin pysähtymättä näe ollenkaan. Sillalla kun on niin korkeat betonikaiteet, ettei niiden yli näe kuin taivasta. Pysäköinti ja pieni pyrähdys sillan jalankulkuosuudelle ei onneksi vie kauaa.
Muut kirjoitukset aiheesta Arizona: